mitä mieltä tälläisesta ystävästä?

["vieras"]

Olemme tunteneet jo kymmeniä vuosia mutta etääntyneet viime vuosina erilaisten elämänyilanteiden,muuttojen ym.myötä.
Näemme harvoin.
näimme taas vähän aikaa sitten ja en voinut kuin ihmetellä hänen käytöstään.
Hän piikitteli jatkuvasti aivan ihmeellisillä sivuhuomautuksilla tyyliin:

Pidätpä hassusti tuota puulastaa kädessäsi(kun laitoin ruokaa)
Ajatpa oudosti pyörällä
Jos sanon kassalle kiitos, sanon senkin jotenkin hassusti hänen mielestään liian korkealta tai liian matalalta
Meikkaan kummallisesti
Minulla on outo tapa käydä suihkussa, laittaa hiukseni ym.
Hän tarkkailee ja tapittaa käytöstäni kokoajan ja piikittelee tai kertoo miten tehdä joku asia paremmin.
Oikeesti, mitä v#ttua?
Hän oli tälläinen teininä ja kuittasin ne huumorilla mutta nyt havahduin siihen, että mitä ihmettä...

en voisi ikinä kuvitella kyttääväni kaveria ja arvostelevani tätä ihan normaaleissa arjen tilanteissa, vaan käyttäisin sen ajan kaverin kanssa jutteluun tekipä hän mitä tahansa siinä sivussa.

 

["jupu"]

Mulla oli sama homma. Teininä hyvän ystävän kanssa välit meni poikki ja nuorina aikuisina lähennyime uudestaan.

Tuntui todella pahalta joutua samankaltaisten verbaalisten piikittelyiden kohteeksi kuin teininä, olin jo ehtinyt unohtaa millaista se on. Ennen tätä ystävääni en ollut edes kiinnittänyt huomiota saati murehtinut selluliiteistäni, joista hän muun lisäksi ''leikillisesti'' minulle ''vitsaili''. Oma rasvaprosenttinsa hänellä on nolla, ja olemme fyysisesti hyvin erikokoisia ja -muotoisia.

Myöhemmin myös omien kokemusteni phjalta ymmärsin, että joskus niin käy vanhojen ystävien kanssa, sitä ikäänkun tahtomattaan luiskahtaa vanhoihin kaavoihin, juuri niihin teini-iän fiiliksiin. Vanhempiemme kansshan ilmiö on todella yleinen, järkevästä aikuisesta tulee äkkiä kiukutteleva teini kun hän menee lapsuudenkotiinsa käymään.

 

[Jupu.]

Oho sori, luin huolimattomasti, siis ystäväsi käytös oli sinulle uutta?

Omituista, olisiko hän jotenkin kateellinen esim. elämänmuutoksistasi?

 

["vieras"]

Veikkaan, että ystävälläsi on asperger. Käyttäytyi ennenkin oudosti, mutta nyt aikuisena se pistää silmään.

 

["vieras"]

Oho sori, luin huolimattomasti, siis ystäväsi käytös oli sinulle uutta?

Omituista, olisiko hän jotenkin kateellinen esim. elämänmuutoksistasi?

Ei ystävän käytös uutta ollut, samanlainen hän oli teininä.
Olin vaan jo ehtinyt unohtaa kun harvoin näemme ja jotenkin kuvittelisi toisenkin aikuistuneen..


Olin vaan oikeasti todella hämmentynyt enkä oikein tiennyt miten reagoida.
Tiedän että ystäväni on todella huonoitsetuntoinen,kova arvostelemaan ja tuomitsemaan muita ja kova häpeämään itseään.
Ajattelin että josko hän projisoisi sitä omaa häpeäänsä/kateuttansa kiinnittämällä kokoajan huomiota joihinkin "olemattomiin/turhiin" vikoihin minussa ja käytöksessäni.

Itseni on hankala ymmärtää miksi ylipäätään tulisi arvostella ystävän/kaverin ulkonäköä tai käytöstä, tapoja syödä,kävellä tms. negatiivisesti.
Tarkemmin sanoen en ymmärrä miten ja MIKSI kukaan kiinniittää huomiota sellaiseen!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28733159]Veikkaan, että ystävälläsi on asperger. Käyttäytyi ennenkin oudosti, mutta nyt aikuisena se pistää silmään.[/QUOTE]

Tuskin.
Hirveän tasapainoiseksi häntä tosin tuskin voi kutsua, on ollut sellainen aina.
Ailahtelevainen, suuttuu herkästi, kova arvostelemaan ja tuomitsemaan muita, häpeää ja miettii kokoajan kauheasti omaa käytöstään..

