Mitä mieltä tällaisesta miehestä?

[Feel so lonely]

Mä olen toisinaan aivan loppu ja erokin on käynyt mielessä.

Yleensä, kun mies tapaa kavereitaan, se meinaa myös alkoholia. Viihtyy myös toisinaan äitinsä luona viikonlopun, juopotellen äitinsä kanssa.
Hän on negatiivinen ja monet ehdottamistani asioista tyrmää. Ei pidä romantiikasta yhtään, joten sitä ei meillä ole. Pelaa paljon pleikkarilla/tietsikalla. Ei juurikaan enää hempeile. On kuitenkin uskollinen. Seksielämämme on olematonta, esim. itse en enää innostu. Yhdessä eloa noin 6v, ei lapsia (ole siunaantunut ainakaan vielä).

Vaikka kuinka olen koittanut olla positiivinen, mieheni on saanut minusta kamalan nalkuttavan akan, ainakin siltä minusta tuntuu. Toki vikaa on meissä molemmissa. Riidellään lähes joka päivä, mm. alkoholista ja kaikesta mahdollisesta.

Itse en pidä niin kovasti alkoholin juomisesta ja tämän suhteen olemme NIIN erilaisia, ettei molempia tyydyttävää kompromissia olla löydetty, aina asia kääntyy riidaksi. Mies voi olla kuukaudenkin juomatta tai sitten juo vaikka kahtena peräkkäisenä vkonloppuna. Mutta, jos hän on päättänyt lähteä juomaan, hän myös lähtee, aivan sama minulle, joskus olen itkulla saanut miehen jäämään kotiin. Aika epätoivoista, tiedän. Mies haukkuu ja syyttää minun rajoittavani hänen elämäänsä liikaa. Sanoo, että on normaalia, että mies haluaa raskaan viikon jälkeen kitata alkoholia. Hän on toisinaan hyvin ahdistunut, ja esimerkiksi valittaa yhdessä ottamiemme eläinten vastuullisuudesta - kun ne rajoittavat elämää niin paljon.

Ei mulla tule nyt edes kaikki asiat mieleen, mitkä kuvaisivat tilannettamme. Nytkin mies lähti riidastamme voittajana juomaan, ei riittänyt pelkällä kahvilla käynti kaverinsa kanssa, vaikka kauempaa tulikin paikkakunnallemme. Mulla on ajatukset sekaisin, enkä välttämättä huomaa omiakaan vikojani. Olen jopa miettinyt, olenko narsisti tms.

Saa kommentoida, ruusut&risut-tyyliinkin!

 

[Tiksu]

Voi harmi, halaus... Kompromissiako ei löydy? Mie ite juon minimaalisen vähän, mies vapaillaan voi ottaa olutta muutaman pullon/ ilta. Olen ajatellut, että kun ei hän pakota mua ottamaan, en mäkään voi pakottaa häntä absolutistiksi Riitoja asiasta on ollut, nyt kun en enää asiasta sano, ottaa itse asiassa vähemmän...

Jaksuja.

 

[ap]

Voi harmi, halaus... Kompromissiako ei löydy? Mie ite juon minimaalisen vähän, mies vapaillaan voi ottaa olutta muutaman pullon/ ilta. Olen ajatellut, että kun ei hän pakota mua ottamaan, en mäkään voi pakottaa häntä absolutistiksi Riitoja asiasta on ollut, nyt kun en enää asiasta sano, ottaa itse asiassa vähemmän...

Jaksuja.

Kiitos!
Minkäänlaista molempia tyydyttävää kompromissia ei olla alkoholin suhteen löydetty. :/ Ja tuntuu muutenkin, ettei mies arvosta minua tarpeeksi, toisinaan vähättelee tuntemuksiani, kun alan kertomaan mieltäpainavista asioistani.

 

[nöppäri]

No pahalla en halua sanoa, mutta näiden asioiden kanssa jo reippaasti puolet pidempään ja kolmen lapsen jälkeen voisin jälkiviisaana sanoa, että meillä on vain yksi elämä, eikä sitä kannattaisi tuhlata olemalla jatkuvasti onneton. Mieti, mieti ja vielä mieti mitä elämältäsi ja elämänkumppaniltasi halua ja toivot, tee päätöksesi sen mukaan.
Koska toista et voi pakottaa muuttumaan itsesi vuoksi, toisen pitäisi se päätös tehdä itse ja itsensä vuoksi :hug:

 

[piipero86]

meillä kans alkoholi on ikuinen riidan aihe ja just se että mies ei kunnioita minun tekemääni työtä kotona tai muutenkaan nyt kun äippälomalla olen ja hellyys tarkoittaa miehelle vain ja ainoastaan seksiä

 

[ap]

Mies tekee kyllä kotitöitä, se on positiivista, ei petä, sekin on positiivista.. Mutta ainaiset riidat, erimielisyydet yms. kuten em. asiat, ovat viilentäneet tunteitani hurjasti miestäni kohtaan. Silti miettii, voisiko jotakin vielä tehdä, onko tämä ohimenevää, kriisi jne? Parisuhdeterapia ei aikoinaan auttanut juurikaan.

