Mitä sitten kun mies pettää?

[Tyhmä mutta rakastunut]

Ihmeesti sitä vaan antaa anteeksi kun rakastaa. Itekkin olen niin monen monta kertaa ollut tilanteissa, joissa moni muu olis pakannut laukkunsa ja lähtenyt. Esim. sain tietää, että mieheni oli pettänyt minua. annoin anteeksi. Sen jälkeen kuulin, kuinka hän oli yrittänyt pokata yhtä naista sänkyyn, mutta nainen oli antanut pakit. Tämänkin annoin anteeksi. Sitten sain ekan kerran turpaani, kun mies oli humalassa. Taas annoin anteeksi. Ja ne muut humalahakkaamiset, joita tapahtui tasaisin väliajoin. Sitten tuli pitkä hyvä hyvä jakso, joka kesti noin kaksi vuotta. Eilen mieheni löi mua ekan kerran ollessaan selvinpäin. Ja minä..taas antamassa anteeksi?

 

[Hohtava mamma]

Itse olin ennen se joka olis samantien nakannut ukon tavaroineen pihalle jos ois narahtanu pettämisestä. Nykyisin vähän vanhempana ajattelen että voisin antaa hyvinkin anteeksi, ellei sitten taustalla olisi oikeaa rakastumista siihen toiseen naiseen. Minun mielipide on se että ihminen erehtyy toisinaan. En minäkään ole mikään maailman paras vaimo, vaikken pettänyt olekaan.
Puhuisitte ja miettisitte syitä ja seurauksia. Kyllä huomaat varmasti onko mies tosissaan pahoillaan ja katuuko hän. Taloudellinen tilanne tai lapsi ei kuitenkaan minusta ole mikään syy antaa anteeksi jos itse uskot, harkittuasi asiaa, ettet voisi enää koskaan rakastaa miestäsi.

 

[ööh]

jätä.ei tuu enään toimimaan,ihan kokemuksesta voin kertoo että yrität antaa anteeks,ehkä luuletkin antanees,mutta jossain syvällä sisimmässäs se asia kalvaa sua ja aina kun tulee tilanteita että mies lähtee jonnekkin,ajattelet pettääkö se taas,voiko siihen luottaa.ja todennäiköisyys on aika suuri että pettää uudelleen,kun on jo kerran niin pystynyt tekemään.ihmiset ei muutu,eikä niitä voi muuttaa,ikävää tekstiä mutta niin totta.

 

[EN uskooo]

[QUOTE="petetty";22358345]mutta eikö ole lapsen kannalta parempi olla yhdessä?[/QUOTE]

Itse en usko tähän, siis että aina välttämättä yhdessäolo olisi se paras ratkaisu. Toisen pettäminen vaikuttaa väistämättä vanhempien suhteeseen, ja rakkautta ja onnea voi olla todella vaikea tai mahdotonta löytää enää uudelleen. Miten voi lapsen kannalta olla parasta viettää lapsuutensa kodissa, jossa vanhemmat eivät rakasta toisiaan, eivätkä oikeastaan edes haluaisi olla toistensa kanssa, mutta ovat vain lapsen tähden.
Lapsen kannalta on paljon parempi viettää onnellinen lapsuus, onnellisten vanhempien kasvattamana, vaikka sitten vanhemmat asuisivat erillään.

 

[....]

Ihmeesti sitä vaan antaa anteeksi kun rakastaa. Itekkin olen niin monen monta kertaa ollut tilanteissa, joissa moni muu olis pakannut laukkunsa ja lähtenyt. Esim. sain tietää, että mieheni oli pettänyt minua. annoin anteeksi. Sen jälkeen kuulin, kuinka hän oli yrittänyt pokata yhtä naista sänkyyn, mutta nainen oli antanut pakit. Tämänkin annoin anteeksi. Sitten sain ekan kerran turpaani, kun mies oli humalassa. Taas annoin anteeksi. Ja ne muut humalahakkaamiset, joita tapahtui tasaisin väliajoin. Sitten tuli pitkä hyvä hyvä jakso, joka kesti noin kaksi vuotta. Eilen mieheni löi mua ekan kerran ollessaan selvinpäin. Ja minä..taas antamassa anteeksi?

Ei tuossa ole kyse rakkaudesta, vaan jonkinlaisesta läheisriippuvuudesta.

 

["ystävä"]

Ihmeesti sitä vaan antaa anteeksi kun rakastaa. Itekkin olen niin monen monta kertaa ollut tilanteissa, joissa moni muu olis pakannut laukkunsa ja lähtenyt. Esim. sain tietää, että mieheni oli pettänyt minua. annoin anteeksi. Sen jälkeen kuulin, kuinka hän oli yrittänyt pokata yhtä naista sänkyyn, mutta nainen oli antanut pakit. Tämänkin annoin anteeksi. Sitten sain ekan kerran turpaani, kun mies oli humalassa. Taas annoin anteeksi. Ja ne muut humalahakkaamiset, joita tapahtui tasaisin väliajoin. Sitten tuli pitkä hyvä hyvä jakso, joka kesti noin kaksi vuotta. Eilen mieheni löi mua ekan kerran ollessaan selvinpäin. Ja minä..taas antamassa anteeksi?

Mitä sä omasta mielstäsi rakastat? Hyvää ja hellää ihmistä?
Rakkaus ei ole samaa kuin tottumus/riippuvuus. Lähde, nyt.