Mitä mieltä päiväkodin aloituksestamme?

["Oona"]

Viime torstaina vein pojan (2v1kk) ensimmäistä kertaa päiväkotiin, ryhmään jonka koko on päivästä riippuen 7-11 lasta (1,5-3-vuotiaita). meni hyvin muiden mukana, eikä juurikaan tullut luokseni, vaukka istuin huoneen nurkassa.

Perjantai meni yhtä hyvin muuten, mutta ei enää halunnut niin paljon osallistua yhteisiin rutiineihin, vaan leikkiä mieluummin itsekseen leluilla.

Viikonloppu.

Maanantaina jätin pojan ensimmäistä kertaa yksin muiden seuraan, mutta ei itkenyt kun sanoin että käyn kaupassa ja tulen sitten takaisin. Oli kuitenkin hetken päästä vähän niiskuttanut perääni.

Tiistaina ei myöskään itkenyt, vaan lähdin hyvillä mielin ensimmäistä kertaa koko ajaksi pois (eli 4 tunniksi). Poika oli päivän aikana kuitenkin muutamaan kertaan itkenyt ja huutanut äitiä.

Keskiviikkona meinasi alkaa itkemään kun sanoin heipat, mutta sain ohjattua pojan leikin pariin ja lopulta vilkutti minulle kun läksin ovesta. oli kuitenkin itkenyt perääni päivän aikana.

Torstaina, eli tänään, tarrasi minuun heti kiinni kun menimme hoitohuoneeseen sisään ja kun kerroin että äiti lähtee taas mutta tulee takaisin, niin alkoi hirveä huuto. Ei auttanut puheet tällä kertaa eikä mikään muukaan, joten jouduin ensimmäistä kertaa jättämään itkevän lapsen sinne. Autoon kun pääsin niin rupesin itkemään itse.

Olen koko tämän ajan vain miettinyt poikaa ja ollut surullinen että jouduin jättämään sinne itkemään, ja pian lähden hakemaan häntä jo takaisin, hoitoaika on arkipäivisin siis vientiajasta riippuen 3-4 tuntia.

Mitä vinkkjä tulevaan / millä olette saaneet jättötilanteesta positiivissävytteisen? KIIITOSKIITOSKIITOS jos joku osaisi auttaa.

 

["vieras"]

Älä pitkitä poistumista, vaan sanot kivasti heipat ja ovesta suoraan ulos. Lapselle ikävämpää jos sitä pitkitetään, lähtee se äiti kuitenkin.

 

["emppu"]

Minun mielestäni kuulostaa melko normaalilta aloitukselta tuon ikäisellä. Ensimmäisinä päivinä kaikki oli uutta ja ihmeellistä, kunnes lapsi tajusi että tämähän onkin jokapäiväistä, että hän on erossa äidistä. Kestää luultavasti muutaman viikon totutella, mutta sitten todennäköisesti alkaa nuo aamutkin sujua paremmin. Äidillä on luultavasti vaikeampaa kuin lapsella. Kovasti voimia uuteen elämäntilanteeseen!

 

["vieras"]

Aikoinaan kun vein lapsen ekaa päivää hoitoon, kun palasin töihin. Vein sisälle ja sanoin heipat ja halit. Autolle saakka sain pidäteltyä, kunnes purskahdin itkuun ja itkin koko 20 km työmatkan!! Lapsi itki jätettäessä, mutta on aina lopettanut heti, kun ei enää nähnyt minua.

 

["mimmu"]

Normaalilta aloitukselta kuulostaa. Parhaiten autat lastasi olemalla itse hyväntuulinen ja reipas, empaattisesti voit sanoa, "oi äiti, tietää, että jää ikävä, mutta tulen hakemaan sinut sitten neljän tunnin kuluttua" "hei hei". Ja tosiaan...vienti suoritetaan nuhjuamatta selkästi. Toisilla kestää totutella kuukausia ja toisilla se menee parissa viikossa. Tsemppiä vaan - lapsi tottuu ja niin sinäkin...

 

["Oona"]

Kiitos kaikille kannustuksesta!

