H
höh
Vieras
Me on muutettu erilleen 6 kk sitten. Ei ole tipan tippaa ikävä miestä, ei hitustakaan. En kaipaa häneltä mitään. Nautin yksinolostani. Tarkoittaako tämä sitä, että ero oli oikea ratkaisu? Mulla ei ole mitään sanottavaa exälle. Ei erottu riidoissa. Mulla ei kerta kaikkiaan ole mitään asiaa eikä kiinnostusta, vaikka sovittiin, että ollaan kavereita. En tunne vihaa, en katkeruutta, en ikävää, en mitään. Erosta puoli vuotta ja paperit pitäs laittaa. Lienee siis oikea ratkaisu?
Olkenko mä rakastanut sitä joskus? Pelottavaa, jos se rakkaus olikin vaan tottumusta.
Olkenko mä rakastanut sitä joskus? Pelottavaa, jos se rakkaus olikin vaan tottumusta.