Mitä mieltä olette,

[Lapsilta välit poikki?]

kun 5-vuotiaalla lapsella on ystävä, jota hän pitää oikein spesiaalikaverina, joka on yli muiden. Tämä kaveri taas näyttää nyt jo kolmannen kerran toistavan kaavaa, että kun on muita kavereita, minun lapseni ei kelpaa enää ollenkaan ja häntä kehotetaan hyvin tylysti olemaan tulematta leikkeihin. Minun lapsellani on sitten sydän karrella, kun tämä tärkeä kaveri toimii tällä tavalla. Eli lapseni kelpaa ystäväksi ainoastaan silloin, kun muita kavereita ei ole.

Onko tällaisesta ystävyydestä mielestänne enemmän haittaa kuin hyötyä? Kannattaisiko välit laittaa tähän kaveriin poikki, vaikka häntä onkin pidetty aina tärkeänä ystävänä? Sitäkin raastavampaa on sitten tämä hylkiminen...

 

[onko]

tyttöjä?

 

["Aapee"]

Tyttöjä tietty.

 

[karvakorvakettu]

Sä voit keskustella lasten kanssa siitä, minkälainen on hyvä ystävä ja voit tukea lastasi, selittää, ettei noin saisi tehdä ja auttaa lastasi löytämään muita ystäviä. Lasten välejä et mielestäni oikein voi katkaista. Kyse on kuitenkin 5-vuotiaista, jotka vasta harjoittelevat ystävyyttä. Ja minkälaisen esimerkin antaisitkaan omalle lapsellesi ongelmien ratkaisuun, jos neuvoisit lapsia riitaantumaan eikä selvittämään ongelmaa.

 

[tuo eräs sama]

Tytöt on pahimpia ja omanikin on tuota samaa kokenut Nyt helpottaa kun on 12v mutta nyt tulee toisenlaiset kaveripaineet!
Aivan hirveetä henkistä kyykyttämistä tytöillä. Ehkä on paras ainakin rajoittaa heidän yhdessä olemistaan, niin minä tein eskarivaiheessa kun eräs kamaluus pompotti miten tahtoi.

Meillä myös pari poikaa ja ikinä ei ole poikaporukoiden takia äidin tarvinnut sydäntään särkeä....

 

["Aapee"]

Sä voit keskustella lasten kanssa siitä, minkälainen on hyvä ystävä ja voit tukea lastasi, selittää, ettei noin saisi tehdä ja auttaa lastasi löytämään muita ystäviä. Lasten välejä et mielestäni oikein voi katkaista. Kyse on kuitenkin 5-vuotiaista, jotka vasta harjoittelevat ystävyyttä. Ja minkälaisen esimerkin antaisitkaan omalle lapsellesi ongelmien ratkaisuun, jos neuvoisit lapsia riitaantumaan eikä selvittämään ongelmaa.

Niin, se tärkeä juttu jäi sanomatta, että tämä lapsi on aika hemmoteltu, eivätkä vanhemmat puutu hänen käytökseensä millään tavoin, joten mun puuttuminenkaan ei auta yhtään. Varsinkaan kun ei juuri tavata ilman tämän tytön äitiä, joten hänen ei tarvitse kuunnella mua, kun oma äiti on paikalla. He eivät raaski kieltää tätä tyttöä.

En haluaisi omankaan lapsen ajattelevan, että on ok, että hän kelpaa vain kuin ei muita ole paikalla. Pelkään, että mitä tällainen ystävyys tekee tytön itsetunnolle. Oppiiko hän olemaan se pompoltetava?

Mielipiteitä, please!

 

[Keittiönoita]

En kehottaisi lasta laittamaan välejä poikki vaan hankkimaan muitakin kavereita kuin tämä yksi. Voivat sitten halutessaan leikkiä tämän lapsen kanssa yhdessä, jos kummallakaan ei ole muutakaan kaveria.

 

[gueststar]

kun 5-vuotiaalla lapsella on ystävä, jota hän pitää oikein spesiaalikaverina, joka on yli muiden. Tämä kaveri taas näyttää nyt jo kolmannen kerran toistavan kaavaa, että kun on muita kavereita, minun lapseni ei kelpaa enää ollenkaan ja häntä kehotetaan hyvin tylysti olemaan tulematta leikkeihin. Minun lapsellani on sitten sydän karrella, kun tämä tärkeä kaveri toimii tällä tavalla. Eli lapseni kelpaa ystäväksi ainoastaan silloin, kun muita kavereita ei ole.

