Toggle sidebar

Mitä nyt? Lapsen isä mahdollisesti vankilassa synnyksen aikaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elämä myrskyssä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

elämä myrskyssä

Vieras
Tilanne on kaoottinen ja olen täysin hukassa. Olen raskaana ja miestäni epäillään henkirikoksesta. Tuomio on enemmän kuin todennäköinen. Enempää en jutusta voi kertoa. Sen voin sanoa, että henkirikoksen syntyyn on vaikuttanut suuresti lapseen kohdistunut rikos. Mieheni ei ole paha, tähän asti elänyt elämänsä täysin kunnollisena. Nyt on tehnyt vain elämänsä ainoan ja pahimman virheen.

Kysymys siis kuuluu, että miten vanki voi osallistua lapsensa elämään? Luin jostakin, että erityisen painavasta syystä myös esim. elinkautisvanki saa poistua vankilasta. Onko synnytys sellainen syy? Miten vanki saa tavata lasta? Kuinka usein? Onko jonkun mies ollut vankilassa tai itse, joka tietäisi näistä käytännön järjestelyistä? Miten perheen talous, lasketaanko äiti yksinhuoltajaksi kun isä on vankilassa?
 
kannattaa noit kysellä sosiaalitoimesta ja kelasta.. jos muutat ns kirjat eri osoitteeseen niin olet virallisesti yh. kaverini ex ei päässy synnytykseen mukaan vankilasta, ja sairaalan sossu meinas ettei päästä lasta edes kotiin ennenku olosuhteet on tarkistettu. tapaamisista kannattaa olla yhteyksissä vankilan johtoon ja kysellä sieltä, eri taloissa eri tavat
 
Enempää en tiedä yksityiskohtia, mutta ilmeisesti tapauskohtaisesti mahdollistetaan vankien synnytykseen pääsy. Ja sit ainakin on mahdollista saada perhetamaamisia yms. Raha-asioita en tiedä tuotakaan vähää.
 
Vankia voivat perheenjäsenet käydä tapaamassa, yleensä aina viikonloppuisin. Vankiloissa on siis vierailuaika.

Talousjutuista en tarkemmin tiedä, mutta vankilassa on ohjaaja, joka neuvoo ja opastaa esim. Kelan etuuksien kanssa. Miehen osoite on vankeuden aikana vankilassa, joten järjellä ajateltuna voit hakea yleistä asumistukea itsesi ja lapsesi kahden hengen talouteen.
 
En usko että synnytykseen noin vain pääsee mukaan, koska vuorokaudenaika voi olla sellanen ettei vartijat noin vain voi lähteä vahtimaan kun kestostakaan ei tiedä ja etäisyys voi olla pitkä. Kaverini oli tukihenkilönä synnyttäjälle jonka mies oli vankilassa, asennoidu sinäkin alusta asti niin että joku muu tulisi mukaasi.
 
Mieheni ei liity millään tavalla näihin moottoripyöräjengi-juttuihin. En missään nimessä hyväksy hänen tekoaan, mutta tehty mikä tehty vaikka syy olisi eri mitä se nyt on. Yritän nyt vain etsiä keinoja, joilla rämpiä tästä tulevasta ajasta yli jotenkin.

Etäisyys tuskin tulee olemaan pitkä, sijoituspaikka on luultavasti samassa kaupungissa missä synnytyskin. Yksi ystävä on jo lupautunut mukaan synnytykseen, jos mies ei pysty osallistumaan.

Mitenhän tuo sossu tai kela mahtaa auttaa, kun olemme molemmat (tähän asti) olleet aina työssäkäyneitä emmekä ole koskaan tarvineet kummankaan instanssin palveluja lainkaan? Olen myös palaamassa töihin äitiysloman jälkeen, tai siis olin. Tarkoitus oli, että mies jää paremman vanhempainrahan tiedossa hoitamaan lasta kotiin ja minä menen töihin. No, ei mene niin nyt sitten.

