Mitä on huumorintaju?

[Rieputarallaa]

Eilen Maajussille morsianta katsoessani tuli sellainen mieleen, kun suunnilleen kaikki maajussit sanoivat yhdeksi kriteeriksi ihannekumppanille huumorintajuisuuden, niin eikö kaikki ihmiset pidä itseään ainakin jollakin tavalla huumorintajuisena?

Mutta huumoria ja varsinkin huumorintajua on niin erilaisia, että mitä tuo aatimus loppujen lopuksi kertoo? Ihan sama kuin jos vaatimus on, että kumppanin pitää olla kaunis / komea. Kun jokaiselle nuokin tarkoittavat eri asioita...

 

[vieras]

Ehkä ne hakee tyyppiä johon uppoaa kaikenlainen huumori?

 

[Joni Makkuusäkki]

Vaikea kysymys. Jokasella kun tosiaan on se oma huumorinsa. Juurikin se ko herra joka mainitsi h-tajun, tuli mieleen.. mun näkökulmasta se ei ensinäkemältä vaikuttanut kovinkaan h-tajuiselta. Jonkun muun mielestä se saattoi olla.

 

[Rieputarallaa]

Ehkä ne hakee tyyppiä johon uppoaa kaikenlainen huumori?

En usko. Mie luulen, että KAIKKI meistä etsii sellaista ihmistä, jonka huumorintaju natsaa oman huumorntajun kanssa.

 

[vieras]

Ehkä ne hakee tyyppiä johon uppoaa kaikenlainen huumori?

En usko. Mie luulen, että KAIKKI meistä etsii sellaista ihmistä, jonka huumorintaju natsaa oman huumorntajun kanssa.

Niin se on kyllä totta.

 

[Huumekoira]

Kun sanotaan, että jollain on hyvä huumorintaju, sillä tarkoitetaan, että sillä on samanlainen huumorintaju, kuin sanojalla.

 

[Scarlett O Harava]

Tästä tuli mieleen, että joskus töissä heittää asiakkaalle vitsiä ja sitten vasta miettii, että riittääköhän toisen huumorintaju. :ashamed: Kun ei tosiaan aina mene yksiin se huumorintaju. Se mikä on omasta mielestä hauskaa ei toisesta ole ja päinvastoon.

 

[milkki]

Kun sanotaan, että jollain on hyvä huumorintaju, sillä tarkoitetaan, että sillä on samanlainen huumorintaju, kuin sanojalla.

Näin

 

[Rieputarallaa]

Kun sanotaan, että jollain on hyvä huumorintaju, sillä tarkoitetaan, että sillä on samanlainen huumorintaju, kuin sanojalla.

No niinpä.

Siksi on jotenkin hassua sanoa, että etsii huumorintajuista ja/tai kaunista (komeaa) kumppania, kun eikö nuo ole ihan itsestäänselviä asioita? Vai voisko joku kuvitella, että ottais susiruman ja kuolettavan tylsän kumppanin?

 

[Rieputarallaa]

Tästä tuli mieleen, että joskus töissä heittää asiakkaalle vitsiä ja sitten vasta miettii, että riittääköhän toisen huumorintaju. :ashamed: Kun ei tosiaan aina mene yksiin se huumorintaju. Se mikä on omasta mielestä hauskaa ei toisesta ole ja päinvastoon.

Mä oon huomannut saman. Oon sosiaalistunut amishuumoriin niin, että muualla pitää joskus suitsia oikein suutaan, ettei möläytä mitään omituista .

 

[Björn]

Juu, mä olen myös huomannut että täällä on harvassa ne timantit joihin mun huumorintaju uppoaa No Turkilmas ainakin joskus tunnusti.

 

[Scarlett O Harava]

Tästä tuli mieleen, että joskus töissä heittää asiakkaalle vitsiä ja sitten vasta miettii, että riittääköhän toisen huumorintaju. :ashamed: Kun ei tosiaan aina mene yksiin se huumorintaju. Se mikä on omasta mielestä hauskaa ei toisesta ole ja päinvastoon.

Mä oon huomannut saman. Oon sosiaalistunut amishuumoriin niin, että muualla pitää joskus suitsia oikein suutaan, ettei möläytä mitään omituista .

Joskus voisi kyllä purra kieleen eikä sanoa sitä mitä ekana tulee mieleen. :snotty: Saatiin yhden työkaverin kanssa eräs meitä vähän vanhempi miesasiakas punastumaan, kun mä ihan asiallisesti kysyyn mieheltä että onko sulla 20 senttistä (siis rahaa). Työkaveri siihen, että hyi sua! Mähän repesin nauramaan ja mies punastui. :ashamed:

Joskus kyllä vois muutenkin miettiä, että pitääskö ensin miettiä ja sitten vasta toimia. Muistelen vain sitä kun huomasin eräillä miehillä pöydässä oman viinapullon. Toinen lähti kiltisti pois, mutta toinen jäi terassille notkumaan. Aika rivakasti työnsin miehen pois siitä ja heitin viinapullon perässä. Siinä vaiheessa kun se pullo liukui monta metriä maata pitkin niin mietiin, että ehkä olisin sen pullon voinut ojentaa sille miehelle. :ashamed: Paloi vain käpy niin totaalisesti siinä vaiheessa.