Onko tällaisesta ystävyydestä mielestänne enemmän haittaa kuin hyötyä? Kannattaisiko välit laittaa tähän kaveriin poikki, vaikka häntä onkin pidetty aina tärkeänä ystävänä? Sitäkin raastavampaa on sitten tämä hylkiminen...

Keskustelisin kaverin vanhempien kanssa asiasta. Sitten voisi ajatella vaikka neuvottelupöydän ympärille kerääntymistä, myös lapset, ja mietittäis yhdessä että onko ok että toiselle tulee aina paha mieli jne.

 

[isoäiti mölykylästä]

tytöt tekee just tuollaista. mutta en mä silti menis laittamaan niiden välejä poikki.

 

["Aapee"]

Keskustelisin kaverin vanhempien kanssa asiasta. Sitten voisi ajatella vaikka neuvottelupöydän ympärille kerääntymistä, myös lapset, ja mietittäis yhdessä että onko ok että toiselle tulee aina paha mieli jne.

Asiasta keskusteltiinkin, kun näin kävi ensimmäisen kerran, ja ihanaa olisi, jos tämä toimisi, mutta tämä tyttö on tottunut tekemään, niin kuin haluaa, ja siitä ei ollut apua.

Kun tilanteeseen ei näytä tulevan muutosta, onko jonkun mielestä järkeä, että tällaista ystävyyttä pidetään yllä. Että he leikkisivät yhdessä silloin, kun ei ole muita kavereita, ja sitten kun tällä toisella on muita kavereita, minun lapseni tylyttettäisiin ulos, vaikka hän kyllä yrittää mukaan leikkiin.

 

[Keittiönoita]

Keskustelisin kaverin vanhempien kanssa asiasta. Sitten voisi ajatella vaikka neuvottelupöydän ympärille kerääntymistä, myös lapset, ja mietittäis yhdessä että onko ok että toiselle tulee aina paha mieli jne.

Mä näen tuossa toimintatavassa sen riskin, että lapsi ei opi itse ystävyyssuhteita solmimaan, koska aikuiset tekevät sen hänen puolestaan. Ei myöskään ole lapsen kannalta kiva, että hänen kanssaan ollaan vain siksi, että aikuiset niin käskevät. Mun mielestä ainakin ystävyyssuhteen pitäisi perustua siihen, että molemmat ystävykset haluavat olla toistensa kanssa eikä siihen, että vanhemmat ovat niin määränneet. Nykyisin kun tuntuu olevan yhä yleisempää se, että lapsia jää ilman kavereita siinä vaiheessa, kun aikuisten sana ei enää painakaan eikä osata itse uusia kavereita hankkia, kun ei ole koskaan tarvinnut tehdä sitä. Mutta jos on sitä mieltä, että "pakotetut" kaverit riittävät, niin mikäpä siinä sitten.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Aapee";22841953]

Kun tilanteeseen ei näytä tulevan muutosta, onko jonkun mielestä järkeä, että tällaista ystävyyttä pidetään yllä. Että he leikkisivät yhdessä silloin, kun ei ole muita kavereita, ja sitten kun tällä toisella on muita kavereita, minun lapseni tylyttettäisiin ulos, vaikka hän kyllä yrittää mukaan leikkiin.[/QUOTE]
Ei sitä ystävyyttä tarvitse mitenkään erityisesti pitää yllä. Tytöt leikkivät yhdessä silloin, kun se kummallekin sopii. Muulloin leikkivät muiden kavereidensa kanssa. Mutta sun lapsesi ei kannata pitää tätä tyttöä bestiksenään vaan hankkia joku toinen bestis, koska mitä ilmeisimmin hänkään ei ole bestis tälle toiselle tytölle.

 

[Hip-pi]

Mä näen tuossa toimintatavassa sen riskin, että lapsi ei opi itse ystävyyssuhteita solmimaan, koska aikuiset tekevät sen hänen puolestaan. Ei myöskään ole lapsen kannalta kiva, että hänen kanssaan ollaan vain siksi, että aikuiset niin käskevät. Mun mielestä ainakin ystävyyssuhteen pitäisi perustua siihen, että molemmat ystävykset haluavat olla toistensa kanssa eikä siihen, että vanhemmat ovat niin määränneet. Nykyisin kun tuntuu olevan yhä yleisempää se, että lapsia jää ilman kavereita siinä vaiheessa, kun aikuisten sana ei enää painakaan eikä osata itse uusia kavereita hankkia, kun ei ole koskaan tarvinnut tehdä sitä. Mutta jos on sitä mieltä, että "pakotetut" kaverit riittävät, niin mikäpä siinä sitten.