 

["vieras"]

Teininä hän oli vielä pahempi..
Tein muka kokoajan jotain "kamalan noloa" ja "väärin"(jännä että muut eivät ole tälläistä huomanneet).
Hänellä oli se sama arvosteleva,tapittava katse joka tuijotti viiltävästi ja etsimällä etsi kokoajan jotain huomautettavaa.
Tunsin usein itseni hänen seurassaan mitättömäksi luuseriksi joka tekee KAIKEN väärin, syö,hengittää ja nukkuu.

Nyt aikuisen tietämyksellä en oikein ymmärrä voiko joku edes tehdä noita asioita mitenkään häiritsevän eritavoin saatika tulisiko sellaiseen kiinnitettyä huomiota.
Kaikillahan on omat tapansa.
Mietin vain mikä hänen motiivinsa on..tahtooko hän saada minusta sen saman epävarman,häpeilevän ja punastuneen teinin joka miettii mitä nyt taas tein muka väärin?
Onko hän kateellinen ja tahtoo saada jotenkin pahaa oloaan purettua "nolaamalla" tai "alentamalla" minua, haluaako hän siirtää vain oman pahan olonsa minuun jotta se helpottaisi..

 

["jupu"]

Hän on varmaan tottunut olemaan ystävyyssuhteessanne ''niskan päällä'', juurikin mainitsemistasi syistä. Olet aikuistunut etkä enää niin herkkä ja altis kuin teininä (kuten kaikki teinit ovat) eikä hän osaa reagoida asiaan. Luulen että tilanteen voi korjata. Nousemalla häntä vastaan (eli ei alistua, vastaanottaa) rauhallisesti ja kypsästi, ei riitaa haastaen, hänen on opeteltava suhteenne uusi dynamiikka.

 

[t u]

Ihminen, jonka käytöstä ap kuvaili, ei kyllä ole ystäväksi kutsumisen väärti. Muutenkin kuulostaa ihmiseltä, josta olisi syytä pysyä loitolla.

 

["Jeera"]

Miksi pidätte yhteyttä tuollaisten entisten kavereiden kanssa, joista ette saa mitään muuta kuin pahaa mieltä? Entä jos hankkisitte uusia (ehkä teillä jo onkin), joiden kanssa tunnette olonne paremmaksi? Ystävällisiä ihmisiä, jotka eivät arvostele, vaan arvostavat läheisiään.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28733159]Veikkaan, että ystävälläsi on asperger. Käyttäytyi ennenkin oudosti, mutta nyt aikuisena se pistää silmään.[/QUOTE]

No olen myös asperger (ei tutkittu, oma oletus) ja vähän samoja piirteitä mussakin löytyy.

En tosiaan tarkoita niitä pahalla, kunhan vaan no "huomautan". Välillä yritän olla huomauttamatta. Yleensä sanon tuollaisista asioista miehelleni. En ehkä ole ihan noin paha kun ap:n ystävä, mutta jotain samantyylistä kyllä.

Ja yksi ystäväni on muuten ihan kun suoraan ap:n ystävä. Itseäni ärsyttää se kyllä, koska se tosiaan tuntuu siltä kun piikittelisi, että tekisin kaiken jotenkin väärin. Kerran toinen ystäväni kehui varpaitani söpöiksi ja tämä tod. näk asperger sanoi, että hänestä ne kyllä on aina olleet jotenkin ällöt. Se kyllä tuntui ihan loukkaukselta ja välillä olen miettinyt, että miksi hitossa haluaa edes olla ystäväni. Hänestä kaikki on jotenkin outoa, esimerkiksi jos joku mies pyytänyt syömään treffeille, se on hänestä ollut outoa, koska hänestä syömään kuuluu mennä kun on nälkä ja vaikka ohimennen kun on oltu kävelyllä ja sitten mietitty, että "ompahan nälkä, käydäänkö tuossa syömässä". Hänestä pelkästään syömään pyytäminen oli jotenkin kummallista/ahdistavaa eikä siis suostunut pyyntöön.

 

["vieras"]

Se saa siitä jotain itsetunnon buustausta eli ongelma on hänessä ei sinussa. Itse en varmaan hirveän paljon jaksaisi tuollaisen ihmisen seuraa..

 

[näin]

Katellinen ja epävarma.