Mitä sitten, kun ei jaksa enää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "rikki"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

"rikki"

Vieras
Olen yksinhuoltaja. Vanhin on koulussa. Turvaverkko on lähes nolla. Herään ennen kuutta aamuisin. Ennen seitsemää olemme päiväkodissa, puoli kahdeksalta töissä. Teen pitkää päivää, mutta mikään ei riitä. Juuri ja juuri ehdin viideksi päiväkodille. Sitten kotihommat ja lapsilla tietenkin ollut minua ikävä. Riittämätön olo töissä ja kotona. Illoiksi riittää vielä töitä. Vaikka ala on akateeminen, ei käteen polttoainekulujen (pitkä matka) jälkeen jää kuin 1700 euroa.

Viikonlopuiksi on töitä ja kotitöitä heti aamusta alkaen. Mitään ei ehdi harrastaa. Telkkaria katsotaan noin tunti-pari kahdessa viikossa. Harvoin ehdin edes istua.

Riittämätön olo silti. Ystävistä olen erkaantunut. Lisäksi eksä kiusaa kaikin tavoin julistaen ihan kirjallisesti, ettei halua minun olevan onnellinen.

Mitä sitten, kun/jos ei enää jaksa? (Apua olen hakenut monestakin paikasta. En vain ehdi käydä juttelemassa, kun ei töistä saa olla poissa)
 
Missä asut? Minä voisin auttaa sinua jos asut jossain lähistöllä. Ymmärrän kyllä, että rajansa se on sinunkin jaksamisellasi. Itsellä ei ole lapsia ja eronnut olen 5 kk sitten.
 
Miten olis sairasloma, lähestyvän burn outin takia. sitten sulla olis aikaa käudä juttelemassa ja hakemassa apua. Ei toi noinkaan voi jatkua, palat loppuun pian :(
 
Halaus ensin.

En tiedä, vaikea sanoa. Muttaa pystyisitkö laskemaan rimaa kotihommissa? Vaikka tällä palstalla paasataan että kaikki ruoka pitää olla itse tehtyä jajaja niin silti sanoisin että lapset iloitsevat enemmän ihan vaan siitä äidistä. Ja läsnäolo lapsille. Mitä se sitten on. senkin tämä palsta saa toisinaan vääristettyä. Läsnäoloon ei aina tarvita sen kummempia kommervenkkejä kuin että teet jotain kotihommaa lasten kanssa hassutelle, viis tuloksesta. Tai sitten haetta kaikille käyvän elokuvan ja lösähdätte joka perjantai sohvannurkaan sitten vaikka kulhot herkkuja notkuen. Läsnäolon ei tartte olla mitää kummallista, joutenoloa jota valitettavasti vaan nykymaailmassa ei aina arvosteta.

Asiat helpottaa ajallaan. Laiha lohtu tiedän.
 
Halauksia sinulle kovasti! Jos Oulun seudulla asut niin mielelläni auttaisin jotenkin!

Olisiko mahdollista saada sairaslomaa että saisit hetken hengähtää ja käydä juttelemassa? Olisiko pitkällä tähtäimellä mahdollista etsiä uusi työpaikka tai edes muuttaa lähemmäksi nykyistä? Säästyisi aikaa ja rahaa.

Kotihommissa kannattaa löysätä ehdottomasti hieman. Maksetaanko sinulle viikonlopputöistä erikseen vai vaatiiko työnantaja tekemään töitä kotona maksamatta ja antamatta vapaata?
Kuulostaa hurjalta enkä yhtään ihmettele että väsyttää ympäripyöreät päivät.
 
Kiitos kaikille.

Ei makseta ylimääräistä kotona tehtävistä ylitöistä. En vain ehdi tehdä kaikkea töissä.

Ruoanlaitosta en osaa relata kotona, vaan teen itse. Yritän ottaa myös lapsia touhuun mukaan. Siivouksesta olen joutunut löysäämään, mutta ahdistus siitä on hirveä. Koululaisen kavereita en halua meille saati että tulisi joku oma kaveri. Täällä on ihan kauheaa. Remppojakin on kesken. Eksä kiristi aikanaan aloittamalla niitä ja jättäen minut riippuvaiseksi hänestä. En ehdi niitä organisoida mitenkään eteenpäin.

Herään viikonloppuisinkin puoli kuusi ja yleensä nousen viimeistään puoli seitsemän, koska en saa nukuttua pitempään ja koska hommia vain on niin paljon. Silti mistään ei tule tyydytystä, kun kaiken teen vain niin, että jotenkuten riittää.
 
Voisitko vkloppuisin tehdä ruokia valmiiksi pakkaseen, jos sulla siis on pakastinta... Aamulla sit sulamaan ennen töihin lähtöä tai jo edellisenä iltana, on sula kun kotiudutte. Ei tarvitsisi tehdä ruokaa joka päivä, pelkkä lämmittäminen riittäisi. Vaikka sulla kiirettä vkloppusin, mut tuo helpottais arkea edes pikkusen.
 