Meillä ainakin pitää aikuisten solmia näitä ystävyyssuhteita, sillä ei 4-vuotias yksin pääse minnekään eikä naapurissa ole lapsia. Se tuntuukin melkein kokopäivätyöltä löytää näitä samanikiäisiä ystäviä, jotka ovat vielä kotona.

 

["Aapee"]

Ei sitä ystävyyttä tarvitse mitenkään erityisesti pitää yllä. Tytöt leikkivät yhdessä silloin, kun se kummallekin sopii. Muulloin leikkivät muiden kavereidensa kanssa. Mutta sun lapsesi ei kannata pitää tätä tyttöä bestiksenään vaan hankkia joku toinen bestis, koska mitä ilmeisimmin hänkään ei ole bestis tälle toiselle tytölle.

He eivät pääse välimatkan vuoksi leikkimään kuin siten, että aikuiset vievät, joten sillä tavoin sitä voi joko pitää yllä tai lopettaa tämän viemisen.

Tähän tyttöön kuitenkin törmätään aika ajoin esim. leikkipuistossa, jolloin hänellä saattaa olla muita kavereita. Mitä sanon silloin omalle lapselle, joka ei kelpaa siihen joukkoon? "Älä turhia itke, sillä hän leikkii kanssasi, kun ei ole muita kavereita"?

 

[Keittiönoita]

Meillä ainakin pitää aikuisten solmia näitä ystävyyssuhteita, sillä ei 4-vuotias yksin pääse minnekään eikä naapurissa ole lapsia. Se tuntuukin melkein kokopäivätyöltä löytää näitä samanikiäisiä ystäviä, jotka ovat vielä kotona.

4-vuotiaalla ja 5-vuotiaalla on jo mun mielestä eroa, sillä 5 v on jo pian menossa eskariin ja sitten kouluun. Ja voi olla myös yksin ulkona. Se on kyllä ikävää, jos naapurustossa ei ole muita lapsia. Kannattaa koittaa mennä johonkin paikkaan, missä on muita lapsia, mutta siellä sitten antaa lapsen itse tehdä tuttavuutta muiden lasten kanssa.

 

[Nalkuttava Talonmies]

aikaa raakaa peliä suunnittelee ap, jos kolmannesta kerrasta menee välit poikki, kun leikit eivät suju täydellisesti :O

Olen myös sitä mieltä, että 5veet vielä opettelevat leikin ja leikkikavereiden arvostamista. Tässä kohtaa aikuisten opetus ja opastus ovat hyvin tärkeitä. Minusta on naivia kuvitella että kerrasta homma muuttuisi taikaiskusta, kyllä siihen menee aikaa hetki, kun vääristä tavoista pääsee eroon. Minusta muiden mukuloille (myös minun) saa korrektisti opastaa leikin pyörteissä. Jos käyttäytyy huonosti, leikit voidaan lopettaa kesken ja harjoitella uudestaan seuraavalla kerralla.

Ja kenelle tahansa lapselle tekee hyvää, että on muitakin kuin yksi leikkikaveri - oppii tulemaan toimeen muunkinlaisten ystävien kanssa.

 

["Aapee"]

aikaa raakaa peliä suunnittelee ap, jos kolmannesta kerrasta menee välit poikki, kun leikit eivät suju täydellisesti :O

Olen myös sitä mieltä, että 5veet vielä opettelevat leikin ja leikkikavereiden arvostamista. Tässä kohtaa aikuisten opetus ja opastus ovat hyvin tärkeitä. Minusta on naivia kuvitella että kerrasta homma muuttuisi taikaiskusta, kyllä siihen menee aikaa hetki, kun vääristä tavoista pääsee eroon. Minusta muiden mukuloille (myös minun) saa korrektisti opastaa leikin pyörteissä. Jos käyttäytyy huonosti, leikit voidaan lopettaa kesken ja harjoitella uudestaan seuraavalla kerralla.

