H
Huono omatunto
Vieras
Olen 3,5-vuotiaan tytön työssä käyvä yh-äiti.
Erosimme lapsen isän kanssa puoli vuotta sitten ja siitä lähtien olen huomannut eräänlaisen ilmiön itsessäni: eli kun lapsi käy isällään joka toinen vknloppu tunnen lähestulkoon koko viikonlopun huonoa omaatuntoa esim. sellaisista asioista kun olen pari päivää aikaisemmin ärähtänyt lapselle ja komentanut (ja ihan syystä) tai muista pitkin viikkoa tapahtuneista lapsen itkuista ym. Saatan itkeskellä koko viikonlopun, koska mietin, että onko lapsella ollut kurjaa kanssani enkä välttämättä näiden asioiden vuoksi saa nukuttuakaan kunnolla??? Saatan myöskin itkeä, koska pelkään että lapsi kuolee ja mietin sitä, että olenko antanut hänelle kaiken mitä voin ja mitkä olivat viimeiset hetkemme yhdessä. Mietin myöskin, että miksi en siinä tietyssä hetkessä silloin tiistaina ehtinyt antaa hänelle sitä 5minuuttia aikaa kun piti laittaa pyykkejä yms yms yms.
Olen kovin aktiivinen ja menevä ja teen lapsen kanssa paljon asioita yhdessä (jo pelkästään pakostakin) ja välillä tasapainon vuoksi olemme vain kotona katsoen elokuvia, maalaten, muovaillen, piirtäen yms. Edellä mainittuja asioita en ajattele ollenkaan silloin kun lapsi on kotona, en tunne huonoa omaatuntoa, hoidan tilanteen kuin tilanteen mielestäni siinä hetkessä yleensä aina niin hyvin kuin voin. MUTTA sitten kun olen lapsesta erossa, tulevat nämä kaikki ajatukset mieleen ja tämä alkaa tuntua jo aika raskaalta. En pysty yhtään nauttimaan vapaa-ajastani kun sitä sen harvan kerran saan...
TÄMÄ EI VOI OLLA NORMAALIA????
Erosimme lapsen isän kanssa puoli vuotta sitten ja siitä lähtien olen huomannut eräänlaisen ilmiön itsessäni: eli kun lapsi käy isällään joka toinen vknloppu tunnen lähestulkoon koko viikonlopun huonoa omaatuntoa esim. sellaisista asioista kun olen pari päivää aikaisemmin ärähtänyt lapselle ja komentanut (ja ihan syystä) tai muista pitkin viikkoa tapahtuneista lapsen itkuista ym. Saatan itkeskellä koko viikonlopun, koska mietin, että onko lapsella ollut kurjaa kanssani enkä välttämättä näiden asioiden vuoksi saa nukuttuakaan kunnolla??? Saatan myöskin itkeä, koska pelkään että lapsi kuolee ja mietin sitä, että olenko antanut hänelle kaiken mitä voin ja mitkä olivat viimeiset hetkemme yhdessä. Mietin myöskin, että miksi en siinä tietyssä hetkessä silloin tiistaina ehtinyt antaa hänelle sitä 5minuuttia aikaa kun piti laittaa pyykkejä yms yms yms.
Olen kovin aktiivinen ja menevä ja teen lapsen kanssa paljon asioita yhdessä (jo pelkästään pakostakin) ja välillä tasapainon vuoksi olemme vain kotona katsoen elokuvia, maalaten, muovaillen, piirtäen yms. Edellä mainittuja asioita en ajattele ollenkaan silloin kun lapsi on kotona, en tunne huonoa omaatuntoa, hoidan tilanteen kuin tilanteen mielestäni siinä hetkessä yleensä aina niin hyvin kuin voin. MUTTA sitten kun olen lapsesta erossa, tulevat nämä kaikki ajatukset mieleen ja tämä alkaa tuntua jo aika raskaalta. En pysty yhtään nauttimaan vapaa-ajastani kun sitä sen harvan kerran saan...
TÄMÄ EI VOI OLLA NORMAALIA????