en tajuu sun kaltaisia ihmisiä millään muotoa. Mun pikkuveljen kaverin tyttöystävän äiti just dumppas tän tyttöystävän 17v uuden miehen tieltä. Tyttö muutti poikaystävälleen. Nyt käy sit sillee et tän mun pikkuveljen kaverin porukat on muuttamassa pois suomesta ja olivat vain ilmoittaneet et niiden pitää alkaa ettimään omaa kämppää. Kundilla ikää 18v.
H
Harmaavakkari
Vieras
Vaikka ei-yhteiset lapset ei tuntuis yhtä omilta kuin yhteiset en ikinä tule ymmärtämään sitä osapuolta, joka lapsensa hylkää uuden kumppanin vinkistä.
Lapsi ei todellakaan ole onnellinen sivuun sysättynä, vaikka tietäisikin, että äiti on nyt onnellinen. Ja vaikka miten luulet pysyväsi lapsen äitinä, ettei sinua muka kukaan korvaa niin sitähän et sinä päätä. Ehkä paperilla äiti oletkin, mutta lapsi ottaa äidikseen joko isän uuden kumppanin, jos tämä hyväksyy hänet ja pitää huolta tai jonkun muun läheisen, jonka puoleen voi aina kääntyä.
Miten se sun uus ukko voi olla muka kiinnipidon arvoinen, jos ei hyväksy esikoistasi? Lapsesi olet tuntenut koko tämän elämän ajan, pidempään kuin uuden huuman ja silti asetat puolituntemattoman muutaman kuukauden (?) tuttavuuden lapsesi edelle.
Ei helvetti. Jos kerran lemmikkien pitoon puhutaan "ajokortin" hankkimisesta niin todellakin ois tarpeen kehitellä lasten hankkiminen luvan varaiseksi toiminnaksi. Aargh.
Lapsi ei todellakaan ole onnellinen sivuun sysättynä, vaikka tietäisikin, että äiti on nyt onnellinen. Ja vaikka miten luulet pysyväsi lapsen äitinä, ettei sinua muka kukaan korvaa niin sitähän et sinä päätä. Ehkä paperilla äiti oletkin, mutta lapsi ottaa äidikseen joko isän uuden kumppanin, jos tämä hyväksyy hänet ja pitää huolta tai jonkun muun läheisen, jonka puoleen voi aina kääntyä.
Miten se sun uus ukko voi olla muka kiinnipidon arvoinen, jos ei hyväksy esikoistasi? Lapsesi olet tuntenut koko tämän elämän ajan, pidempään kuin uuden huuman ja silti asetat puolituntemattoman muutaman kuukauden (?) tuttavuuden lapsesi edelle.
Ei helvetti. Jos kerran lemmikkien pitoon puhutaan "ajokortin" hankkimisesta niin todellakin ois tarpeen kehitellä lasten hankkiminen luvan varaiseksi toiminnaksi. Aargh.
[QUOTE="Tjaa";28205392]Onko hyväksyttävämpää, jos isä "hylkää" lapsensa uuden suhteen ja uuden perheen vuoksi?
Jos tuossa tapauksessa isä ja hänen uusi kumppaninsa haluavatkin ottaa lapsen huoltajuuden käytännössä, ja biologinen äiti onkin vain etävanhempi.
Olisiko tämä tässä tapauksessa paras vaihtoehto lapselle?[/QUOTE]
ei ole mun mielestä yhtään sen hyväksyttävämpää. lapsi siinä eniten kärsii.
Jos tuossa tapauksessa isä ja hänen uusi kumppaninsa haluavatkin ottaa lapsen huoltajuuden käytännössä, ja biologinen äiti onkin vain etävanhempi.
Olisiko tämä tässä tapauksessa paras vaihtoehto lapselle?[/QUOTE]
ei ole mun mielestä yhtään sen hyväksyttävämpää. lapsi siinä eniten kärsii.
Mun mielestä on parempi, että lapsi menee tuollaisessa tilanteessa isälleen.
Miksi jäädä äidin luo vain siksi, että niin kuuluu tehdä, jos äiti itse ei lasta halua luoksensa asumaan?
Lapsellehan se on aika karmea tilanne asua perheessä, jossa hän tarpeineen tulee siellä jossain muiden jälkeen.
Uusien lasten teko-oikeuden eväisin tuollaisilta ihmisiltä. Ei kannate lisääntyä, jos ei kykene huolehtimaan jo olemassa olevistakaan lapsista.
