M
mie
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No ei, mutta kun koulussa se aika pian kuitenkin huomataan, jos homma ei toimi...
No ei, mutta kun koulussa se aika pian kuitenkin huomataan, jos homma ei toimi...
me neljä sisarusta oltiin jotain ton ikäsiä kun äitee lähti kotikonnuilleen kainuuseen ja me jäätiin kotiin keskenään,meillä oli tili yhdessä kaupassa johon äiti soitti ja pyysi tuomaan päivittäin tietyt ruoka tarpeet kotiin,se oli tuttua koska me lapset saatettiin soittaa se tilaus itsekkin sinne kauppaan lapusta joka pöydällä oli.
tää nykyinen yhteiskunta on niin ylihuolehtiva,nykyään on kännykät ja kaikki,lentokoneella pääsee parissa tunnissa lapista kotiin jos karmee hätä iskee,,,
tää nykyinen yhteiskunta on niin ylihuolehtiva,nykyään on kännykät ja kaikki,lentokoneella pääsee parissa tunnissa lapista kotiin jos karmee hätä iskee,,,
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Pinki:
Niinpä, ja kuinka paljon se äiti niitä lapsia hyysää ja näkeekään normaalistikkaan. Mun tuttavien tuon ikäset käy kotona sen verran että syövät ja tekevät läksyt ja nukkuvat, muuten aika meneekin harrastuksissa yms.
Ä
äiti täälläkin
Vieras
en jättäisi.huolet ja pulmat on tietty erilaiset eri ikäisillä lapsilla mutta lapsiahan nuo silti ovat.miettikääpä mitä kaikkee sitä itte olis tuon ikäisenä voinu tehdä,jos olis ollut vain vapautta.tosiaan vois olla bileitä vaikka joka viikonpäivälle,vapaus olla ulkona vaikka aamuyöhön.en kyllä uskaltais jättää.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja äiti täälläkin:
Kyllä meillä ainakin oli vapautta, muttei yksiäkään pileitä yms ole järjestetty. Vanhemmat oli yleensä viikonlopun mökillä. Kaikki lapset ei ole idiootteja joita pitää holhota.
Ä
äiti täälläkin
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
joku kasvatusalan ammattilainen sanoi että liian vastuun antaminen liian aikaisin johtaakin siihen ettei ollenkaan itsenäisty ja opi kantamaan vastuuta.tää on mun mielestä hyvä muistaa tämän ajan vanhempien,jotka kasvattaa näitä avainkaula-lapsia.ainahan sitä omaa vastuuttomuuttaan saa vähän hälvennettyä kun keksii hyvän syyn:lasten täytyy oppia kantamaan vastuuta.no,onhan se helpompaa vanhemmille.se ei ole kuule se Laatuaika vaan Läsnäolo.
O
O
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tiukkis:
Täysi peesi. Ei voi jättää keskenään noin pitkäksi aikaa. Lapset mukaan tai pysytään kotona.
V
vieras
Vieras
No ei tod. ole, hih! Olin itse YKSIN kotona 13 -vuotiaana 2 viikkoa. Veli kävi välillä moikkaamassa. Ihan hyvin pärjäsin, kävin kaupassa, tein ruokaa ja katsoin leffoja. Kaveri/ pari kaveria kävi välillä kylässä.
V
vieras
Vieras
ei ole heitteillejättö, mutta murkut voi kyllä keksiä vaikka mitä, joten ihan hyvä että joku aikuinen käy päivittäin. UK:ssa muistaakseni alle 12 veetä ei saa jättää yön yli ilman aikuista, se siellä ihan laissa.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja äiti täälläkin:
Minä tuossa just kirjoittelin, että olin 13 -vuotiaana yksin kotona 2 viikkoa. Ja usein vkoloppuja jo varmaan 12 -vuotiaana. Usein pistin muonat mikroon, kun tulin koulusta kotiin 1. luokasta alkaen, olin siis iltapäivät koulun jälkeen ekaluokkalaisesta ip kplmeen asti itsekseni. Nykyisin olen työtehtävissä, jossa kannan erittäin suurta vastuuta. Yksin. Olen luonnollisesti korkeakoulutettu. Ja pärjännyt muutoinkin elämässä. Kun opin jo pienenä rohkeaksi, olen suhannut paljon ulkomailla ihan itsekseenkin ennen lapsen tuloa, ja kivaa on ollut
Eli ei pidä tuo avainkaula -lapsi teoria mun kohdalla paikkaansa, hih! Minusta vastuunotto ja itsenäinen ajattelu opettaa vastuullsiuutta myös myöhemmällä iällä. Tiertysti epäkypsää lasta ei voi jättää yksin...