Ja kenelle tahansa lapselle tekee hyvää, että on muitakin kuin yksi leikkikaveri - oppii tulemaan toimeen muunkinlaisten ystävien kanssa.

Mulla pointtina nimenomaan se, että tämä tilanne tuskin tulee muuttumaan koskaan mihinkään, sillä hänen vanhempansa eivät kiellä tyttöä käyttäytymästä tälla tavoin. Tämä siis tulee jatkumaan kerta toisensa perään samanlaisena.

Eikö kenenkään muun mielestä tällainen pompotteleva ystävyys olis vahingoksi mun lapselle?

 

[Nalkuttava Talonmies]

[QUOTE="Aapee";22842027]
Tähän tyttöön kuitenkin törmätään aika ajoin esim. leikkipuistossa, jolloin hänellä saattaa olla muita kavereita. Mitä sanon silloin omalle lapselle, joka ei kelpaa siihen joukkoon? "Älä turhia itke, sillä hän leikkii kanssasi, kun ei ole muita kavereita"?[/QUOTE]

Lapsille voi puistossa myös jutella ja keskustella, että yhden sulkeminen leikistä pois ei ole kivaa. Keskustella, että onko leikki sellainen, ettei siihen voi yhtä ottaa vielä mukaan. Jos kahden kesken leikkii jonkun toisen kanssa, niin voi toki myös sallia kahdenkeskisen rauhan. Aina ei tarvitse leikkiä isolla porukalla. Mutta hippa, piilonen, tms ryhmäleikit on minusta vähän eri asia.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Aapee";22842027]He eivät pääse välimatkan vuoksi leikkimään kuin siten, että aikuiset vievät, joten sillä tavoin sitä voi joko pitää yllä tai lopettaa tämän viemisen.

Tähän tyttöön kuitenkin törmätään aika ajoin esim. leikkipuistossa, jolloin hänellä saattaa olla muita kavereita. Mitä sanon silloin omalle lapselle, joka ei kelpaa siihen joukkoon? "Älä turhia itke, sillä hän leikkii kanssasi, kun ei ole muita kavereita"?[/QUOTE]
Mä tekisin niin, että silloin, kun lapsesi haluaa kutsua tämän tytön teille leikkimään, niin silloin kutsutte. Käsitin, että silloin he leikkisivät ihan hyvin yhdessä. Mutta lapsesi tarvitsee ehdottomasti muitakin kavereita, tämän yhden tytön varaan ei kannata laskea mitään. Eli kun lastasi harmittaa, että tämä tyttö ei leikkipuistossa leiki hänen kanssaan, voit sanoa lapsellesi "soitettaisko "Minnalle" ja pyydettäisiin hänet meille leikkimään". Mun mielestä tärkeää on, että tyttösi ei jää odottelemaan, milloin tälle tytölle sopii olla hänen kanssaan vaan tytölläsi on muitakin kavereita, joiden kanssa leikkiä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Aapee";22842066]Mulla pointtina nimenomaan se, että tämä tilanne tuskin tulee muuttumaan koskaan mihinkään, sillä hänen vanhempansa eivät kiellä tyttöä käyttäytymästä tälla tavoin. Tämä siis tulee jatkumaan kerta toisensa perään samanlaisena.

Eikö kenenkään muun mielestä tällainen pompotteleva ystävyys olis vahingoksi mun lapselle?[/QUOTE]
Se pompottelu loppuu siinä vaiheessa, kun tytölläsi on muitakin kavereita.

 

[Nalkuttava Talonmies]

[QUOTE="Aapee";22842066]Mulla pointtina nimenomaan se, että tämä tilanne tuskin tulee muuttumaan koskaan mihinkään, sillä hänen vanhempansa eivät kiellä tyttöä käyttäytymästä tälla tavoin. Tämä siis tulee jatkumaan kerta toisensa perään samanlaisena.

Eikö kenenkään muun mielestä tällainen pompotteleva ystävyys olis vahingoksi mun lapselle?[/QUOTE]

oletko siis jutellut rakentavasti hänen vanhempiensa kanssa ja he ovat sanoneet että eivät puutu tyyliin mitenkään? Eli kannustavat siihen suorastaan?