Miksi jäädä äidin luo vain siksi, että niin kuuluu tehdä, jos äiti itse ei lasta halua luoksensa asumaan?
Lapsellehan se on aika karmea tilanne asua perheessä, jossa hän tarpeineen tulee siellä jossain muiden jälkeen.
Uusien lasten teko-oikeuden eväisin tuollaisilta ihmisiltä. Ei kannate lisääntyä, jos ei kykene huolehtimaan jo olemassa olevistakaan lapsista.
Viimeksi muokattu:
M
mietin vaan
Vieras
Nää on vaikeita asioita. Jos uusi perhe on kaikin tavoin vakaa, toimiva, jne, ei ainakaan sen perheen yhteiset lapset saisi jäädä entisten suhteiden lasten varjoon.
Ydinperhe on kuitenkin yleensä aina tiivein yksikkö.
Vaikka uusperheessä entiset lapset vierailisikin, eikö se ole juurikin vain vierailua?
Kokeeko se lapsi oikeasti kuuluvansa siihen uuteen sekotukseen äidin kotona, ja sitten isän kotona?
Mitä asiantuntijat oikeasti suosittelevat?
Tulisiko oikea ja pysyvä koti olla selkeästi vain toisen vanhemman luona, jossa tosiaan kenties on sitten ydinperhemalli, jos uusi kumppani on kuvioissa.
Itse ehkä lapsena kokisin ainakin niin. Biologinen vanhempi ei aina ole sama kuin se, joka tunnetasolla tuntuu eniten vanhemmalta lapsen näkökulmasta.
Itse en varmaan haluaisi elää monen kodin elämää, ja hypätä aina uusiin rutiineihin ja tapohin
Ydinperhe on kuitenkin yleensä aina tiivein yksikkö.
Vaikka uusperheessä entiset lapset vierailisikin, eikö se ole juurikin vain vierailua?
Kokeeko se lapsi oikeasti kuuluvansa siihen uuteen sekotukseen äidin kotona, ja sitten isän kotona?
Mitä asiantuntijat oikeasti suosittelevat?
Tulisiko oikea ja pysyvä koti olla selkeästi vain toisen vanhemman luona, jossa tosiaan kenties on sitten ydinperhemalli, jos uusi kumppani on kuvioissa.
Itse ehkä lapsena kokisin ainakin niin. Biologinen vanhempi ei aina ole sama kuin se, joka tunnetasolla tuntuu eniten vanhemmalta lapsen näkökulmasta.
Itse en varmaan haluaisi elää monen kodin elämää, ja hypätä aina uusiin rutiineihin ja tapohin
Tulee mieleen, että miksi adoptioprosessista tehdään kohtuuttoman pitkä ja haasteellinen soveltuvuudessa, parisuhteen tila tutkitaan... kun taas biologisia lapsia synnyttävät saavat tehdä lapsia niin paljon kuin jaksaa puskea ja sijoittaa muualle asumaan, jos ei huvita kasvattaa ja elättää.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="nanna";28204613]Tän paljastaa provoksi se ettei oikeasti yksikään äiti voi ajatella tai toimia näin! jos tää nyt kuitenkin olisi totta, toivon kyllä hartaasti ettei niin aloittajan olisi vaan nyt lopetettava toi tekosyiden viljely ja otettava vastuu lapsestaan kuten äidin kuuluu. Ei se sun suhtees kestä yhtään sen varmemmin vaikka lapsen heivaisitkin kuviosta muualle. Äidin KUULUU hoitaa lapsensa.[/QUOTE]
Tunnen "äidin" (siis naisen joka synnytti) joka jätti lapsensa kun löysi uuden miehen, ei ole tavannut näitä 1.avioliitton lapsia 4 vuoteen. Teki tälle uudelle miehelle pari lasta ja jätti heidätkin tai sitten lapset huostaan otettiin.
Tää on vaan niin tätä päivää kun millään ei ole merkitystä
Tunnen "äidin" (siis naisen joka synnytti) joka jätti lapsensa kun löysi uuden miehen, ei ole tavannut näitä 1.avioliitton lapsia 4 vuoteen. Teki tälle uudelle miehelle pari lasta ja jätti heidätkin tai sitten lapset huostaan otettiin.
Tää on vaan niin tätä päivää kun millään ei ole merkitystä
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vera";28204583]
Onneks tää kuitenkin on provo, koska ei tälläsiä ihmisiä voi olla[/QUOTE]
Mä tunnen ihan oikeassa elämässä äidin, joka antoi lapsensa pois, koska uusi mies ei tykännyt lapsesta. Ja ei edes antanut lasta biologiselle isälle vain adoptioon. Lapsi oli 5-vuotias.