Mietin vaan, että kun normaalisti tässä päiväkodissa ollaan vissiin mukana 4 päivää, niin lähdinkö sieltä liian aikaisin pois, ettei lapsi ehtinyt kunnolla tutustua paikkaan (tämä ajoitus tuli hoitajien puolelta, koska alku näytti sujuvan niin hyvin).

Ja sitten mietin, että pitäisikö minun huomenna vaan jutella lapsi rauhalliseksi, siis niin kauan, jotta hän rauhoittuisi. Minulla on tähän ajallisesti mahdollisuus, ja luulen että se tämän lapsen kohdalla saattaisi onnistua, vaikka aikaa alussa vähän menisikin, 20-60 minuuttia ehkä. Ja sitten kuitenkin olisni lopulta johdonmukainen ja todella lähtisin. Mutta ehkäpä tuo jutteluvaihe lyhenisi päivä päivältä, kun lapsi kuitenkin tietää mikä lopputulos on..?

Vaikka suurin osa täällä toosiaan vain kehotti jättämään lapsen sinne pikaisesti, itki tai ei... En tiedä.

 

["Jenni"]

[QUOTE="Oona";24770562]Kiitos kaikille kannustuksesta!

Mietin vaan, että kun normaalisti tässä päiväkodissa ollaan vissiin mukana 4 päivää, niin lähdinkö sieltä liian aikaisin pois, ettei lapsi ehtinyt kunnolla tutustua paikkaan (tämä ajoitus tuli hoitajien puolelta, koska alku näytti sujuvan niin hyvin).

Ja sitten mietin, että pitäisikö minun huomenna vaan jutella lapsi rauhalliseksi, siis niin kauan, jotta hän rauhoittuisi. Minulla on tähän ajallisesti mahdollisuus, ja luulen että se tämän lapsen kohdalla saattaisi onnistua, vaikka aikaa alussa vähän menisikin, 20-60 minuuttia ehkä. Ja sitten kuitenkin olisni lopulta johdonmukainen ja todella lähtisin. Mutta ehkäpä tuo jutteluvaihe lyhenisi päivä päivältä, kun lapsi kuitenkin tietää mikä lopputulos on..?

Vaikka suurin osa täällä toosiaan vain kehotti jättämään lapsen sinne pikaisesti, itki tai ei... En tiedä.[/QUOTE]

Minä en kehottaisi keskustelemaan lapsen kanssa paikan päällä. Jos tuntuu että haluat keskustella lapsen kanssa asiasta, niin tee se kotona, mutta ei enää päiväkodin jättötilanteessa. Lapsi saa käsityksen että hoitoon jääminen on oikeestikauheeta, kun äitikin joutuu asiasta keskustelemaan ja ei uskalla lähteä!

Eli nopsat heipat ja lähdet. Ehdottomasti. Terveisin tarhatäti.

 

[*****]

Olen pph ja mun ohje vanhemmille on, että sanoo nopsasti heipat ja lähtee pois. Lapsen itku loppuu, kun vanhempi katoaa näkyvistä.

 

[2v. pojan äiti]

Kuulostaa niiiiiin tutulta tuo tarhaan vieminen ja eronhetken vaikeus. Oman pojan tarhataivalta on takana nyt 2 kk ja pikkuhiljaa alkaa aamuitkut loppua, riippuu tosin ihan siitä, millä mielellä herätään. Joka aamu poika kyllä sanoo, että ei tarhaan mutta kannustuspuheiden jälkeen lähtö kotoa onnistuu ihan mukavasti. Meillä itkettiin aluksi todella paljon mutta eipä siinä auta muuta kuin olla itse reipas ja kannustava ja jos itseä itkettää, niin tekee sen sitten jossain piilossa.

Mitään poppakonsteja ei taida tähän asiaan olla muuta kuin olla itse reipas ja kannustava ja KÄRSIVÄLLINEN! Kannattaa varautua myös siihen, että lapsi alkaa jossain vaiheessa "osoittaa mieltään" kun menette tarhapäivän jälkeen kotiin. Äiti voi hetken aikaa olla "ilmaa"

Voimia ja jaksamista!