 

[tuumailija]

mulla särähti etenkin toi, että kokee teidän lemmikkien rajoittavan elämää. älä hyvä ihminen perusta perhettä nykyiseen parisuhteeseen. vastuunotto ja sitoutuminen lapsiin voisi olla sun miehellä verrannollista tuohon ahdistumiseen jo lemmikeistä..

 

[ap]

mulla särähti etenkin toi, että kokee teidän lemmikkien rajoittavan elämää. älä hyvä ihminen perusta perhettä nykyiseen parisuhteeseen. vastuunotto ja sitoutuminen lapsiin voisi olla sun miehellä verrannollista tuohon ahdistumiseen jo lemmikeistä..

Mielessä on käynyt ja kun miehelle tästä maininnut, hän vastaa ettei eläimiä ja omaa lasta voi verrata, vastuun osalta tai yleensäkään. Kummallakaan ei siis lasta aiemmista suhteista.

 

[ap]

Mutta jos se vika onkin minussa, tekemisissäni, ajatuksissani ja sanomisissani?

 

[kohtalotoveri]

Tutulta kuulosti kirjoituksesi! Meilläkin tulee riitaa joka pikkuasiasta, mikä on äärimmäisen ahdistavaa. Ja lemmikeistäni valittaa joka päivä. Mun tunteet myös kylmentyneet, ollaan kuin sisarukset tai kämppikset. Tiedän kuinka turhalta yrittäminen tuntuu... Ehkä kannattas harkita eroa? Perheneuvola??

 

[vieras]

mulla särähti etenkin toi, että kokee teidän lemmikkien rajoittavan elämää. älä hyvä ihminen perusta perhettä nykyiseen parisuhteeseen. vastuunotto ja sitoutuminen lapsiin voisi olla sun miehellä verrannollista tuohon ahdistumiseen jo lemmikeistä..

Mielessä on käynyt ja kun miehelle tästä maininnut, hän vastaa ettei eläimiä ja omaa lasta voi verrata, vastuun osalta tai yleensäkään. Kummallakaan ei siis lasta aiemmista suhteista.

Aivan oikeassa on, ei voi verrata tosiaankaan. Mutta kun teillä ei sitä lasta ole, niin voin sanoa että älä tosiaankaan harkitse edes ellei hän edes lemmikkejä kykene pitämään ilman päänsärkyä.

 

[vieras]

Mutta jos se vika onkin minussa, tekemisissäni, ajatuksissani ja sanomisissani?

Niin varmaan miehes mielestä onkin, on niin nalkuttava akka ettei sitä viitti selvinpäin edes katella.

 

[äitee22]

meillä kans alkoholi on ikuinen riidan aihe ja just se että mies ei kunnioita minun tekemääni työtä kotona tai muutenkaan nyt kun äippälomalla olen ja hellyys tarkoittaa miehelle vain ja ainoastaan seksiä

miekään en koe saavani kunnioitusta kotiäitiydestä. tuntuu että mies on se joka töitä tekee kun kerta saa siitä kunnon palkan. mie vaan teen niitä kotitöitä, enkä saisi valittaa olevani väsynyt.

meillä mies kokee oikeudekseen mennä kavereiden kanssa jalista pelaa, juosta harkoissaa, käydä ajaa kartinkiin.. mutta entäs mie

sanoin miehelle et mie se muute meen huomen likkojen kaa shoppailee ja syömään et katos sie lapsia sen aikaa, ni vastaus oli et senkus hankit niille hoitajan..

meillä isännällä ei ole velvollisuuksia kotia kohtaan. hällä on oikeus saada puhtaat vaatteet, lämmin ruoka, hierontaa raskaan työpäivän jälkeen, päiväunet..

 

[Adea]

mulla särähti etenkin toi, että kokee teidän lemmikkien rajoittavan elämää. älä hyvä ihminen perusta perhettä nykyiseen parisuhteeseen. vastuunotto ja sitoutuminen lapsiin voisi olla sun miehellä verrannollista tuohon ahdistumiseen jo lemmikeistä..

Mielessä on käynyt ja kun miehelle tästä maininnut, hän vastaa ettei eläimiä ja omaa lasta voi verrata, vastuun osalta tai yleensäkään. Kummallakaan ei siis lasta aiemmista suhteista.