Onneks tää kuitenkin on provo, koska ei tälläsiä ihmisiä voi olla[/QUOTE]
Mä tunnen ihan oikeassa elämässä äidin, joka antoi lapsensa pois, koska uusi mies ei tykännyt lapsesta. Ja ei edes antanut lasta biologiselle isälle vain adoptioon. Lapsi oli 5-vuotias.
H
"hmmm"
Vieras
niin, miesten sallitaan ajatella noin. hylätä oma lapsi jos uusi nainen ei jaksa katsella vieraita kersoja.
miehelle sallitaan tuo, vaikka ei olisi edes ketään naista joka ei jaksa katsella hänen lapsiaan,
, miehelle sallitaan se, että hänen pitää olla vapaa tekemään ja menemään mitä haluaa ja mihin haluaa. Sitä ei halveksita että mies hylkää lapsensa ja alkaa katsella uusia naisia, tai harrastaa.
aloittajaa vastaavassa tilanteessa halveksitaan.
miehelle sallitaan tuo, vaikka ei olisi edes ketään naista joka ei jaksa katsella hänen lapsiaan,
, miehelle sallitaan se, että hänen pitää olla vapaa tekemään ja menemään mitä haluaa ja mihin haluaa. Sitä ei halveksita että mies hylkää lapsensa ja alkaa katsella uusia naisia, tai harrastaa.
aloittajaa vastaavassa tilanteessa halveksitaan.
Miksi muuten jotkut olette niin kovin yllättyneitä, että aloittajan kaltaisia ihmisiä on?
Jotkut eivät ota edes todesta? Miksi?
Vai ettekö ole ikinä kuulleet esimerkiksi isistä, jotka eivät ole tekemisissä lastensa kanssa?
Toisaalta aika hienoakin, jos niin suojattua elämää olette saaneet elää, että tällaiset asiat ovat teille aivan vieraita ja käsittämättömiä.
Jotkut eivät ota edes todesta? Miksi?
Vai ettekö ole ikinä kuulleet esimerkiksi isistä, jotka eivät ole tekemisissä lastensa kanssa?
Toisaalta aika hienoakin, jos niin suojattua elämää olette saaneet elää, että tällaiset asiat ovat teille aivan vieraita ja käsittämättömiä.
V
"vieras"
Vieras
Moni varmasti tuntee isiä, jotka eivät ole tekemisissä lastensa kanssa, mutta useimmiten taitaa olla kyse isistä, jotka eivät ole koskaan olleet tekemisissä lastensa kanssa. Mielestäni on kuitenkin täysin eri asia hylätä lapsi jo heti syntymän jälkeen kuin hylätä lapsi monen yhteisen vuoden jälkeen.
[QUOTE="vieras";28205946]Moni varmasti tuntee isiä, jotka eivät ole tekemisissä lastensa kanssa, mutta useimmiten taitaa olla kyse isistä, jotka eivät ole koskaan olleet tekemisissä lastensa kanssa. Mielestäni on kuitenkin täysin eri asia hylätä lapsi jo heti syntymän jälkeen kuin hylätä lapsi monen yhteisen vuoden jälkeen.[/QUOTE]
Eroperheiden lapsista jopa neljäsosa tapaa isiään harvemmin kuin kerran kuussa, tai ei yhtään, joten varmaan joku niitäkin tuntee?
Tarkoitin nimenomaan näitä isejä, jotka ovat joskus olleet osallisena lastensa elämässä.
Adoptioon lapsensa antaneet naiset ja "adoptioon" bio-äidille lapsensa antaneet miehet ovat tosiaan vähän eri kategoriassa, kun eivät edes tunne jälkeläisiään.
Eroperheiden lapsista jopa neljäsosa tapaa isiään harvemmin kuin kerran kuussa, tai ei yhtään, joten varmaan joku niitäkin tuntee?
Tarkoitin nimenomaan näitä isejä, jotka ovat joskus olleet osallisena lastensa elämässä.
Adoptioon lapsensa antaneet naiset ja "adoptioon" bio-äidille lapsensa antaneet miehet ovat tosiaan vähän eri kategoriassa, kun eivät edes tunne jälkeläisiään.
V
"vieras"
Vieras
En mä ainakaan tunne yhtään sellaista. Ei ole tapana meidän piireissä hylätä lapsiaan.
