"Mitä ne muutkin ihmiset sanoisi jos tietäisivät"

[mitä saa tehdä]

Aloitetaan vaikka toteamalla, että minulla, päälle 35-vuotiaalla naisella on pari harrastusta ja kiinnostuksenkohdetta, joita varmasti suurin osa ihmisistä pitää typerinä, lapsellisina ja varmasti outoina naiselle. En ole oikeastaan kertonut kenellekään näistä, sillä en jaksaisi kuunnella sitä v*ttuilua asian suhteen, että kuinka lapsellinen ja tyhmä olenkaan.

No, ei niistä sen enempää, mutta oli vaan alustus sille, mitä olen usein ihmetellyt. Eli että kuinka usein ihminen alkaa tai lopettaa tekemästä jotain asiaa siksi, että oikeasti haluaa niin. Ja kuinka usein syynä on ympäristön ja ihmisen itselleen asettamat (hölmöt) rajat siitä, että mikä on nyt on esimerkiksi "aikuiselle" itai "naiselle" tai "miehelle" sopivia juttuja, että mistä "saa" olla kiinnostunut, kun pelkää muiden ihmisten halveksuntaa ja tuomitsemista, jos sattuukin pitämään vääristä asioista.

Ja lisäänpä vielä, että nyt en siis todellakaan puhu mistään vastuttomuudesta ja velvollisuuksien välttelystä.

 

[bin]

ihmiset kyllä käyttää liikaa aikaa toisten mielipiteiden vatvomiseen. paljon onnellisempia oltas jos osattas olla ajattelematta että muiden mielipiteet omista tekemisistä on tärkeitä, tai vaihtoehtoisesti oltas arvostelematta muita.

mulla on monesti kiehunu yli kun miehenkaa ollaan puhuttu lastenkasvatusasioista, esimerkiksi nukkumaanmenoista, että hänen työkaverien lapset menee tasan seittemältä nukkumaan, omaan sänkyyn, ilman iltasatua. mä en vaan ymmärrä mitä se meille kuuluu, kun meidän lapsi ei toimi niin.