Mitä olet mieltä vapaaehtoisesti lapsettomista?

["Vieras"]

Olen itsekin vela, ja tyytyväinen näin. Haaveilen että joskus tulevaisuudessa (itse tuskin ehdin sitä aikaa näkemään) vapaaehtoinen lapsettomuus olisi yleisesti hyväksytty vaihtoehto.
Ei mua tartte sääliä, näin olen halunnut. Tiesin sen lapsesta asti.

 

[M32]

[QUOTE="Elli";28568853]Lapsen saatua tunne oli kuin olisin selviytynyt juuri ja juuri jyrkänteen reunalta.[/QUOTE]Varmaan sama tunne kuin meillä onnellisesti päättyneen raskausuhan jälkeen. Tosin abortti olisi kuitenkin ollut vaihtoehto, kun taas lapsilla ei ole palautusoikeutta.

 

["Lapsellinen"]

Senhän takia ne lapset jätetään tekemättä, että voi menettää koko joukon asioita, joita ei elämäänsä halua. Jään ilomielin paitsi kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä, koska siten olen onnellisempi. On vaikea ymmärtää, mikä tässä voi herättää sääliä. En mnäkään sääli ketään, joka elää arvojensa mukaista elämää ja on siihen tyytyväinen, lapsia tai ei. Sehän on hieno juttu pelkästään!

Kyse onkin tunteesta. Ja ne kai syntyvät omasta kokemuksesta. Minä en ole mikään perinteinen äiti-tyyppi, eikä parisuhteessakaan puhuttu lapsista ensimmäiseen 8 vuoteen kun oli kaikkea kivaa. Ja monia niistä asioista tehdään edelleenkin; harrastetaan jne. Ja matkustetaan paljon lasten kanssa. Ei enää kuukausien työkeikkoja rapakon taakse tai reppumatkaa andeille, mutta ei ole tarvekaan. Ajattelin eläneeni todella onnelista ja hyvää elämää parisuhteineen ennen lapsia, mutta vanhemmuus peittoaa kaikki huippukokemukset mennen tullen.

Eli vaikka järkitasolla olen erimieltä niin tunnetasolla en voi sille mitään, että säälin lapsettomia ja ajattelen heidän sentään olevan siinä onnekkaita etteivät ymmärrä mitä menettävät.

 

[M32]

[QUOTE="Lapsellinen";28568875]Eli vaikka järkitasolla olen erimieltä niin tunnetasolla en voi sille mitään, että säälin lapsettomia ja ajattelen heidän sentään olevan siinä onnekkaita etteivät ymmärrä mitä menettävät.[/QUOTE]Olet siis sitä mieltä, että vanhemmuus tuo aina iloa ja onnea kaikille, jotka lapsia hankkivat?

 

["Lapsellinen"]

Olet siis sitä mieltä, että vanhemmuus tuo aina iloa ja onnea kaikille, jotka lapsia hankkivat?

On toki ihmisiä kenen olisi pitänyt jättää lapset hankkimatta. Jo niiden lasten vuoksi.

Mutta yleisesti ottaen biolgian voima on uskomaton kun ihminen saa oman lapsen syliinsä. Olin saanut ehdotonta rakkautta vanhemmiltani ja rakastanut elämässä paljon. Mutta silti se tunne oli todella yllättävä ja pysäyttävä.

Mutta tuohon kysymykseen: ajattelen enemmän niin, että ihminen, jolla on lapsi ja joka ajattelee että olisi onnellisempi ilman vanhemmuutta on vakavasti häiriintynyt. Oman esikoisen alku oli hirveä koettelemus, mutta silloinkin tunne oli enemmän, että jos häntä auttaisi että ampuisin itseäni päähän niin tekisin sen.

 

["..."]

no siis tottakai lapsettomat menettää paljon, niin hyvä ku huonojaki kokemuksia, mutta kyllä asioita menettää myös hankkiessaan lapsen tai useamman. elämä on täynnä valintoja, kukaan ei saa kaikkea.

 

[leijona76]

En mitään. Kaikkien oma asia hankkiiko lapsia vai ei.

 

["vieras"]

Minulla on lapsia, mutta enpä koe, että lapseton ihminen ei voisi olla onnellinen. Hän on onnellinen eri asioista. Minä voin olla onnellinen noista lapsista, lapseton siitä, että voi kulkea vapaasti ja olla vastuussa vain itsestään. Lapset ei ole minullekaan se ainoa asia, jotka tuottaa iloa ja onnea elämässä, joten en ajattele, että lapsettoman onni olisi jotenkin teeskennellympää kuin minun onneni.

 

["vieras"]

Vela kuulostaa hölmöltä.

En mitään mieltä. Ihan sama mulle tekeekö joku lapsia vai ei. Ymmärrän että tekee ja myös että ei tee.

 

["vieras"]

[QUOTE="Elli";28568853]Onnekseen eivät tiedä, mistä jäävät paitsi. Itse olin vähällä jäädä myös velaksi, mutta näin jälkiviisaana, voin sanoa, että luojan kiitos siitä, kun päätin sittenkin tehdä lapsia. Lapsen saatua tunne oli kuin olisin selviytynyt juuri ja juuri jyrkänteen reunalta.[/QUOTE]

Mutta entä jos ei oikeasti tunne minkäänlaista halua saada lapsi ja on onnellinen ilman lasta, pitäisikö lapsi kuitenkin tehdä siltä varalta, että ehkä sitten ymmärtää elämän tarkoituksen ja selviää sieltä jyrkänteen reunalta, jossa ei tiennyt olevansakaan?