Eihä sitä jaksa jos tekee ja näkee asiansa vaikeina. :)
Voit toki aina irtisanoutua ja antaa lapset pois. Tai pidä lapset ja lomaile, pihisti elämällä pärjäät varmasti jos olet valmis luopumaan elintasostasi.
Olisko helpompaa sitten? ;) Ehkä asiat on silloin aivan liian hyvin kun pitää nähdä oma elämänsä niin raskaana, vaikka monen mielestä jo vakityö olisi lottovoitto nykypäivänä.
 
On pakastin ja hyödynnän sen.

Minulla ei ole vakityötä, vaan määräaikaisuuksista toiseen. Jos en tee "hulluna" töitä ja veny, ottavat seuraavan. Alallamme on akateemisia, työttömiä naisia ihan riittämiin, joten homma kyllä toimii näin.

Pelkään, että jään täysin työttömäksi, jos luovutan. Pärjäisimme työttömyyskorvauksella kyllä.
 
3,6,8. Osa-aikaisuus laskisi palkkaa entisestään, työt pysyisivät samana.

Minusta tuntuu, ettei tämä ole rankkaa, vaan ainoastaan minä olen se ongelma, valittava luuseri :/ Minun pitäisi jaksaa enemmän, mutta kun välillä tuntuu, etten mitenkään vaan jaksa.
 
Ei kukaan jaksa tollaista ikuisesti. Siis hae apua, monenlaista apua on saatavilla, jos vaan osaa hakea ja rahalla tietenkin saa apua vielä enemmän. Missä lasten isä on?
Jaksuja!
 
[QUOTE="kirsi";28426374]Olisiko sinun mahdollista saada perhetyöntekijää, joka voisi vähän auttaa kotitöissä ja hoitaisi lapsia, jotta voisit harrastaa edes jotain.[/QUOTE]

perhetyöntekijä käy virka-aikana. Ap on silloin töissä, joten ei ole apua siitä.
 
Hienoa että teet ruuat itse. Mutta silti, siinä on jo yksi kohta jossa voisit osin antaa periksi. Tai sitten tosiaan suurperheannoksia pakkaseen. Älä itseäs kiusaa asioilla jotka ei ole pakollisia.

Mitä siisteyteen tulee. Teen töitä jossa käyn ihmisten kodeissa. Voi kuule, noin 80% kodeista on ties millaisen kaaoksen alla. Siitä ei siis kannata otta myöskään mitää stressiä. Sä joudat puunaamaan sitten kun elämä vähän helpottaa. Nämä kaksi seikkaa ainakin kuulosti siltä että on sinun omia päähän pintymiä.

Usko pois, ymmärrän. Mutta mä sairastin vaikea raskauden jälkeisen masennuksen ja sen jälkeen opin relaamaan. En saa kohtausta sikin sokin kodista vaan teen joka päivä pikkuisen, mutta en vie siivoust ns.loppuun saakka. olen huomannut että jos nyt tulee vieraita menee 10 minuuttia kun koti on siisti. Koska se pienen tekeminen pitää perussiisteyden yllä, ne siellät täällä roikkuvat sukat ja likaiset aamupuurokipot on äkkiä pois korjattu. ihan sama pätee ruokaankin,jos en vaan kertakaikkiaan jaksa, meil syödään keittoa joka on tehty heittämälla jäiset kasvikset ja nakinpalat kattilaan... En tunnista enää itseäni entisestä kontrollifriikistä. Mut näin on parempi

En halua pahoittaa mieltä mutta olisikohan sinulla "esitys päällä " entiselle miehelle? En ihmettele yhtään että haluat joka hetki näyttää että pärjäät. Mutta ei hän teillä noin arkena ole - ei sunkaan tartte "seinille" esittää loistavaa äitiä. Sä olet sitä ilmankin. Hyvä äiti, sun lapsille. Exän mielipiteistä viis.
 
Mulla on näyttäminen päällä ITSELLENI. Elin vuosikausia sellaista elämää, jossa minua nujerrettiin joka ikinen päivä. Olin huono kaikessa. En kerta kaikkiaan osannut mitään. Huuto ja raivokohtaus seurasi tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Eksä kertoi, etten enää koskaan edes pääsisi töihin. Kuka tällaista ottaisi.

Aloin uskoa tuon kaiken, ei minulla muuta totuutta enää ollutkaan. Nyt olen yrittänyt täysillä näyttää nimenomaan itselleni. Mies ei edes saisi tietää kaikesta, mistä selviänkään, koska hän on hyvin katkera ja vihainen. Hän uskoi saaneensa minut niin alistettua, etten koskaan uskaltaisi jättää häntä, mutta toisin kävi kuitenkin. Kaikesta huolimatta olen onnellinen nyt. On minulla turvallinen, oma elämä sentään.
 
