Mitä pinnallista siinä on, että toivoo kumppanilla olevan erittäin hyvä taloudellinen tilanne?

["Leila"]

Jos siis itselläänkin on.

Eräs ystäväni on sinkku. Jossakin illanistujaisissa oli tyttöjen kesken puhetta kumppaneista ja tämä sinkku sanoi, että toivoisi miehellä olevan hyvä taloudellinen tilanne.
Muut ihan tuohtuivat. On kuulemma pinnallista ja pitäisi rakastaa sitä ihmistä sellaisena kuin on ja plaaplaa.

Mä itse ajattelen samoin. En voisi olla miehen kanssa, jolla ei olisi riittävästi rahaa. Meidän elämä ei silloin vain menisi yksi yhteen. Esimerksiki matkustelu ja kulttuurit ovat OSA MINUA, osa minun harrastustani, mielenkiintoani ja elämääni. Minä haluan matkustella mieheni kanssa. Minä haluan, että myös mieheni on kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Minä tykkään käydä teatterissa, elokuvissa, näytöksissä, ulkona syömässä, salilla, kiipeilemässä yms. Ei miehen tarvitse joka paikkaan tulla mukaan, mutta olisi aika kurjaa, jos raha olisi este tehdä noita asioita yhdessä.

 

[keppälerttu]

tietysti varallisuus voi olla yksi kriteereistä kun kumppania valitsee, mut jos se on tärkein kriteeri niin...
en mä ainakaan osaisi kuvitella et hylkäisin täydellisen kumppanin sen pankkitilin saldon takia, ja tyytyisin johonkin muuhun.

 

[Snowpatrol]

No mä tykkään myös matkustaa paljon. Pari kolme kertaa vuodessa ulkomailla, kotimaassa kylpylöissä ja kaupunkireissuilla. En mä haluaisi miestä, joka ei pystyisi ja haluaisi reissata mukana.
Mulla on tietty elintaso ja haluan, että miehellä on samanlainen.
En mä nykyistä puolisoani hylkäisi ja jos sattuisi jotakin (esim. vaikkapa vakava sairaus), niin siinä tapauksessae elättäisin miestäni kyllä ilomielin.

 

["vieras"]

Eiköhän kaikki toivo, että ennemmin hyvä kuin huono taloudellinen tilanne. Eri asia sitten kuinka paljon sille laittaa painoarvoa.

 

[Snowpatrol]

Ja eiköhän meillä kaikilla ole niitä "pinnalisia" kriteereitä, joissa joko joustetaan vähän tai ei ollenkaan.
Mä tykkään urheilijoista. En haluaisi ikinä muusikkomiestä.
Mä tykkään pukumiehistä, en duunareista. Silti nämä eivät ole todellakaan ykköskriteereitä.

 

["ookoo"]

Saahan sitä aina toivoa. Kuten miehetkin toivoo, että nainen olisi pitkähiuksinen isotissinen blondi ja painaisi alle 55kg. Olisi uskollinen mutta silti seksipeto sängyssä. Laittaisi kotona ruokaa ja tekisi kaiken kotona, mutta toki kävisi itsekin töissä eikä kuluttaisi miehen rahoja. Aina saa toivoa, onneksi. Ja eihän tällainen mies olisi naisten mielestä pinnallinen, eihän.

 

[Sanna80]

[QUOTE="vieras";27107717]Eiköhän kaikki toivo, että ennemmin hyvä kuin huono taloudellinen tilanne. Eri asia sitten kuinka paljon sille laittaa painoarvoa.[/QUOTE]

No sepä...

 

[minusta]

Jotenkin mä miellän hyvän taloudellisen tilanteen siihen, että osaa yleisesti hoitaa raha-asiansa hyvin ja SE on pelkkää plussaa. Suoraan sanottuna itsekään en huolisi mitään persaukista tyhjätaskua, jolla luottotiedot menneet ja mahdollinen palkka ulosotossa.

Mutta pelkällä pankkitilin saldolla ei minua osteta!!

 

["mona"]

No tottakai saa toivoa mutta jos se on yksi "valintakriteeri" niin..

 

["vieras"]

No outoa, jos se on suurin kriteeri puolison valintaan. Itse olen vaan rakastunut ensin, sitten vasta katsonut, että täyttääkö mies mun kriteerit Joukossa työtön ja opiskelija sekä nykyinen, toivottavasti loppuelämäni mies (lapseni isä), joka sattuikin sitten olemaan hyväpalkkainen. Mutta joo, jos ois ollu työtön, niin minkäs teet kun et tunteille mitään voi

 

[Phoebsi]

Vakka kantensa valitsee, vai miten se meni?

Että luultavasti löydät puolison, joka ajattelee samoin kuin sinä. Enpä siis jaksa kauhistella tuollaista valintakriteeriä. Tarkemmin kun ajattelee, niin kertoohan se jotain ihmisestä että sillä menee taloudellisesti hyvin. Siis jotain kertoo, ei kaikkea.