Jäin vielä miettimään, että jos perhe tosiaan miettii asiaa, uskon, että lapset ovat vastuullisia, hoitavat koulunsa sekä perussiivouksen ym reippaasti, eikä ole pelkoa viinanhuuruisista bileistä. Mutta entä jos jotain sattuu, joku loukkaantuu, joku lapsista kokeileekin rajojaan. Koulusta, lääkäristä, poliisista tavoitellaan vanhempia, jotka ovatkin toisella puolen Suomea. Mitä sitten? :/ Miten esim. lastensuojelu suhtautuu asiaan, jos sinne ilmoitetaan, onko heidän mielestä ok, että teinit ovat keskenään, minä en tiedä.
M
milLa
Vieras
Voiko lapsi olla yksin kotona?
Suomen laissa ei määritellä, milloin lapsen voi jättää yksin kotiin. Lastensuojelulain mukaan viranomaisten on puututtava asiaan, kun lapsen hoidon laiminlyönti vaarantaa lapsen kehitystä.
Kansainvälisiä suosituksia
Englannissa National Society for the Prevention of Cruelty to Children (NSPCC) suosittelee, ettei alle 12-vuotiasta lasta tulisi jättää yksin milloinkaan, eikä alle 16-vuotiasta tulisi jättää yksin yöllä. Lapsenvahtina ei suositella käytettävän alle 16-vuotiasta lasta. Lapsen ikä ei kuitenkaan ole ainoa kriteeri, jonka mukaan arvioidaan, voiko lapsi jäädä yksin kotiin, ja voiko hän huolehtia nuoremmasta sisaruksestaan - siihen vaikuttaa moni muukin seikka.
Miten vanhemmat voivat toimia?
Ala-asteikäisen lapsen pitäisi pääsääntöisesti olla aikuisen seurassa. Silti kouluikäinen lapsi voi ja usein haluaakin harjoitella yksinoloa. Tuolloin hänen kanssaan täytyy käydä läpi, kuinka hän voi toimia, jos sattuu jotakin, tai jos hänestä tuntuu yksinäiseltä tai pelottaa. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan suuri osa yksin jääneistä lapsista pelkää - lapset kertoivat esimerkiksi mielikuvista vaatekaappiin piiloutuneesta rosvosta, jota he pelkäsivät. Erityisesti kun ulkona on pimeää, lapsi tuntee olonsa yksinäiseksi. Lapsen kyky eritellä sisäisiä pelkoja ulkoisesta todellisuudesta on rajallinen, ja hän saattaa yksin ollessaan joutua pelon valtaan.
Vaikka alle 13-vuotias lapsi kokisi yksin ollessaan olonsa riittävän turvalliseksi, hänellä ei useinkaan ole valmiuksia toimia oikein hätätilanteissa. Tutkimusten mukaan lapset muistavat alle puolet heille annetuista turvallisuusohjeista. Lapsen turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa paljon se, onko lähellä naapureita, joiden puoleen voi tarvittaessa kääntyä tai voiko vanhempi vastata puhelimeen, jos lapsi soittaa jne. Hätänumerot on käytävä läpi lapsen kanssa ja kirjoitettava paperille. Vanhempi voi myös ulottaa huolenpitonsa lapseen silloinkin, kun hän ei ole itse paikalla: termospullossa voi olla kaakaota, lautasella valmiiksi tehtyjä voileipiä, jne. Lisäksi voidaan sopia säännöllisistä puheluista. On myös sovittava, mitä lapsi saa ja ei saa tehdä, kun hän on yksin kotona - voiko hän esimerkiksi mennä ulos leikkimään, vai onko hänen pysyttävä sisätiloissa? Saako pyytää kavereita kylään?
