Mitä sanotte tämmöisestä ystävästä...

[tympiintynyt]

[QUOTE="vieras";26940850]Hei haloo ap ja muut! Eihän ketään voi pakottaa olemaan kiinnostunut seurastanne, jos ei selvästikään sitä ole! Kannattaisi ihan suosiolla jättää ehdotukset esittämättä, ja antaa "ystävän"ottaa yhteyttä sitten kun joskus/koskaan ehtii.[/QUOTE]

Tuo on totta, mutta kun ystävä ilmoittaa välillä kuinka kauheasti kaipaa, tai haluisi nähdä, jne jne ja ilahtuu näkemisestäni...ja kun sit nähdään niin on aina kuinka kiva oli nähdä ja laittaa viestin peräänkin. SItten kuitenkaan ei näe kauheasti vaivaa nähdä tai sit tulee muuta. Tulee kyllä sitten ajallaan jos ei peru, ei siinä mitään. No en kyllä aio enää pyydellä.

Tällä näkemisellä vaikea uskoa olevani riippakivi. Ja enemmän kuuntelen kuin puhun, vaikka paljon puhunkin...huoh.

 

["niuniu"]

Tietty jos ite oot riippakivi rasittava nariseva valittaja ja itsekäs niin ei kai ketään huvita nähdä. Mut jos oot kiva, suosittu, empaattinen, hauska ja hyvä kuuntelijakin ja piristävää seuraa niinkuin mulle sanottu niin miksei seura kelpaa, HÄ???

 

["Piip"]

Helpompihan se on kehua kuin haukkua...
Jos nämä "ystävät" kuitenkin tapaavat muita ihmisiä normaalisti, perumatta ja kiertelemättä, niin miettisin, olenko sittenkään se oikeanlainen ystävä juuri tälle kyseiselle perujalle. Ehkä niitä yhteisiä asioita ei enää ole?

 

["kjh"]

Kumpi teistä yleensä ehdottaa tapaamisaikaa ja -paikkaa. Vai sanooko ystävä vain että olisi kiva nähdä joskus vaikka kesällä ja sinä ehdotat aikaa?

 

["Vieras"]

Mulla on kanssa samantyylinen ystävätär. Hänen kohdallaan oharit johtuvat sekoboltsista siipasta, joka järjestää milloin mitäkin yllätyksiä, ohjelmaa tai vain raivo- ja mustasukkaisuuskohtauksia. Ystävätär ei sitten kehtaa sanoa suoraan syytä, vaan koettaa keksiä jotain muka-syitä.

 

["vieras"]

Minä kerroin kokemuksestani tuolla aijemmin, ja sen, että lopetin kyseisen "ystävyyden". Meillä nimenomaan tämä ohariystävä itse ehdotti tapaamisia, suunnitteli juttuja ja perui kun parempaa tuli esiin, jne. mutta toki voihan se olla että olin kuitenkin riippakivi tietämättäni
Oli miten oli, en ole enää vastannut hänen puheluihinsa, hyvä näin

 

[tympiintynyt]

[QUOTE="kjh";26942363]Kumpi teistä yleensä ehdottaa tapaamisaikaa ja -paikkaa. Vai sanooko ystävä vain että olisi kiva nähdä joskus vaikka kesällä ja sinä ehdotat aikaa?[/QUOTE]

Ehkä enemmän minä kumminkin. Varsinkin tuon ajankohdan kysyy. Molemmat kyllä sanoo kun ois kiva mennä ja mennään johonkin jne. Tekee kai muidenkin kanssa samaa mut listan kärjessä en kyllä ole, ja se ottaa päähän!

 

[minnee]

Juu, tuttua on. Samanlainen ystävä on itsellänikin ollut sellaiset kymmenen vuotta. Saattaa itse soittaa/tekstata ja ehdottaa jotain näkemistä, jonka peruu viime tipassa "kun naapurit pölähti kylään" tai uhmis on saanut taas hepulin tai mies vittuilee. Usein ei ilmoita ollenkaan, illalla korkeintaan saattaa tulla viesti, että "tuli taas kaikenlaista". Ja jos joskus käy niin, että sovittu tapaaminen pitääkin, hän tulee paikalle kaksi/kolme tuntia myöhässä muutettuaan tapaamisaikaa ja -paikkaa sen pari kertaa. Nyt en ole juuri kuullut hänestä puoleen vuoteen, mitä nyt kerran kuussa kysyy että "olenko hengissä" - vain tehdäkseen oharit, kun yritetään sopia tapaamista.

Ja en ole riippa: minulla on myös useita läheisiä ystäviä, jotka eivät koe tarpeelliseksi roikuttaa minua. Kysyn ja kuuntelen kuulumisia. Puhun myös positiivisista asioista. Ja jos ystävä tekee ne äksännet oharit, jätän hänet vain rauhaan: en pommita viesteillä enkä soittele. Mutta sitten hän soittaa ITSE ja valittaa, kun ei ole kuullut minusta mitään.

 

[mun]

on pakko kysyä MIKSI kukaan hyväksyy tollasta käytöstä "ystävältä"????????????????

 

["vieras"]

Mulla vähän samantapainen juttu yhen sukulaisen kanssa. Ollaan todella läheisiä mutta hänellä aina ollut sellanen tyyli että lupaa soitella ja koskaan ei soitakkaan. tai että sovitaan että soitan tiettyyn aikaan ja kun soitan ei vastata.
Ja jos puhutaan puhelimessa ja hälle joku muu soittaa sillä aikaa sanoo nopeesti että "se ja se soittaa, soitan kohta moi" ja lyö luurin kiinni vaikka mulla oisi lause kesken, ja koskaan ei soita takasin.

Nyt olen niin kyllästynyt olemaan itsestäänselvyys että annan koko henkilön olla..

 

[minnee]

on pakko kysyä MIKSI kukaan hyväksyy tollasta käytöstä "ystävältä"????????????????

Hyvä kysymys.

Ehkä, koska kuten missä tahansa pidemmissä suhteissa, tällaisissa ystävyyssuhteissa on ne hyvätkin kautensa. Ainakin aluksi. Tutustutaan ja tullaan läheisiksi ja tärkeiksi toisille. Ja koska siitä ihmisestä välittää ja haluaa uskoa, että sekin välittää itsestä, antaa anteeksi ajoittaista huonoa käytöstä. Mutta sen anteeksiantamisen takia sitä huonoa kohtelua alkaa tulla enemmän ja enemmän, kunnes ei oikein ole hyviä aikoja enää ollenkaan. Ja sitä vielä hetken jaksaa toivoa, että saisi sen läheisen ystävänsä takaisin, kunnes ei jaksa enää.

Hetkinen... taisin juuri kuvata onnettoman parisuhteen...

 

[tympiintynyt]

Niin. heräsin ajattelemaan tätä asiaa vasta. Jos olen jossain viimeisellä sijalla jonka kanssa ollaan jos ei parempaa keksi niin ehkä tälläinen ihminen ei ansaitse sitä mitä minulla on annettavaa. Hyväksyn toki että välillä näin mut en jatkuvasti