Mun lapseni on kiusannut toista (oli kylläkin 4vee). Sulkenut pois leikistä jonkun toisen ja välillä ollut hyvää pataa saman lapsen kanssa. Hyvä juttu, että ihan systemaattisesti harjoittelimme leikkejä, koska nyt moista käytöstä ei ole enää. Kerrasta tai kahdessa tämä ei korjaantunut, toki tilanteeseen vaikutti että muutkin lapset harrastivat samaa eli vähän vaati muissakin käytöksen korjaamista.

Tästä oppineena en kuvittele, että asiat muuttuvat ihan silmänräpäyksessä.

 

["Aapee"]

Mä tekisin niin, että silloin, kun lapsesi haluaa kutsua tämän tytön teille leikkimään, niin silloin kutsutte. Käsitin, että silloin he leikkisivät ihan hyvin yhdessä. Mutta lapsesi tarvitsee ehdottomasti muitakin kavereita, tämän yhden tytön varaan ei kannata laskea mitään. Eli kun lastasi harmittaa, että tämä tyttö ei leikkipuistossa leiki hänen kanssaan, voit sanoa lapsellesi "soitettaisko "Minnalle" ja pyydettäisiin hänet meille leikkimään". Mun mielestä tärkeää on, että tyttösi ei jää odottelemaan, milloin tälle tytölle sopii olla hänen kanssaan vaan tytölläsi on muitakin kavereita, joiden kanssa leikkiä.

Hänellä on muitakin kavereita, mutta ei kyllä aina saatavilla. Eikä ole kyllä jääty odottelemaankaan, mutta näitä törmäyksiä sattuu, että tavataan.

Olisiko teille ok, jos oma lapsi olisi tällaisessa ystävyyssuhteessa? Korostan, että puhe ei tälle tytölle auta, kun vanhemmat eivät peesaa mukana. Hän vain pilkallisesti hymyili, kun yritin siitä puhua.

 

["Aapee"]

oletko siis jutellut rakentavasti hänen vanhempiensa kanssa ja he ovat sanoneet että eivät puutu tyyliin mitenkään? Eli kannustavat siihen suorastaan?

Mun lapseni on kiusannut toista (oli kylläkin 4vee). Sulkenut pois leikistä jonkun toisen ja välillä ollut hyvää pataa saman lapsen kanssa. Hyvä juttu, että ihan systemaattisesti harjoittelimme leikkejä, koska nyt moista käytöstä ei ole enää. Kerrasta tai kahdessa tämä ei korjaantunut, toki tilanteeseen vaikutti että muutkin lapset harrastivat samaa eli vähän vaati muissakin käytöksen korjaamista.

Tästä oppineena en kuvittele, että asiat muuttuvat ihan silmänräpäyksessä.

Eivät he kannusta, mutta sanovat laimeasti "kaikkien kanssa täytyy leikkiä", mutta kun se ei auta, ovat olevinaan, etteivät näe. He eivät jollain tavalla pysty tätä lasta kieltämään. Näin asia tuskin tulee muuttumaan. Jos olisi jotain yritystä edes, niin tilanne olisi täysin toinen.

Ettekö tunne tällaisia vanhempia, jotka eivät pysty sanomaan eitä lapselleen?

 

["vieras"]

Minusta on ihan hyvä oppia tuollaisistakin kokemuksista. Ja aika harva on tuon ikäisenä säästynyt noilta jutuilta. Muistelkaa omaa lapsuuttanne.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Aapee";22842105]Hänellä on muitakin kavereita, mutta ei kyllä aina saatavilla. Eikä ole kyllä jääty odottelemaankaan, mutta näitä törmäyksiä sattuu, että tavataan.

Olisiko teille ok, jos oma lapsi olisi tällaisessa ystävyyssuhteessa? Korostan, että puhe ei tälle tytölle auta, kun vanhemmat eivät peesaa mukana. Hän vain pilkallisesti hymyili, kun yritin siitä puhua.[/QUOTE]
Olisi ja on ollutkin. Myös itselläni oli lapsuudessa kavereita, joiden kanssa leikittiin aika harvoin, mutta kuitenkin silloin, kun ei niitä varsinaisia omiakaan kavereita ollut saatavilla. Toimi ihan hyvin ilman mitään suurta draamaa. Tosin ole elänyt lapsuuteni helsinkiläisessä kerrostalolähiössä, jossa lapsia oli taloyhtiössä kuin vilkkilässä kissoja. Samoin omat lapseni ovat eläneet lapsuutensa paikassa, jossa on paljon lapsia.