[QUOTE="vieras";28206010]En mä ainakaan tunne yhtään sellaista. Ei ole tapana meidän piireissä hylätä lapsiaan.[/QUOTE]
En minäkään onneksi tunne ja jos tuntisinkin, en tuntisi enää sen jälkeen.
Yhden tosin tunsin, joka hylkäsi lapsensa jo ennen tämän syntymää, mutta en mä sitäkään enää tunne tai edes moikkaa, jos satun kadulla näkemään.
Kirjoitinkin "ettekö ole ikinä kuulleet..", en "ettekö tunne".
En minäkään onneksi tunne ja jos tuntisinkin, en tuntisi enää sen jälkeen.
Yhden tosin tunsin, joka hylkäsi lapsensa jo ennen tämän syntymää, mutta en mä sitäkään enää tunne tai edes moikkaa, jos satun kadulla näkemään.
Kirjoitinkin "ettekö ole ikinä kuulleet..", en "ettekö tunne".
Ja kuinka moni oikeasti tuntee ihmisiä joilla uusperhekuviot sisältävät sen, että edellisen liiton lapsia syrjitään kun yhteisiä syntyy, joissa yhteiset lapset ovat Lapsia, edellisen liiton kakarat niitä ärsyttäviä haitallisia pikkuhirviöitä..
Veikkaan ikävä kyllä että jos kauhistelijat edes kysyisivät suoraan tuttaviltaan, näitäkin löytyisi heti useampi. Kauhutarinoita kuulee, onko se sitten parempi lapsille että heidät oikeasti annetaan pois (mieluiten tietenkin toiselle vanhemmalle) kuin pidetään taloudessa jossa heitä ei arvosteta ja jossa toinen "vanhempi" jatkuvalla syötöllä tekee selväksi ettei heillä ole sijaa perheessä jossa on Oikeitakin lapsia.
S
surkuisa
Vieras
Mä oon tuollaisen äidin lapsi.
Tosin isää mulla ei oo ollut, jonka luokse olisi voitu tyrkätä tieltä pois.
Sen sijaan, että äiti olisi antanut turvallisen lapsuuden, olen kasvanut pelokkaaksi ja neuroottiseksi, ujoksi ja hiljaiseksi, vaikeasti lähestyttäväksi ja ahdistuneeksi.
Äitini vanhemmat ovat kyllä olleet suurena osana elämää, mutta kuitenkin kotioloilla on ollut suuri vaikutus.
Jos välität ihanasta lapsestasi yhtään, pidät huolta, että hän saa kasvaa turvallisissa oloissa ja tuntea itsensä rakastetuksi.
Jos mies tahtoo lapsivapaata, niin lemppaa se. Lapsesi tarvitsee sinua enemmän.
Tosin isää mulla ei oo ollut, jonka luokse olisi voitu tyrkätä tieltä pois.
Sen sijaan, että äiti olisi antanut turvallisen lapsuuden, olen kasvanut pelokkaaksi ja neuroottiseksi, ujoksi ja hiljaiseksi, vaikeasti lähestyttäväksi ja ahdistuneeksi.
Äitini vanhemmat ovat kyllä olleet suurena osana elämää, mutta kuitenkin kotioloilla on ollut suuri vaikutus.
Jos välität ihanasta lapsestasi yhtään, pidät huolta, että hän saa kasvaa turvallisissa oloissa ja tuntea itsensä rakastetuksi.
Jos mies tahtoo lapsivapaata, niin lemppaa se. Lapsesi tarvitsee sinua enemmän.
N
Näin
Vieras
T
"tiina"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Näin;28206403:
Mä olen tuollainen äiti kuin ap nytuuden miehen kanssa oltu jo 10v ja yksi yhteinen lapsi.
L
"lissukka"
Vieras
Ei tarvitse olla edes kamalan nuori tehdäkseen tälläistä. Eräs yli 30 nainen tekee näin lapsilleen kun löysi uuden miehen, mies on suoraan sanonut ettei hyväksy lapsia ja silloin se olikin helppoa kun lapset olivat joka ikinen vkloppu isällään, mutta sitten isä meni kuolemaan. Tämä' nainen sanoi silloin että nyt se paska viimeisen temppunsa teki ja jätti minut yksin näitten kanssa!! Nainen suunnittelee lasta tämän uuden miehen kanssa. Kauhulla odotan ja toivon ettei lasta koskaan tule, koska miten sitten käy näille kahdelle pienelle lapselle joita nyt pompotellaan paikasta toiseen vain miehen takia!!
