Sielllä tehdään kaikenlaista laidasta laitaan jokaiselle erikseen räätälöitynä. Laita päälle sellaiset vaatteet, että niissä pääsee esteittä liikkumaan ja ei tule liian kuuma. Itse toimintaterapiassa voi päästä huristelemaan mahalaudalla (kuin iso rullalauta, jonka päällä maataan), kiipeilemään puolapuilla, hyppimään pallomereen, keinumaan erilaisilla keinuilla, jotka eivät ole ihan tavallisia. Voi heitellä hernepusseja ja erilaisia lötköjuttuja maaliin, vaikka sieltä keinusta, voi hypellä pitkin erilaisia laattoja, hautautua pallomereen. Jotkut kokoavat siellä legoja ohjeiden mukaan ja piirtelevät ja värittävät, tekevät paketteja. Juttuja on niin laidasta laitaan, että sen takia niitä ei ole varmaan mitenkään yksilöity.
Tosin jos on vasta arviointikerta, niin silloin on yleensä tietyt rutiinominaiset tehtävät, jossa terapeutti katsoo, mitä vikaa hänen mielestään on. Eli todennäköisesti joutuu hyppimään, kiipeilemään, tekemään erilaisia pallojuttuja jne. Meillä on aina ollut fysio- ja toimintaterapeutin arviointi samalla kertaa, molemmat katsovat juttuja omasta näkökulmastaan. Kaikkia tekemisiä en tiedä, kun lapsi on ollut siellä yksin arvioitavana, lopuksi terapeutit ovat sitten kertoneet omia havainnointejaan vanhemmalle. Fysioterapiaa meillä ei ole koskaan ollut, mutta kuntoutussuunnitelman teossa on ollut arvioinnit kuntoutustyöryhmän eri jäseniltä.
Ja itse toimintaterapia on lapsista kivaa, se on heistä pelkkää leikkimistä

Meidän lapsi olisi mielellään jatkanut sitä kauemminkin, mutta sitä ei myönnetty paria vuotta pidemmäksi ajaksi, puheterapiassa sai sitten käydä paljon kauemmin.