Mitä minä teen tuon pojan kanssa?

[harmaana]

On nyt toisella luokalla. Koulua ei ole ollut vielä kuukauttakaan kun on jo tullut koululta viestiä että hieman levotonta on ollut eikä oikein jaksa keskittyä koulunkäyntiin.

Luokalla on 4-5 kaverusta jotka villitsevät toisiaan ja tunnit menee sitten sellaseksi säpinäksi, kähinäksi ja kuhinaksi. Pelleilevät keskenään ja "tappelevat", sellasta kavereiden keskeistä nujuamista. Ilkeitä pojat ei ole, sen verran tunnen lastani ja muita poikia. Sellasia ilkikurisia pojanviikareita joilla sukat vie eteenpäin koko ajan.

Taas tänään oli opettaja joutunut noottia antamaan. Kotiin asti ei tullut viestiä mutta kun kysyin pojilta miten meni päivä niin sanoivat että jos he huomenna eivät osaa olla kunnolla, tulee jäli-istuntoa.

Mitä ihmettä tuon pikkumiehen kanssa tekisin? Juteltu ollaan ja poika on sanonut käsittävänsä ettei koulussa voi meuhkata ihan miten sattuu vaan pitää keskittyä opiskeluun ja antaa muillekin opiskelurauha. Välitunnit on sitten leikkejä varten. Mutta kun kavereiden kanssa pääsee yhteen, unohtuu ilmeisesti joka ainoa lupaus käyttäytymisestä.

Antakaa nyt vinkkejä tai edes toivoa että kyllä tuosta vielä hyvä tulee! :ashamed:

 

[ieras]

Hyvä tulee Kyllä se siitä rauhoittuu ajan kanssa. Mä just juttelin kaverin kanssa, joka sanos, että heidän pojalla on JO reissuvihko puolessa välissä Samaa oli meidän pojalla viime vuonna, mutta se luokan pahin villitsijä muutti pois niin nyt on mennyt ihan rauhassa ainakin tämä alkuvuosi... Kattoo sitten taas, kun alkuviehätys rupee lähtemään

 

[harmaana]

Hyvä tulee Kyllä se siitä rauhoittuu ajan kanssa. Mä just juttelin kaverin kanssa, joka sanos, että heidän pojalla on JO reissuvihko puolessa välissä Samaa oli meidän pojalla viime vuonna, mutta se luokan pahin villitsijä muutti pois niin nyt on mennyt ihan rauhassa ainakin tämä alkuvuosi... Kattoo sitten taas, kun alkuviehätys rupee lähtemään

Voi, kiitos sinulle. :hug:

Kyllähän tuota yrittää ajatelle että pojat on poikia ja varsinkin loman jälkeen mutta äiti on äiti.... aina jostain huolehtia. :ashamed:

 

[harmaana]

Muita joilla tällasia vilkkaampia tapauksia? :wave:

 

[harmaana]

Nostelenpa vielä. :ashamed:

 

[samassa veneessä]

No mä en välttämättä odottelisi sitä aikaa että omineen pois menisi... Mulla on nyt poika kutosella ja pari vuotta on mennyt "häiriköidessä" milloin enempi, milloin vähempi. Häiriköinti on ollut just kavereiden kanssa puhumista tunnilla ja viivyttelyä tehtävien aloittamisessa. Ja häiriköinti kun tuppaa kasvamaan lapsen kasvettua eli mitä aikaisemmin siihen puututaan niin helpompi kitkeä poiskin.

Mä oon kokeillut porkkanoita, saa jotain kivaa kun käyttäytyy tietyn ajan tai sitten sitä ikävämpää eli tietsika kieltoa/pois koko masiina, kotiarestia jne mikä nyt lapselle on sitten sellainen in juttu mikä harmittaa kun ei saakaan tehdä niin. Nää on vaan mun lääkkeitä mitä ollaan kokeiltu, mutta sitä odottamista en kyllä suosittele koska siinä on vaarana että lapsi oppii sellaisen käytöstavan että se on ihan normaalia koulunkäymistä. Tsemppiä!!

 

[harmaana]

No mä en välttämättä odottelisi sitä aikaa että omineen pois menisi... Mulla on nyt poika kutosella ja pari vuotta on mennyt "häiriköidessä" milloin enempi, milloin vähempi. Häiriköinti on ollut just kavereiden kanssa puhumista tunnilla ja viivyttelyä tehtävien aloittamisessa. Ja häiriköinti kun tuppaa kasvamaan lapsen kasvettua eli mitä aikaisemmin siihen puututaan niin helpompi kitkeä poiskin.

Mä oon kokeillut porkkanoita, saa jotain kivaa kun käyttäytyy tietyn ajan tai sitten sitä ikävämpää eli tietsika kieltoa/pois koko masiina, kotiarestia jne mikä nyt lapselle on sitten sellainen in juttu mikä harmittaa kun ei saakaan tehdä niin. Nää on vaan mun lääkkeitä mitä ollaan kokeiltu, mutta sitä odottamista en kyllä suosittele koska siinä on vaarana että lapsi oppii sellaisen käytöstavan että se on ihan normaalia koulunkäymistä. Tsemppiä!!

Kiitos vastauksestasi.

Tarkoitus ei olekaan jäädä odottelemaan josko menisi ohi; on muutenkin vilkas luonteeltaan joten osansa antaa sekin.
Jotain "porkkanoita" olen yrittänyt miettiä, kuin myös "rangaistuksia". Täälläkin huhuilen jotta saisi uusia ideoita ja vinkkejä tuon homman muuttumiseen.