Olen tässä jo mielessäni joutunut suunnittelemaan, että edessä on muutto pienempään asuntoon (mutta tuskin halvempaan koska asumme nyt halvassa ja isossa asunnossa, mutta kelahan kuulemma ei maksele asumistukia liian suuriin asuntoihin vaan pakottaa muuttamaan yhtä kalliiseen mutta pienempään asuntoon jotta saa asumistukea). Onneksi kaiken vauvatavaran saamme ilmaiseksi sukulaisilta, mitään ei tarvitse ostaa. Autot on molemmilla(muutaman tonnin räpsyjä) ja jonkin verran arvokkaampia harrastustavaroita jotka voisin myydä. Sitä en tosin tiedä että saanko myydä miehen omaisuutta miehen luvalla sitten, siitä saisi revittyä rahaa muutaman euron ja auttaisi elämää edes muutaman kuukauden eteenpäin. Miehen työyhteisössä ovat kuulemma keränneet kolehtia, jolla aikovat kuitenkin auttaa minua. Eihän se varmaan paljoa ole, mutta ajatus siitä että joku auttaa on tärkeä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja elämä myrskyssä;28149065:
Mieheni ei liity millään tavalla näihin moottoripyöräjengi-juttuihin. En missään nimessä hyväksy hänen tekoaan, mutta tehty mikä tehty vaikka syy olisi eri mitä se nyt on. Yritän nyt vain etsiä keinoja, joilla rämpiä tästä tulevasta ajasta yli jotenkin.

Etäisyys tuskin tulee olemaan pitkä, sijoituspaikka on luultavasti samassa kaupungissa missä synnytyskin. Yksi ystävä on jo lupautunut mukaan synnytykseen, jos mies ei pysty osallistumaan.

Mitenhän tuo sossu tai kela mahtaa auttaa, kun olemme molemmat (tähän asti) olleet aina työssäkäyneitä emmekä ole koskaan tarvineet kummankaan instanssin palveluja lainkaan? Olen myös palaamassa töihin äitiysloman jälkeen, tai siis olin. Tarkoitus oli, että mies jää paremman vanhempainrahan tiedossa hoitamaan lasta kotiin ja minä menen töihin. No, ei mene niin nyt sitten.

Olen tässä jo mielessäni joutunut suunnittelemaan, että edessä on muutto pienempään asuntoon (mutta tuskin halvempaan koska asumme nyt halvassa ja isossa asunnossa, mutta kelahan kuulemma ei maksele asumistukia liian suuriin asuntoihin vaan pakottaa muuttamaan yhtä kalliiseen mutta pienempään asuntoon jotta saa asumistukea). Onneksi kaiken vauvatavaran saamme ilmaiseksi sukulaisilta, mitään ei tarvitse ostaa. Autot on molemmilla(muutaman tonnin räpsyjä) ja jonkin verran arvokkaampia harrastustavaroita jotka voisin myydä. Sitä en tosin tiedä että saanko myydä miehen omaisuutta miehen luvalla sitten, siitä saisi revittyä rahaa muutaman euron ja auttaisi elämää edes muutaman kuukauden eteenpäin. Miehen työyhteisössä ovat kuulemma keränneet kolehtia, jolla aikovat kuitenkin auttaa minua. Eihän se varmaan paljoa ole, mutta ajatus siitä että joku auttaa on tärkeä.
Click to expand...

En osaa oikein muuhun vastata kuin siihen, että ei kela pakota muuttamaan pienempään, saat asumistukea siihen isompaan asuntoon sen verran, kun sinun kuuluisi saada pienemmässä asunnossa. Kelan sivuilta löytyy se laskuri.

Minun lapseni isä, ex-mieheni, on myös vankilassa, mutta en tiedä näistä synnytykseen liittyvistä asioista. Viikonloppuisin vierailuajat lapsella, mutta en tiedä perhetapaamisista.
 
Kiitos tuosta kela-tiedosta. Muistelin tosiaan jostakin omilta opiskeluajoilta (noin sata vuotta sitten), että asunnon koko oli jotenkin olennainen asia asumistuen saantiin. Mutta muistelin siis väärin.

Tuntuu, että olen niin yksin tässä. Vaikka miehen ja minun perheet, ystävät ja työkaverit ovat luvanneet auttaa niin silti tunnen niin hirvittävää pelkoa ja epätoivoa tulevasta. Lapsen isän tuomio tulee olemaan pitkä, jopa elinkautinen. Vaikka olen näennäisesti järkevä ihminen, joka on ennenkin selvinnyt vaikeista tilanteista (en tosiaan kyllä mistään tällaisesta), tunnen olevani niin hukassa ilman miestäni. Mies on ollut se tuki ja turva, johon olen voinut luottaa. Ikävä on raastava. Huolehdin niin kovasta sitäkin, miten lapsi pärjää kasvaessaan ilman isää jos saa tavata häntä vain kerran viikossa tai jopa harvemmin? Ja kun mies pääsee ulos vankilasta joskus vuosien päästä, osaako lapsi suhtautua häneen samalla tavalla kuin koko ajan vapaana eläneeseen isään?Onko täällä ihmisiä, joiden vanhempi olisi ollut vankilassa? Entä ne perhetapaamiset, kauanko ne kestävät?
 