 

[Ymmärryspula]

Tälläisiä mä en näissä keskusteluissa ymmärrä:

1.
Jos et halua lapsia olet itsekäs ja ajattelet vain omia halujasi.

Lapsia taas tehdään siksi että "se tekee niin onnelliseksi" ja "haluaa kuulla sen pienten jalkojen tassutuksen" tai "on vaan aina halunnut lapsia/tulla äidiksi". Eikö tässäkin ole kyse siitä mitä itse haluaa?

2. J
os et tee lapsia menetät paljon ja olet siksi säälin kohde.

Lapsia tehneet menettävät omienkin sanojensa mukaan muita osia elämästään (ura, matkailu, kahdenkeskinen aika parisuhteessa, ystävien kanssa vietetty aika, harrastukset, itsensä kehittäminen, opiskelu, täydet yöunet) mutta kertovat että on se sen arvoista! Kun heille tärkein on vaan tämä lapsi! Tää on heidän juttunsa.

Niin tuota. Miten se että jollekin se oma juttu on joku muu kuin lapsi on säälittävämpää?

 

[no tuota]

Jos mulla ei olis lapsia, olisin vapaaehtoisesti lapseton ja elämässä olisi paljon sellaista, mitä nyt ei ole, koska lapset täyttävät sen kohdan tällä hetkellä. Joten molempi parempi, kunhan henkilö itse on tyytyväinen siihen elämäänsä, eikä teeskentele onnellista jonkin termien kuten "vela" takana.

 

["vieras"]

En ajattele mitään. Ystäväpariskunta ei aio hankkia lapsia koskaan. Ns. kusivaippakiintiö täyttyi heillä jo lapsena.

 

[---]

Jokaisen oma valinta! paljon parempi kuin esim yhdellä ystävälläni, jolla lapsi pelkän kulissin takia = eli kuuluu pakettiin sen omakotitalon ja perunamaan lisäksi. Lapsesta ei välitä eikä jaksa, suoraan myöntänyt mutta kun piti vaan saada. Hienompaa olla tekemättä!!

 

[Eedla]

kukin tekee omat valintansa ja ainoa asia mikä kyseisessä porukassa (tai missä muussa ryhmässä tahansa) ärsyttää on ne ketkä tekee siitä suuren numeron ja antavat ymmärtää että kaikkien tulis toimia kuten he.

 

[ansarikukka]

kukin tekee omat valintansa ja ainoa asia mikä kyseisessä porukassa (tai missä muussa ryhmässä tahansa) ärsyttää on ne ketkä tekee siitä suuren numeron ja antavat ymmärtää että kaikkien tulis toimia kuten he.

Vähän niin kuin suuri osa äideistä.

 

[Mythago]

Lähinnä pohdin kenelle jättävät omaisuutensa aikanaan.
Testamenttaavat vai tuhlaavat itse ajoissa?

Ainakaan vielä ei oo kauheesti jälkeen jätettävää. Jos olis niin voisin varmaan testamentata sisarusten lapsille, mukaan lukien parhaan kaverin lapsi.

 

[ppllä]

Mitä sinä olet mieltä? En oikeastaan mitään yleisesti veloista. Pitäisikö?

Säälitkö veloja? En, en tosin sääli oikein ketään muitakaan. Pitäisikö?

Eivätkö he tiedä mistä jäävät paitsi? En usko että he voivat sitä tietää, korkeintaan aavistella. En tiennyt itsekään ennen omia lapsia mistä olisin jäänyt paitsi. Vain aavistella osaan sitäkin mitä lapset tuovat tullessaan tulevina vuosina minun elämääni.

Pitäisikö kaikkien tehdä lapsia? Ei, ei ja ei.

 

[Tír na nÓg]

En sääli. Fiksuja ovat. Sais moni vanhemmaksi tullut palata ajassa taakse päin ja valita fiksummin.

 

["noh"]

Olen niin väsynyt omien lasten kanssa, että kuulostaa oikein fiksulta ratkaisulta. nyt se vaan on myöhäistä

 

["noh"]

[QUOTE="vieras";28569008]Mutta entä jos ei oikeasti tunne minkäänlaista halua saada lapsi ja on onnellinen ilman lasta, pitäisikö lapsi kuitenkin tehdä siltä varalta, että ehkä sitten ymmärtää elämän tarkoituksen ja selviää sieltä jyrkänteen reunalta, jossa ei tiennyt olevansakaan?[/QUOTE]

Ei kannata.

 

[ok]

enpä oikein mitään mieltä. Tehkööt kuten haluavat.

 

["Helmi S"]

Ajatus, että vapaaehtoisesti lapsettomiin pitäisi jotenkin suhtautua, on hassu. Säälisinkö ihmistä, joka ei halua lemmikkiä. Tai mitä ajattelen ihmisestä, joka ei halua omakotitaloa. Vapaaehtoisesti lapsettomien kohdalla toivon vain, että mieli ei muutu sitten kun on jo liian myöhäistä.

 

["vieras"]

Jokainen valitsee oman tiensä, en siis yleisesti arvostele tällaisissa asioissa ketään.
Mutta hiljaa sisimmässäni säälin ystävääni joka ei halua lapsia. Säälin koska itse koen niin suurta iloa lasten kanssa ja elämä on täyttä. Mutta toisaalta ystävä on täyttänyt elämän muuten miehensä kanssa, se on varmasti heille paras tapa elää ja olla.
Usein, ei toki aina, lapset opettavat meille myös mitä on pyyteetön rakkaus ja itsekkyydestä luopuminen, eli lapset kasvattaa meitä.

 

[KääKKä de la KääKKä]

Loistava valinta! Olisinpa itsekkin älynnyt!