[QUOTE="Lapsellinen";28568875]Kyse onkin tunteesta. Ja ne kai syntyvät omasta kokemuksesta. Minä en ole mikään perinteinen äiti-tyyppi, eikä parisuhteessakaan puhuttu lapsista ensimmäiseen 8 vuoteen kun oli kaikkea kivaa. Ja monia niistä asioista tehdään edelleenkin; harrastetaan jne. Ja matkustetaan paljon lasten kanssa. Ei enää kuukausien työkeikkoja rapakon taakse tai reppumatkaa andeille, mutta ei ole tarvekaan. Ajattelin eläneeni todella onnelista ja hyvää elämää parisuhteineen ennen lapsia, mutta vanhemmuus peittoaa kaikki huippukokemukset mennen tullen.
Eli vaikka järkitasolla olen erimieltä niin tunnetasolla en voi sille mitään, että säälin lapsettomia ja ajattelen heidän sentään olevan siinä onnekkaita etteivät ymmärrä mitä menettävät.[/QUOTE]
Olen täydellisesti samaa mieltä.