On myös hyvä tarkkailla lapsen reaktiota, kun puhutaan yksin olemisesta: onko lapsi innokas tai epäröivä, vai selvästi haluton? Kuinka lapsi yleensä käyttäytyy, jos tapahtuu jotakin ennakoimatonta - hätääntyykö lapsi helposti?
Murrosikäinen
Nuortakaan ei ole hyvä jättää yksin pitkäksi aikaa. Nuoren tehtävä on itsenäistyä, ja vanhempien tehtävä on jarruttaa liian aikaista itsenäistymistä. On tärkeää käydä näitä vääntöjä vaikkapa siitä, lähdetäänkö maalle vai ei. Itsenäistymisestä pitää keskustella perheessä.
Aivan joka viikonloppu ei pitäisi jättää 15-vuotiasta yksin, koska silloin vuorovaikutusaika vanhempien ja lapsen välillä jää vähiin. Tosiasia kuitenkin on, että 15-vuotias on lapsi. Kotona voi myös tulla yllättäviä tilanteita. Mitä tehdä, jos tulee sähkökatkos tai tulipalo? Jos kotona pelottaa, nuori ei saa illalla unta, jota hän kovasti tarvitsee. Yksin oleva nuori täyttää usein hiljaisuuden musiikilla, tv-ohjelmilla jne - tv saattaa olla päällä vaikka nuori ei sitä katso.
Vaikka lapsi tai nuori osaa lämmittää ruuan ja osaa muutakin, se ei tarkoita, että hänen pitäisi se aina tehdä. Yhdessä syöminen on tärkeää monestakin syystä: on todettu, että ruokailutottumukset ovat parhaimmat perheissä, joissa syödään yhdessä. Samalla ruokailutilanne mahdollistaa keskusteluja. Koululaisen täytyy saada kotona purkaa aikuiselle päiväänsä ja kiukutellakin rauhassa. Moni lapsi tarvitsee aikuista avuksi myös läksyjen teossa. Lapsi kasvaa ihmiseksi vain ihmisten seurassa. Tärkein vuorovaikutussuhde on se, jossa häntä rakastetaan. Mikään ei korvaa sitä mitä vanhempi voi antaa lapsilleen.
Murrosikäisen linnoittautuminen omaan huoneeseen kuuluu kehitysvaiheeseen. Yksityisyyden kunnioittaminen on tietyssä määrin hyvä asia. Samalla vanhemman pitää muistuttaa lapselle siitä, että vanhempi on kiinnostunut lapsen ajatuksista ja tunteista. Lapsi saa "hylätä" vanhempansa, ja tekeekin usein niin sanallisesti ("et tajua mitään") mutta vanhempi ei saa koskaan hylätä lastaan, ei psyykkisessä, eikä fyysisessä mielessä. On vain kestettävä ne lapselta saadut ei-kunnon-vastaukset.
Perhe luo itse menemisen ja tulemisen säännöt. Perusajatuksena on se, että koulusta ja töistä tullaan kotiin ja jos on muuta menoa, siitä ilmoitetaan. Eiväthän vanhemmatkaan lähde työmatkalle ilmoittamatta, minne menevät ja milloin palaavat! Nämä ilmoittamisen pelisäännöt pätevät, vaikka nuori olisi täyttänyt 18. Vasta kun hän muuttaa muualle, hän päättää itse tulemisistaan ja menoistaan ja ilmoitusvelvollisuus loppuu.
Vanhemman on tärkeää kertoa nuorelle olevansa lähdössä lenkille ja käydä koputtamassa nuoren ovelle silloin, kun hän palaa. Vaikka nuori katsoo sen näköisenä, ettei häntä voi vähempää kiinnostaa, tästä kannattaa pitää kiinni. Se tarttuu. Hänkin alkaa ilmoittaa omista menoistaan. Vanhempien pitää käyttäytyä niin kuin toivoisi nuoren käyttäytyvän.
Mikään ei korvaa vanhemman läsnäoloa. Läsnäolo on oleellista. Nuorelle voi olla hyvin tärkeää sekin, että jompikumpi vanhemmista on kotona, vaikka nuori itse on muualla. Arjen hoivan merkitystä ei voi ylikorostaa.