[QUOTE="a p";28426824]Mulla on näyttäminen päällä ITSELLENI. Elin vuosikausia sellaista elämää, jossa minua nujerrettiin joka ikinen päivä. Olin huono kaikessa. En kerta kaikkiaan osannut mitään. Huuto ja raivokohtaus seurasi tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Eksä kertoi, etten enää koskaan edes pääsisi töihin. Kuka tällaista ottaisi.

Aloin uskoa tuon kaiken, ei minulla muuta totuutta enää ollutkaan. Nyt olen yrittänyt täysillä näyttää nimenomaan itselleni. Mies ei edes saisi tietää kaikesta, mistä selviänkään, koska hän on hyvin katkera ja vihainen. Hän uskoi saaneensa minut niin alistettua, etten koskaan uskaltaisi jättää häntä, mutta toisin kävi kuitenkin. Kaikesta huolimatta olen onnellinen nyt. On minulla turvallinen, oma elämä sentään.[/QUOTE]

Hieno saavutus. Mutta ole armollinen itsellesi, joskus todellakin vähän vähempikin riittää:) Työtä on valitettavasti joskus vaikea muuttaa mutta se oma riman laskeminen on mahdollista. Tekemättä sinusta mitään vätystä joka ei omillaan pärjää. Siihen mielestäni sun kannattaa nyt ensimmäisenä tarttua koska omien rimojen laskeminen ei ole kenestäkään muusta riippuvainen. Ne asiat jotka riippuu muista kuten tuo työ, on hankalampia etappeja ottaa haltuun.
 
Olisiko näitä asioita kannattanut miettiä ENNEN kuin lisääntymishormonihuuruissa IMUROI ne spermat sinne RÖMPSÄÄN?

Tilanteesi ei ole kenenkään muun tai yhteiskunnan aiheuttama. Olet ihan itse ohjannut oman elämäsi tuohon tilanteeseen, tavalla tai toisella. Aivan varmasti olet vaikuttanut lopputulokseen. Deal with it like a fucking grownup. Sinulla on vastuu, ota se äläkä odota tai anele että joku muu ottaa sen siksi kun sinulla on "vaikeaa".
 
Jumalauta, minä elätän kaksi lasta ja ehdin hädin tuskin tekemään 12-tuntista päivää töissä kaiken muun ohella ja usein viikonloppuisin siiinä ohella.

Tämä palsta on täynnä kermaperseitä jotka alkavat itkeä ja nillittää heti kun elämä muuttuu vaikeaksi eli kun pitääkin yhtäkkiä nähdä VAIVAA ja tulee VÄSYMYSTÄ ja HAASTEITA. Miksi kukaan ei elätä ja anna kaikkea valmiiksi eteen? Yhyy!
 
[QUOTE="a p";28426824]Mulla on näyttäminen päällä ITSELLENI. Elin vuosikausia sellaista elämää, jossa minua nujerrettiin joka ikinen päivä. Olin huono kaikessa. En kerta kaikkiaan osannut mitään. Huuto ja raivokohtaus seurasi tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Eksä kertoi, etten enää koskaan edes pääsisi töihin. Kuka tällaista ottaisi.

Aloin uskoa tuon kaiken, ei minulla muuta totuutta enää ollutkaan. Nyt olen yrittänyt täysillä näyttää nimenomaan itselleni. Mies ei edes saisi tietää kaikesta, mistä selviänkään, koska hän on hyvin katkera ja vihainen. Hän uskoi saaneensa minut niin alistettua, etten koskaan uskaltaisi jättää häntä, mutta toisin kävi kuitenkin. Kaikesta huolimatta olen onnellinen nyt. On minulla turvallinen, oma elämä sentään.[/QUOTE]Sinussa itsessäsis ei tietenkään, koskaan, ikinä, ollut mitään vikaa. Ei mitään. Eli se tavallinen palstatarina joka on enemmän väritetty kuin nelivuotiaan hello kitty-värityskirja.
 
Miten olis sellanen "relaa vähän viikko"

Ostat kaapin täyteen eineksiä, et tee mitään ruokaa koko viikkona, siivoaminenkin voi jäädä viikoksi vähän vähemmälle. Itselläni ollut samanlainen tilanne sillä erolla, että opiskelin ja rahaakaan ei ollut, eli oli murhetta siitäkin, että miten saa rahat riittämään.

Näin jäisi aikaa enemmän, ei ne lapset niihin eineksiin kuole :)
 
Noniin. Tämä kermaperse on tänään sahannut keittiön lattiaa auki, kerännyt tolkuttoman määrän märkää purua ja kuivatellut rakenteita havaittuaan viemäri/vesivuotoa. Aika iloinen yllätys tähän kohtaan (NOT). Eksä sen aikanaan fiksasi. En saanut kutsua putkimiestä, koska hän olisi ollut mustasukkainen ja koska en saa maksaa muille, piti maksaa työstä (huonosta) hänelle.
Jippii.
 

Yhteistyössä