V
vierailija
Vieras
Hei.
Minulla on tälläinen tilanne elämässä, että olen seurustellut miehen kanssa kohta viisi vuotta. Olemme vakavissamme ja suhde tuntuu muuten hyvältä, mutta asumme eri kaupungeissa. Välimatka ei ole pitkä ja julkisiakin kulkee. Itselläni on ollut auto koko suhteen ajan (muuten tuskin olisi) ja olen ollut aina se joka mahdollistaa tapaamisemme. Tapaamme monta kertaa viikossa ja olen AINA se osapuoli joka raahaa kamansa ja itsensä miehen kämpille. Olin silloinkin, kun välimatkaa oli huomattavasti pidempi. Uskon, ettei mies näkisi samaa vaivaa vuokseni vaan sihde olisi hiipunut jo ennen alkamistaan. Olen ottanut useamman kerran vuosien aikana tämän puheeksi. Olen ajatellut aika, että onhan se helpompi kun minulla on tuo auto. Mutta faktahan on se, että miehelläni on puolta parempi palkka mutta ei sijoita autoon koska ei sitä tarvite. No ei kai tarvitsekaan, kun minulla on. Tässäkohtaa tahdon vielä muistuttaa, että muutin lähemmäs miestä juuri välimatkan takia. Silti taas potuttaa se että 11h työpäivien jälkeen ajelen vielä miehen luo jotta näkisimme.
Mitä mieltä olette? Jos olisit minä duostuisitko kudtantamaan aauton ja bensat ja olemaan se joka aina vuodesta toiseen huolehtii yhteisestä ajastanne? Odottelisitteko milloin mies ilmestyy vuorostaan sinun luo jos ei sinua ala näkymään? Vai mitä oikeen tekisit?
Minulla on tälläinen tilanne elämässä, että olen seurustellut miehen kanssa kohta viisi vuotta. Olemme vakavissamme ja suhde tuntuu muuten hyvältä, mutta asumme eri kaupungeissa. Välimatka ei ole pitkä ja julkisiakin kulkee. Itselläni on ollut auto koko suhteen ajan (muuten tuskin olisi) ja olen ollut aina se joka mahdollistaa tapaamisemme. Tapaamme monta kertaa viikossa ja olen AINA se osapuoli joka raahaa kamansa ja itsensä miehen kämpille. Olin silloinkin, kun välimatkaa oli huomattavasti pidempi. Uskon, ettei mies näkisi samaa vaivaa vuokseni vaan sihde olisi hiipunut jo ennen alkamistaan. Olen ottanut useamman kerran vuosien aikana tämän puheeksi. Olen ajatellut aika, että onhan se helpompi kun minulla on tuo auto. Mutta faktahan on se, että miehelläni on puolta parempi palkka mutta ei sijoita autoon koska ei sitä tarvite. No ei kai tarvitsekaan, kun minulla on. Tässäkohtaa tahdon vielä muistuttaa, että muutin lähemmäs miestä juuri välimatkan takia. Silti taas potuttaa se että 11h työpäivien jälkeen ajelen vielä miehen luo jotta näkisimme.
Mitä mieltä olette? Jos olisit minä duostuisitko kudtantamaan aauton ja bensat ja olemaan se joka aina vuodesta toiseen huolehtii yhteisestä ajastanne? Odottelisitteko milloin mies ilmestyy vuorostaan sinun luo jos ei sinua ala näkymään? Vai mitä oikeen tekisit?