 

[Aresti]

Pistä poika arestiin ja sillä siisti.

 

[harmaana]

En tiedä tuosta arestista. Luulen ettei ihan tuollaisenaan toimisi. Nyt kyllä sanoin pojalle ettei muutamaan päivään kyläilyjä vaan ulkona pitää kavereiden kanssa leikkiä. (tykkäävät siis kyläillä kavereidensa kanssa puolin ja toisin)

 

[viaton]

Meillä oli esikoisen kanssa todella vaikea ekaluokka. Esikoinen luki jo neljävuotiaana, ekalla meni seitsemää veljestä. Läksyt oli liian helppoja ja mielenkiinto muutenkin ihan muissa jutuissa myös koulussa. Poika koitti kovasti olla cool ja samanlainen kuin muut pojat tullakseen hyväksytyksi uudessa ympäristössä. Opettaja ei huomioinut mitään poikaa hermostuttavia asioita, kuten, ettei se tykännyt istua hevosenkenkämuodostelmassa, koska tunsi että kaikki tuijottaa ja jonossa seisominen oli vaikeaa, kun ei pitänyt siitä että joka puolelta kosketellaan. Opettaja ei joustanut missään, ei voinut laittaa vaikka viimeiseksi jonoon tai kauimmaiseen pulpettiin. Jatkuvasti tuli huonoa palautetta opettajalta, eikä koskaan kehuja mistään. Se villitsi poikaa vaan enemmän, itsetunto romahti, keskittymiskyky katosi ja koulumotivaatio oli heikkoa vaikka taitoja oli.

Sitten aloitin sellaisen rutiinin, että joka päivä keskusteltiin noin tunnin ajan koulusta ja tunteista ja tavoista ilmaista niitä ja mitä on oppinut ja mikä oli kiinnostavaa ja kaikkea mikä nyt kouluun liittyy. Se voitiin tehdä samalla kun piirreltiin tai tehtiin jotain muuta yhdessä, vaikka laitettiin ruokaa ja syötiin ja siivottiin keittiö. Pidin tiukkaa aikataulua läksyjen tekoon käytettävästä ajasta, vaikka poika tekikin ne nopeammin. Halusin viestiä, että koulu on tärkeää ja sille laitetaan aikaa joka päivä myös kotona. Kuuntelin sisulla selonteot välituntien jalkapallopeleistä ja ties mistä mikä mua ei kiinnosta periaatteessa ollenkaan ja pakotin itseni elämään mukana sitä mitä poika eli. Meillä oli tuolloin jo muutenkin pleikkapeliajat sellaiset, että 45min x2 viikossa ja televisiota noin puolituntia päivässä. En kiristänyt tai lahjonut sellaisilla. Mun tavoitteena oli se, että poika oppisi tunnistamaan ja säätelemään omia impulssejaan ja mielitekojaan ja asettamaan itselleen pieniä tavoitteita, joiden jälkeen saa itse palkita itsensä mukavalla tekemisellä vapaa-ajalla. Tokalla vaihtui opettaja ja kemiatkin onneksi synkkasivat paremmin, mutta tätä keskustelua kotona jatkettiin tokaluokkakin. Älyttömän paljon se vaati multakin äitinä. Ei sitä oman koulun jälkeen olisi jaksanut aina vaan viikosta toiseen keskittyä asiaan, joka joillekin vaikutti olevan itsestään selvän helppoa ja sujuvaa. Mulla oli kuitenkin toinenkin lapsi, joka tuntui jäävän liian vähälle huomiolle ja ilokin perheen kanssa olemisesta tuntui ajoittain katoavan, kun huoli painoi. Monesti olin ihan hirveän vihainen kun olin niin turhautunut siihen, ettei mitään muutosta tuntunut ilmenevän ainakaan niin nopeasti kuin olisin halunnut.

Nyt tuolla kuudesluokkalaisella pojalla on ollut välissä jo parikin opettajaa ja taas koulu on vaihtunut, mutta keskiarvo on ysiä ja on tuon ekaluokan jälkeen saanut paljon hyvää palautetta hyvästä käytöksestä eri opettajilta. Mikään nössö tai vetäytyjä se ei ole vieläkään, onneksi, vaan enemmän pelletyyppi, joka hakeutuu keskipisteeksi, mutta ei todellakaan mikään luokan häirikkö ole enää. Se osaa kanavoida aktiivisuuttaan tuntiosallistumiseen, muistiinpanoihin ja muihin oikeisiin yhteyksiin. Parasta on kuitenkin se, että poika oikeasti nauttii koulunkäynnistä ja siitä, että kokee sen olevan omassa hallinnassaan ihan aamuherätyksestä nukkumaanmenoon saakka. Mun ei tarvitse repiä aamuisin peittoa päältä, eikä iltaisin hoputtaa hammaspesulle. Kokeet on merkitty siististi kalenteriin ja harrastuksille riittää energiaa, eikä eri tekeminen verota toista. Mulla jää aikaa keskittyä pikkusiskoihinkin ja esikoinen on niille loistava esimerkki.

Toivottavasti tekin löydätte omat tapanne selvitä ekasta luokasta siten, että tulevat vuodet voivat antaa pienelle koululaiselle hyvät eväät pitkään elämään

 

[v]

ihana tää vika kirjoitus