Mutta sori, tämä ei liittynyt mitenkään aiheeseen.

 

[vieras]

Niiden pitäis määritellä se huumorinlaatu. "Haen tyyppiä joka pitää pieruhuumorista".

 

[Rieputarallaa]

Scarlett, liittyipäs .

Mul oli (on) amiksella yksi työkaveri, jonka kanssa meil toimii kyllä huumorintaju niin täysin yksiin kuin vaan voi. Välillä ei tarvi kuin katsoa toiseen päin, niin rupeaa joku juttu naurattamaan. Ja yleensä siinä kohtaa muut EI naura, joten nolostella on saanut useampaan kertaan . (Sama ilmiö näkyy muuten myös FB:ssä ...)

 

[mörri]

Niiden pitäis määritellä se huumorinlaatu. "Haen tyyppiä joka pitää pieruhuumorista".

Ei pitäis. Ihmisillä on kummia käsityksiä sarkasmistakin. Miulla on yks kaveri, joka väittää tykkäävänsä just oikeen erityisesti sarkastisesta huumorista ja se ihminen ei oo koko kaveripiirin mielestä ikinä ymmärtäny yhtää sarkastista heittoa.

 

[Marilii-]

Jos joku juntti mimmi nauraa maajussin "huumorintajulle" niin se on sitä. Nää on niin järkyttävän epätoivosia ukkoja ja akkoja, jotka hakee telkkariohjelman kautta parisuhdetta.

 

[Beep]

Eilen Maajussille morsianta katsoessani tuli sellainen mieleen, kun suunnilleen kaikki maajussit sanoivat yhdeksi kriteeriksi ihannekumppanille huumorintajuisuuden, niin eikö kaikki ihmiset pidä itseään ainakin jollakin tavalla huumorintajuisena?

Mutta huumoria ja varsinkin huumorintajua on niin erilaisia, että mitä tuo aatimus loppujen lopuksi kertoo? Ihan sama kuin jos vaatimus on, että kumppanin pitää olla kaunis / komea. Kun jokaiselle nuokin tarkoittavat eri asioita...

Se on sitä että joku nauraa just sun jutuille. :xmas:

 

[Rieputarallaa]

Jos joku juntti mimmi nauraa maajussin "huumorintajulle" niin se on sitä. Nää on niin järkyttävän epätoivosia ukkoja ja akkoja, jotka hakee telkkariohjelman kautta parisuhdetta.

Ei ne kaikki kyllä mitenkään epätoivoisilta vaikuttaneet. Mitä syytä parikymppisellä fiksulla ja ilmeisen rikkaalla miehellä olis olla epätoivoinen?

 

[vieras]

Niiden pitäis määritellä se huumorinlaatu. "Haen tyyppiä joka pitää pieruhuumorista".

Ei pitäis. Ihmisillä on kummia käsityksiä sarkasmistakin. Miulla on yks kaveri, joka väittää tykkäävänsä just oikeen erityisesti sarkastisesta huumorista ja se ihminen ei oo koko kaveripiirin mielestä ikinä ymmärtäny yhtää sarkastista heittoa.

No, heittää sellainen läppä joka saa ne nauramaan vedet silmis ja jos se vastapuoli kokee saman reaktion niin.. its match made in heaven.

 

[Marilii-]

Jos joku juntti mimmi nauraa maajussin "huumorintajulle" niin se on sitä. Nää on niin järkyttävän epätoivosia ukkoja ja akkoja, jotka hakee telkkariohjelman kautta parisuhdetta.

Ei ne kaikki kyllä mitenkään epätoivoisilta vaikuttaneet. Mitä syytä parikymppisellä fiksulla ja ilmeisen rikkaalla miehellä olis olla epätoivoinen?

Hänen luulisi löytävän kumppanin ilman julkisuutta ja telkkariohjelmaakin.

 

[Scarlett O Harava]

Kaikki ei muuten ymmärrä Monty Pythonia, mutta mä rakastan sitä. :heart:

 

[milkki]

Jos joku juntti mimmi nauraa maajussin "huumorintajulle" niin se on sitä. Nää on niin järkyttävän epätoivosia ukkoja ja akkoja, jotka hakee telkkariohjelman kautta parisuhdetta.

Ei ne kaikki kyllä mitenkään epätoivoisilta vaikuttaneet. Mitä syytä parikymppisellä fiksulla ja ilmeisen rikkaalla miehellä olis olla epätoivoinen?

Just oli lehessä tänään otsikko, että kaikki maajussit rutiköyhiä.

 

[vieras]

Hänen luulisi löytävän kumppanin ilman julkisuutta ja telkkariohjelmaakin.

No parin muodostus on mielestäni nyky-yhteiskunnassa varsin konstikasta.

 

[milkki]

Kaikki ei muuten ymmärrä Monty Pythonia, mutta mä rakastan sitä. :heart:

Tää on hyvä esimerkki, vois käyttää testinä.
Itsellä tosin toimisi toisinpäin; jos tykkäät Monty Pythonista ni ei ainakaa hirveesti yhessä naureta.

 

[vieras]

Kaikki ei muuten ymmärrä Monty Pythonia, mutta mä rakastan sitä. :heart:

Jos pitäis Black Adderistä niin olisko se sit vähän samaa linjaa?