Lasten kanssa joutuu tilanteisiin jotka vaativat paljon enemmän kuin lemmikit. Ja jos ei ennestään ole halua ottaa vastuuta edes niistä lemmikeistä, miten se onnistuu pienen lapsen kanssa. Jos on tottunut ettei tarvitse sen enempää miettiä lähteäkkö vai ei kosteaan viikonlopun viettoon, miten ne menohalut vähenevät sitten kuin mukana on vielä lapsi ja työviikko saattaa olla entistä raskaampi esim. yö valvomisen takia.

 

[ap]

Tutulta kuulosti kirjoituksesi! Meilläkin tulee riitaa joka pikkuasiasta, mikä on äärimmäisen ahdistavaa. Ja lemmikeistäni valittaa joka päivä. Mun tunteet myös kylmentyneet, ollaan kuin sisarukset tai kämppikset. Tiedän kuinka turhalta yrittäminen tuntuu... Ehkä kannattas harkita eroa? Perheneuvola??

Lohduttavaa tietää, että muitakin samassa tilanteessa olevia on..
Pelkään ajatusta erosta. Sitä jotenkin ajattelee, että mitä jos tämä kuuluukin parisuhteen elämänkaareen ja on jokin kriisi-aika eli ohimenevää. Olen luonteeltani sellainen, etten helposti periksi anna. Mutta toisinaan olen niin uupunut. :/

 

[ap]

mulla särähti etenkin toi, että kokee teidän lemmikkien rajoittavan elämää. älä hyvä ihminen perusta perhettä nykyiseen parisuhteeseen. vastuunotto ja sitoutuminen lapsiin voisi olla sun miehellä verrannollista tuohon ahdistumiseen jo lemmikeistä..

Mielessä on käynyt ja kun miehelle tästä maininnut, hän vastaa ettei eläimiä ja omaa lasta voi verrata, vastuun osalta tai yleensäkään. Kummallakaan ei siis lasta aiemmista suhteista.

Lasten kanssa joutuu tilanteisiin jotka vaativat paljon enemmän kuin lemmikit. Ja jos ei ennestään ole halua ottaa vastuuta edes niistä lemmikeistä, miten se onnistuu pienen lapsen kanssa. Jos on tottunut ettei tarvitse sen enempää miettiä lähteäkkö vai ei kosteaan viikonlopun viettoon, miten ne menohalut vähenevät sitten kuin mukana on vielä lapsi ja työviikko saattaa olla entistä raskaampi esim. yö valvomisen takia.

Tuosta olen miehelle puhunutkin (koska itse ajattelen niin), mutta vastaus on vain, ettei niitä voi verrata. Se on sitten kuuleman aivan eri asia, kun on oma lapsi, omaa lihaa ja verta.

 

[tuumailija]

mä en osaa lainata tekstiä, mutta tää adea osasi paremmin sanoa, mitä mä tarkoitan. lisäksi oon kuullut tutkimuksesta, jossa todettiin, että lemmikkien kohtelu heijastuu myös lapsien kohteluna näin pääpiirteittäin siis. Mä oon todennut tän yhdellä mun ystävättärellä. Ei jaksanut kuunnella kun koira pyysi tarpeilleen, skitsosi kun tää oli purrut tavaroita. Aivan samalla tavalla ei jaksa kuunnella lapsen kiukkua ja kilahtaa kun lapsella jokin särkyy...
Itsessään eläimiä ja lapsia en vertaa vaan tapaa suhtautua molempiin!!

 

[Adea]

mä en osaa lainata tekstiä, mutta tää adea osasi paremmin sanoa, mitä mä tarkoitan. lisäksi oon kuullut tutkimuksesta, jossa todettiin, että lemmikkien kohtelu heijastuu myös lapsien kohteluna näin pääpiirteittäin siis. Mä oon todennut tän yhdellä mun ystävättärellä. Ei jaksanut kuunnella kun koira pyysi tarpeilleen, skitsosi kun tää oli purrut tavaroita. Aivan samalla tavalla ei jaksa kuunnella lapsen kiukkua ja kilahtaa kun lapsella jokin särkyy...
Itsessään eläimiä ja lapsia en vertaa vaan tapaa suhtautua molempiin!!

Olen samaa mieltä, tiedän myös tapauksia joissa eläimiä kohdeltiin miten sattuu. Ja lapsen tultua ei oikein niistäkään osata/haluta ottaa vastuuta, ja lapsi nähdään jotenkin taakkana. Ja miten ihminen joka ei koskaan ole ottanut elävästä olennosta mitään vastuuta täydellisesti pystyisi yhtäkkiä käsittämään, mitä kaikkea se edes vaatii lapsen kohdalla.