S
surullinen äiti
Vieras
Meillä on useampi lapsi joista yksi on ollut pienestä pitäen erittäin vaativa ja vaikea. Ongelmat alko hyvin varhain ja jo 3-vuotiaana pyysin päästä lapsen kanssa psykologille käyttäytymisongelmien vuoksi. Takana oli hurja sairasteluputki joka vei lapsen sairaalaan lyhyessä ajassa yhteensä 22 kertaa. Monenlaisia toimenpiteitä tehtiin väkipakolla. Pikkuhiljaa lapsi alkoi välttelemään syliä, ei hakenu esim. vanhemmilta lohtua jos loukkasi itsensä. Kylässä ja kaupassa ja ylipäätään missä tahansa kodinulkopuolella käyttäytyi kuin riiviö, oli jatkuvasti toisten kimpussa vaikka joka kerta hänet siirrettiin tilanteesta pois. Monesti lähdettiin kotia kesken kyläilyn jos oltiin esim. sanottu, että "jos lyöt vielä kerran niin lähdetään kotia".
Noh, psykologi kuittas tilanteen sanomalla vaan, että lapsi on normaali mutta vilkas.
Ongelmat jatkuivat joskin edistystäkin tapahtui. Päästiin jopa kylään ilman, että piti koko ajan vahtia mitä lapsi tekee. Alkoi koulu. Siellä taas pikkuhiljaa rupesi tämä vaikea käyttäytyminen tulemaan esille. Lapsi panee hanttiin joka asiassa, ei tottele opettajaa ja jos tekee jotain väärin niin on vakaasti sitä mieltä, että oli oikeutettu tekemään niin koska joku muu teki jotakin jonka vuoksi hän hermostui. No, koulusta löyty yksi hyvä kaveri jonka kanssa heti synkkäs. Heillä oli yhteiset leikit ja hyvin paljon samanlaisia ajatuksia. Yleensä leikkivät nätisti mutta toisaalta, yhdessä keksivät myös välillä tehdä jotain typeryyksiä. Esim. yhtenä päivänä eivät menneetkään tunnille koska halusivat jatkaa leikkejään. Tästä saivat jälki-istuntoa.
Tämä toinen lapsi on soitellu vähän väliä meille ja pyytäny meidän lasta kaveriksi ja olenki lähes aina päästänyt. Nyt kuitenki sain mutkan kautta kuulla, että toisen lapsen äiti olisi kieltäny heidän lasta leikkimästä meidän lapsen kans.
Kysymys kuuluu, onko teidän mielestä oikeen tehdä tuommonen kielto ilman, että toinen osapuoli tietää asiasta? Tekisittekö ite noin? Vai soittaisitteko vanhemmille ja kertoisit, että nyt on vaan niin, että koska teidän lapsi on niin tuhma niin emme voi antaa lapsemme leikkiä hänen kanssa?
Mulla itellä on kieltämättä paha mieli tästä. Tiedän, että lapsemme on vilkas ja keksii kaikenlaista mutta tiedän myös, että niin tekee tämä toinenkin lapsi. Huolestuttaa lapsen puolesta jos heti jää ilman kavereita koska sillon hän on ainakin tuhoon tuomittu ja taatusti tuleva koulukiusaaja. Käymme perheneuvolassa ja teemme kaiken, että lapsesta kasvaisi hyvä ihminen mutta tällä toiminnalla minun mielestä lyödään kaikki tehty työ lyttyyn jolloin kasvaa lapsen itsetunto ongelmat ja sitä myötä myös käyttäytymishäiriöt
Noh, psykologi kuittas tilanteen sanomalla vaan, että lapsi on normaali mutta vilkas.
Ongelmat jatkuivat joskin edistystäkin tapahtui. Päästiin jopa kylään ilman, että piti koko ajan vahtia mitä lapsi tekee. Alkoi koulu. Siellä taas pikkuhiljaa rupesi tämä vaikea käyttäytyminen tulemaan esille. Lapsi panee hanttiin joka asiassa, ei tottele opettajaa ja jos tekee jotain väärin niin on vakaasti sitä mieltä, että oli oikeutettu tekemään niin koska joku muu teki jotakin jonka vuoksi hän hermostui. No, koulusta löyty yksi hyvä kaveri jonka kanssa heti synkkäs. Heillä oli yhteiset leikit ja hyvin paljon samanlaisia ajatuksia. Yleensä leikkivät nätisti mutta toisaalta, yhdessä keksivät myös välillä tehdä jotain typeryyksiä. Esim. yhtenä päivänä eivät menneetkään tunnille koska halusivat jatkaa leikkejään. Tästä saivat jälki-istuntoa.
Tämä toinen lapsi on soitellu vähän väliä meille ja pyytäny meidän lasta kaveriksi ja olenki lähes aina päästänyt. Nyt kuitenki sain mutkan kautta kuulla, että toisen lapsen äiti olisi kieltäny heidän lasta leikkimästä meidän lapsen kans.
Kysymys kuuluu, onko teidän mielestä oikeen tehdä tuommonen kielto ilman, että toinen osapuoli tietää asiasta? Tekisittekö ite noin? Vai soittaisitteko vanhemmille ja kertoisit, että nyt on vaan niin, että koska teidän lapsi on niin tuhma niin emme voi antaa lapsemme leikkiä hänen kanssa?
Mulla itellä on kieltämättä paha mieli tästä. Tiedän, että lapsemme on vilkas ja keksii kaikenlaista mutta tiedän myös, että niin tekee tämä toinenkin lapsi. Huolestuttaa lapsen puolesta jos heti jää ilman kavereita koska sillon hän on ainakin tuhoon tuomittu ja taatusti tuleva koulukiusaaja. Käymme perheneuvolassa ja teemme kaiken, että lapsesta kasvaisi hyvä ihminen mutta tällä toiminnalla minun mielestä lyödään kaikki tehty työ lyttyyn jolloin kasvaa lapsen itsetunto ongelmat ja sitä myötä myös käyttäytymishäiriöt