Moraalinvartija: Kiitos linkistä. Olen yrittänyt googletella jo monta päivää, mistä saisin apua käytännön asioiden järjestelyyn löytämättä juuri mitää tietoa. Tuolta ainakin sai ladattua oppaan, aion lukea sen nyt ensimmäisenä.
 
Mun mielestä vangin ei kuulu saada osallistua yhtään mihinkään "normaaliin" elämään, jos joku sanoo että se on lapsen etu niin se aikuinen on tehnyt teon tehdessään valinnan ja maksakoon siitä hinnan.
 
[QUOTE="vieras";28149475]Mun mielestä vangin ei kuulu saada osallistua yhtään mihinkään "normaaliin" elämään, jos joku sanoo että se on lapsen etu niin se aikuinen on tehnyt teon tehdessään valinnan ja maksakoon siitä hinnan.[/QUOTE]

Miksi sen lapsen pitäisi aikuisen tekemistä vääryyksistä maksaa?
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia ja Lilith
Alkuperäinen kirjoittaja tä?;28149482:
"Sen voin sanoa, että henkirikoksen syntyyn on vaikuttanut suuresti lapseen kohdistunut rikos. "
Siis miehesi on tehnyt lapseen kohdistuvan rikoksen?
Click to expand...
Minä ymmärsin niin, että hän on tulistunut liikaa jollekin, joka on tehnyt väärin jotain lasta kohtaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moraalinvartija:
Miksi sen lapsen pitäisi aikuisen tekemistä vääryyksistä maksaa?
Click to expand...

Se kuuluu nyt vaan vankeuteen, että menetetään lupa osallistua vapaaseen elämään - miksi ihmeessä keltään saisi riistää hengen ja sen jälkeen elää kuten ennenkin? Aikuinen tekee valinnan, aina. Ja tämä aikuinen on valinnut tämän. Olisiko Eerikan isälläkin lupa normaaliin elämään, jos sillä olisi lapsi kohta jossain? Pelkästään siksi että lapsella on siihen oikeus? Tuskin....
 
[QUOTE="vieras";28149495]Se kuuluu nyt vaan vankeuteen, että menetetään lupa osallistua vapaaseen elämään - miksi ihmeessä keltään saisi riistää hengen ja sen jälkeen elää kuten ennenkin? Aikuinen tekee valinnan, aina. Ja tämä aikuinen on valinnut tämän. Olisiko Eerikan isälläkin lupa normaaliin elämään, jos sillä olisi lapsi kohta jossain? Pelkästään siksi että lapsella on siihen oikeus? Tuskin....[/QUOTE]
Kukakohan tässä ketjussa nyt on esittänyt, että vangin pitäisi saada elää normaalia elämää? Kyse oli tapaamisista, lapsen tutustumisesta isäänsä joka ei ole lapselleen vaaraksi, sekä käytännön asioiden hoitamisesta jotta syyttömät kärsisivät mahdollisimman vähän.
 
[QUOTE="vieras";28149536]Entä sen menehtyneen omaiset? Kuka niiden kärsimystä lievittää?[/QUOTE]

Ei ainakaan se, että tekijän omaisilla on asiat mahdollisimman huonosti. Vai lohduttaisiko itseäsi kauheasti, että jossain joku 2-vuotias maksaa isänsä vääriä tekoja?
 
  • Tykkää
Reactions: Porho
Alkuperäinen kirjoittaja elämä myrskyssä;28149416:
Kiitos tuosta kela-tiedosta. Muistelin tosiaan jostakin omilta opiskeluajoilta (noin sata vuotta sitten), että asunnon koko oli jotenkin olennainen asia asumistuen saantiin. Mutta muistelin siis väärin.