Itsetunto kasvaa huolenpidosta
Huolehtiminen on suoraan yhteydessä lapsen itsetunnon kehitykseen. Kun lapsesta huolehditaan arjessa hyvin, hän kokee itsensä arvokkaaksi. Se kehittää itsetuntoa. Sen turvin hän kykenee aikuisena huolehtimaan itse itsestään ja läheisistään. Hän oppii luottamaan toisten ihmisten saatavuuteen, ja hän oppii sekä pärjäämään yksin että pyytämään apua silloin kun tarvitsee.
Suomen laissa ei määritellä, milloin lapsen voi jättää yksin kotiin. Lastensuojelulain mukaan viranomaisten on puututtava asiaan, kun lapsen hoidon laiminlyönti vaarantaa lapsen kehitystä.
Kansainvälisiä suosituksia
Englannissa National Society for the Prevention of Cruelty to Children (NSPCC) suosittelee, ettei alle 12-vuotiasta lasta tulisi jättää yksin milloinkaan, eikä alle 16-vuotiasta tulisi jättää yksin yöllä. Lapsenvahtina ei suositella käytettävän alle 16-vuotiasta lasta. Lapsen ikä ei kuitenkaan ole ainoa kriteeri, jonka mukaan arvioidaan, voiko lapsi jäädä yksin kotiin, ja voiko hän huolehtia nuoremmasta sisaruksestaan - siihen vaikuttaa moni muukin seikka.
Miten vanhemmat voivat toimia?
Ala-asteikäisen lapsen pitäisi pääsääntöisesti olla aikuisen seurassa. Silti kouluikäinen lapsi voi ja usein haluaakin harjoitella yksinoloa. Tuolloin hänen kanssaan täytyy käydä läpi, kuinka hän voi toimia, jos sattuu jotakin, tai jos hänestä tuntuu yksinäiseltä tai pelottaa. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan suuri osa yksin jääneistä lapsista pelkää - lapset kertoivat esimerkiksi mielikuvista vaatekaappiin piiloutuneesta rosvosta, jota he pelkäsivät. Erityisesti kun ulkona on pimeää, lapsi tuntee olonsa yksinäiseksi. Lapsen kyky eritellä sisäisiä pelkoja ulkoisesta todellisuudesta on rajallinen, ja hän saattaa yksin ollessaan joutua pelon valtaan.
Vaikka alle 13-vuotias lapsi kokisi yksin ollessaan olonsa riittävän turvalliseksi, hänellä ei useinkaan ole valmiuksia toimia oikein hätätilanteissa. Tutkimusten mukaan lapset muistavat alle puolet heille annetuista turvallisuusohjeista. Lapsen turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa paljon se, onko lähellä naapureita, joiden puoleen voi tarvittaessa kääntyä tai voiko vanhempi vastata puhelimeen, jos lapsi soittaa jne. Hätänumerot on käytävä läpi lapsen kanssa ja kirjoitettava paperille. Vanhempi voi myös ulottaa huolenpitonsa lapseen silloinkin, kun hän ei ole itse paikalla: termospullossa voi olla kaakaota, lautasella valmiiksi tehtyjä voileipiä, jne. Lisäksi voidaan sopia säännöllisistä puheluista. On myös sovittava, mitä lapsi saa ja ei saa tehdä, kun hän on yksin kotona - voiko hän esimerkiksi mennä ulos leikkimään, vai onko hänen pysyttävä sisätiloissa? Saako pyytää kavereita kylään?
On myös hyvä tarkkailla lapsen reaktiota, kun puhutaan yksin olemisesta: onko lapsi innokas tai epäröivä, vai selvästi haluton? Kuinka lapsi yleensä käyttäytyy, jos tapahtuu jotakin ennakoimatonta - hätääntyykö lapsi helposti?
Murrosikäinen
Nuortakaan ei ole hyvä jättää yksin pitkäksi aikaa. Nuoren tehtävä on itsenäistyä, ja vanhempien tehtävä on jarruttaa liian aikaista itsenäistymistä. On tärkeää käydä näitä vääntöjä vaikkapa siitä, lähdetäänkö maalle vai ei. Itsenäistymisestä pitää keskustella perheessä.
Aivan joka viikonloppu ei pitäisi jättää 15-vuotiasta yksin, koska silloin vuorovaikutusaika vanhempien ja lapsen välillä jää vähiin. Tosiasia kuitenkin on, että 15-vuotias on lapsi. Kotona voi myös tulla yllättäviä tilanteita. Mitä tehdä, jos tulee sähkökatkos tai tulipalo? Jos kotona pelottaa, nuori ei saa illalla unta, jota hän kovasti tarvitsee. Yksin oleva nuori täyttää usein hiljaisuuden musiikilla, tv-ohjelmilla jne - tv saattaa olla päällä vaikka nuori ei sitä katso.
Vaikka lapsi tai nuori osaa lämmittää ruuan ja osaa muutakin, se ei tarkoita, että hänen pitäisi se aina tehdä. Yhdessä syöminen on tärkeää monestakin syystä: on todettu, että ruokailutottumukset ovat parhaimmat perheissä, joissa syödään yhdessä. Samalla ruokailutilanne mahdollistaa keskusteluja. Koululaisen täytyy saada kotona purkaa aikuiselle päiväänsä ja kiukutellakin rauhassa. Moni lapsi tarvitsee aikuista avuksi myös läksyjen teossa. Lapsi kasvaa ihmiseksi vain ihmisten seurassa. Tärkein vuorovaikutussuhde on se, jossa häntä rakastetaan. Mikään ei korvaa sitä mitä vanhempi voi antaa lapsilleen.
Murrosikäisen linnoittautuminen omaan huoneeseen kuuluu kehitysvaiheeseen. Yksityisyyden kunnioittaminen on tietyssä määrin hyvä asia. Samalla vanhemman pitää muistuttaa lapselle siitä, että vanhempi on kiinnostunut lapsen ajatuksista ja tunteista. Lapsi saa "hylätä" vanhempansa, ja tekeekin usein niin sanallisesti ("et tajua mitään") mutta vanhempi ei saa koskaan hylätä lastaan, ei psyykkisessä, eikä fyysisessä mielessä. On vain kestettävä ne lapselta saadut ei-kunnon-vastaukset.
Perhe luo itse menemisen ja tulemisen säännöt. Perusajatuksena on se, että koulusta ja töistä tullaan kotiin ja jos on muuta menoa, siitä ilmoitetaan. Eiväthän vanhemmatkaan lähde työmatkalle ilmoittamatta, minne menevät ja milloin palaavat! Nämä ilmoittamisen pelisäännöt pätevät, vaikka nuori olisi täyttänyt 18. Vasta kun hän muuttaa muualle, hän päättää itse tulemisistaan ja menoistaan ja ilmoitusvelvollisuus loppuu.
Vanhemman on tärkeää kertoa nuorelle olevansa lähdössä lenkille ja käydä koputtamassa nuoren ovelle silloin, kun hän palaa. Vaikka nuori katsoo sen näköisenä, ettei häntä voi vähempää kiinnostaa, tästä kannattaa pitää kiinni. Se tarttuu. Hänkin alkaa ilmoittaa omista menoistaan. Vanhempien pitää käyttäytyä niin kuin toivoisi nuoren käyttäytyvän.
Mikään ei korvaa vanhemman läsnäoloa. Läsnäolo on oleellista. Nuorelle voi olla hyvin tärkeää sekin, että jompikumpi vanhemmista on kotona, vaikka nuori itse on muualla. Arjen hoivan merkitystä ei voi ylikorostaa.
Itsetunto kasvaa huolenpidosta
Huolehtiminen on suoraan yhteydessä lapsen itsetunnon kehitykseen. Kun lapsesta huolehditaan arjessa hyvin, hän kokee itsensä arvokkaaksi. Se kehittää itsetuntoa. Sen turvin hän kykenee aikuisena huolehtimaan itse itsestään ja läheisistään. Hän oppii luottamaan toisten ihmisten saatavuuteen, ja hän oppii sekä pärjäämään yksin että pyytämään apua silloin kun tarvitsee.
Similar threads
- Ylpeä Isukki ov
- Aihe vapaa
- Ylpeä Isä ov
- Aihe vapaa