R
Rakastunut
Vieras
Todella itsekästä ajatella noin että "uusi" mies menee edelle lapsia , itsekin aloittanut uuden suhteen ja tein heti selväksi että lapsi menee edelle miestä, mies ymmärsi asian ja hyvin on mennyt . Miehellä ei ole lapsia itsellää mut tykkää lapsista.
[QUOTE="hmmm";28205901]niin, miesten sallitaan ajatella noin. hylätä oma lapsi jos uusi nainen ei jaksa katsella vieraita kersoja.
miehelle sallitaan tuo, vaikka ei olisi edes ketään naista joka ei jaksa katsella hänen lapsiaan,
, miehelle sallitaan se, että hänen pitää olla vapaa tekemään ja menemään mitä haluaa ja mihin haluaa. Sitä ei halveksita että mies hylkää lapsensa ja alkaa katsella uusia naisia, tai harrastaa.
aloittajaa vastaavassa tilanteessa halveksitaan.[/QUOTE]
Tässä taitaakin olla pointtina se, että lapsi asuu nyt äitinsä kanssa mutta äiti on valmis lemppaamaan lapsen täysin isälleen uuden miehen takia. Harvemmin kumminkaan lapsi asuu pääasiassa isän luona, ellei sitten vuoroviikon tms.
Äiti ajattelee siis jalkovälillään eikä järjellä, ihan kuten miesten usein sanotaan tekevän. Lapsiparka on pelinappula jota voi heitellä sinne sun tänne miten äitiä nyt sattuukin huvittamaan. Vastaavassa tilanteessa isän toiminta olisi yhtä tuomittavaa.
miehelle sallitaan tuo, vaikka ei olisi edes ketään naista joka ei jaksa katsella hänen lapsiaan,
, miehelle sallitaan se, että hänen pitää olla vapaa tekemään ja menemään mitä haluaa ja mihin haluaa. Sitä ei halveksita että mies hylkää lapsensa ja alkaa katsella uusia naisia, tai harrastaa.
aloittajaa vastaavassa tilanteessa halveksitaan.[/QUOTE]
Tässä taitaakin olla pointtina se, että lapsi asuu nyt äitinsä kanssa mutta äiti on valmis lemppaamaan lapsen täysin isälleen uuden miehen takia. Harvemmin kumminkaan lapsi asuu pääasiassa isän luona, ellei sitten vuoroviikon tms.
Äiti ajattelee siis jalkovälillään eikä järjellä, ihan kuten miesten usein sanotaan tekevän. Lapsiparka on pelinappula jota voi heitellä sinne sun tänne miten äitiä nyt sattuukin huvittamaan. Vastaavassa tilanteessa isän toiminta olisi yhtä tuomittavaa.
F
Foortti harmaana
Vieras
Eihän tässä ole mitään uutta.
Anopinkin äiti heitti lapsensa pikkupiiaks muuallei noin 8 vuotiaana, kun taloon tuli uusi mies sodassa kuolleen tilalle...
Ns. "myi" orjaksi, mutta toisaalta tuolloin tehtii talon töitä, oli ikä mikä hyvänsä.
Anopinkin äiti heitti lapsensa pikkupiiaks muuallei noin 8 vuotiaana, kun taloon tuli uusi mies sodassa kuolleen tilalle...
Ns. "myi" orjaksi, mutta toisaalta tuolloin tehtii talon töitä, oli ikä mikä hyvänsä.
H
helinä-lilli
Vieras
no minua ei ainakaan riitä tekemään onnelliseksi pelkkä äitiys,pelkkä lapsi! ymmärrätkö? mä olen myös NAINEN,joka tarvitsee ja kaipaa miehen rakkautta,intohimoa, läheisyyttä yms. onneksi minulla on mies. mutta ei mulle todellakaan elämän sisällöksi riitä lapsi!
H
hopi hopi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja helinä-lilli;28207359:
Onneksi olkoon sitten, kun intohimo ja läheisyys väljähtyy, keräilet varmaan sitten seuraavan miehen, ja seuraavan ja seuraavan... oletko varma ettei jo ole alkanut rakkaus huveta, alahan jo katsella ympärille.
Aikuinen ihminen joutuu sietämään yksinäisyyttä ja etsimään elämänsisältönsä muualta. Kaikki meistä eivät kasva aikuisiksi koskaan.
Lapsen tehtävä ei ole olla äitinsä elämän sisältö. Äidin tehtävä on olla lapsensa elämän tukipuut.