Tuntuu, että olen niin yksin tässä. Vaikka miehen ja minun perheet, ystävät ja työkaverit ovat luvanneet auttaa niin silti tunnen niin hirvittävää pelkoa ja epätoivoa tulevasta. Lapsen isän tuomio tulee olemaan pitkä, jopa elinkautinen. Vaikka olen näennäisesti järkevä ihminen, joka on ennenkin selvinnyt vaikeista tilanteista (en tosiaan kyllä mistään tällaisesta), tunnen olevani niin hukassa ilman miestäni. Mies on ollut se tuki ja turva, johon olen voinut luottaa. Ikävä on raastava. Huolehdin niin kovasta sitäkin, miten lapsi pärjää kasvaessaan ilman isää jos saa tavata häntä vain kerran viikossa tai jopa harvemmin? Ja kun mies pääsee ulos vankilasta joskus vuosien päästä, osaako lapsi suhtautua häneen samalla tavalla kuin koko ajan vapaana eläneeseen isään?Onko täällä ihmisiä, joiden vanhempi olisi ollut vankilassa? Entä ne perhetapaamiset, kauanko ne kestävät?
Click to expand...


Meillä lapsitapaaminen kestää 45 minuuttia. Ja kun tapaamisanomukset laitetaan, niin on vastauksessakin saattanut välillä vielä vierähtää tovi, ennen kun päivä ja kellonaika on määrätty. Ja koska niitä tapaamisia haluaa tietenkin muutkin ja huoneita ei ole montaa, niin joka viikko ei niitä ole saanut. Mutta näin siis meillä, kun mies oli tutkintavankeudessa vuoden. Nyt hän sai tuomion (11 vuotta), niin siirrettiin pysyvään vankilaan, joten en tiedä miten nyt sitten nämä tapaamiskäytännöt menevät.

Meillä lapsi täyttää kohta 5 vuotta, tähän mennessä on suhtautunut ihan hyvin olosuhteisiin nähden, ja isä yrittänyt selittää miksi näin on tapahtunut ym. Ikävä on tietenkin kova, ja itseäni kauhistuttaa juuri se, että lapsi jo teini kun isä pääsee pois vankilasta. Valokuvia on paljon isästä, joita sitten katsellaan, ja muistellaan mitä kaikkea lapsi on tehnyt isän kanssa ym.

Sossussa taitaa olla niin, että he eivät ota huomioon koko vuokraa, vaan sen tietyn neliömäärän ja vuokran, mikä on kahdelle henkilölle sopiva. Meidän kaupungissa on niin, että puolen vuoden ajan ottavat koko vuokran huomioon, jonka aikana pitäisi sopivamman kokoinen asunto löytää, mutta sekään ei ole pakollista, vaan sen puolen vuoden jälkeen eivät vaan ota enää huomioon sitä koko vuokraa.
Toivon mukaan, saat jotain selvää näistä asioista mitä selitän, ja auttavat edes vähän. :) Voimia kovasti tilanteeseen!!
 
Lapseen kohdistunut rikos(muun ihmisen tekemä), osaltaan vaikutti suuresti siihen että mieheni syyllistyi/ osallistui henkirikoksen tekemiseen. Mutta ei siitä sen enempää, tehty mikä tehty. Haluan nyt vain tietää miten saan lapsesta kasvatettua edes suurinpiirtein normaalin tässä järjettömässä tilanteessa. Mies on nyt siellä vangittuna ja pysyy, lapsen oikeuksia isäänsä tässä yritän selvittää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moraalinvartija:
Ei ainakaan se, että tekijän omaisilla on asiat mahdollisimman huonosti. Vai lohduttaisiko itseäsi kauheasti, että jossain joku 2-vuotias maksaa isänsä vääriä tekoja?
Click to expand...

Kyllä se on lapsen etu ettei sitä edes tutustuteta tuommoseen isään, lähtee pien jalanjäljille.. Ja toivottavasti sossu+lastensuojelu on seuraamassa apn arkea lapsen syntyessä. Henkirikos on vakava rikos ja jos sellaisen pystyy tekemään niin ei iha täysillä kulje.
 
Neuvon sinua jättämään miehesi jos vielä kerkiät tekemään abortin.Se että toinen on vankilassa ei ole mitään elämää.Viikonloppuisin saa tavata pleksin läpi ja joskus on lyhyet perhetapaamiset.Yksin saat siviilissä hoitaa raha-asiat,lapsen sairastelut yms.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa