mitä tapahtuu kun ihminen ei enää jaksa?

[hiljalleen]

Aina kysytään et miten jaksat?
Milloin ihminen ei enää jaksa? Mitä silloin tapahtuu?

Taas tuli olo etten enää jaksa...kaikkea taas ollut...lapset "hyppii seinille", olo....sellainen ettei jaksa....

Vaan tiedän ettei muuta voi....ei jaksa, vaan minkäs teet, ei ole toista olotilaa mihin hypätä, ei ole toista elämää mihin mennä jatkamaan...

 

[toinen]

Sama täällä. Aina kysytään, miten jaksat ja vastaan "ihan hyvin".
En oikeasti edes tiedä varmaan, mitä tuo "ihan hyvin" tarkoittaa.
Mut en tiedosta oikein sitäkään, etten jaksaisi. Jaksan, koska on pakko. Onko se jaksamista?
Elimistö ainakin taitaa hälyttää rankastikin.

 

[Näinpä]

Päätin tappaa itseni, mutta en sitten pystynytkään vetämään haavoja tarpeeksi syvälle. Jos tulee tilanne eteen uudestaan, en ehkä epäröi? Epäonnistuinpa siinäkin, kuten kaikessa muussakin elämässäni.

 

[Jonna]

Mä olen miettinyt ihan samaa
Se kun on vaan jaksettava, vaikka poika kiukuttelis tai naapuri olis ärsyttävä. Toinen poikani kuoli 10v sitten, ja jaksettava se vaan oli silloinkin. Mikä on se vaihtoehto?

 

[kun]

minä väsyin totaalisesti valvomiseen ( olin valvonut suurimman osan öistä 2v 4kk ) en yksinkertaisesti enää noussu sängystä itkin vain ja tuijotin kattoon. Mies jäi saikulle ja minä nukuin 2 vk lähes tulkoon yhtä soittoa. Kävin suihkussa, vessassa ja syömässä hiukan ja nukuin ja lepäsin.
Mies hoiti sen 2 vk lasta. Meinasin kyllä hajota henkiseesti ja fyysisesti .

 

[n]

"Ihan hyvin" kuuluu ainakin osana siihen koodikieleen, joka peittää alleen kaikki ne oikeat tunteet.

 

[Non compos mentis]

Mä ainakin odotan siihen ihan oikean tunnetilan mukaista vastausta. Jos ei jaksa, voidaan sitten katsoa, mitä voitaisiin tehdä, että voisi alkaa jaksaa.

 

[vieras]

Mä väittäisin, että se on vaan jaksettava. Että aina on mentävä sekin tilan yli ja revittävä jostain ..
kuolema lienee se seuraava vaihe.. Enkä siis tarkoita välttämättä oman käden kautta, vaan että
sen pakkojaksamisen voi lopettaa vain kuolema.

Joskus pitää hakea voimia unesta, viinasta, lääkäristä, osastolta, mutta lopunperinhan se vain on ainaista
jaksamista.

 

[Endless Sacrifice]

Mä vastaan jaksamisen kyselijöille silloin kun on rankkaa että "pakkohan se on". Yleensä hiljentää kysyjän kummasti, silti apua ei juurikaan tarjota.

 

[mä]

No jospa olisi joku joka ymmärtäisi kun sanot että et enää jaksa? Jos joku voisi auttaa,eikä vain päivän tai pari,vaan olla tukena jatkossakin? Jos haluat muutosta elämääs ni sä oot ainut joka voi asialle tehdä jotain.Eli pyydät apua.

 

[auryn]

Se mäkin haluaisin tietää. Mulla alkaa tuntumaan et voimat loppuu, mut eihän ne oikeesti mihinkään lopu. Itku tulee kun on tullakseen eikä kato paikkaa eikä aikaa, mutta sen saa nieltyä kyllä nopeesti. Töiden jälkeen sammun sohvalle enkä jaksais nousta edes laittamaan lapsille ruokaa. Siivoaminen on ihan hirveen työn ja tuskan takana eikä kehuja tule ennenkuin kaikki ois tiptop, vaikea kai tajuta että tiskaaminen ja imurointi on kaikki mihin pystyy. Fysiikkakin alkaa hajoilemaan, ja itsetunto ja usko tulevaan. Mutta eihän ne voimat voi yhtäkkiä loppua, pakko jaksaa vaan edes jotenkuten :/

 

[Vieras]

Juuri mietin samaa... Olen "ilkeä ex-vaimo" ja suoranaisen kiusaamisen kohde. Apua on asiaan yritetty hakea ja empatiaa saatu, mutta uuden vaimon ilkeyksille eivät viranomaisetkaan mitään voi, koska "luonnehäiriöille on vaikea mitään tehdä", on vain koitettava "jaksaa". Mitä jos en jaksa? Mitä sitten tapahtuu? Välillä tuntuu, että rajansa ne on jokaisen - kiltinkin ihmisen - sietokyvyllä, mutta entä sitten?! Mitä voi tehdä, kun ei jaksa - jos kerran realistista vaihtoehtoa ei ole???

 

[Keittiönoita]

Mä vastaan jaksamisen kyselijöille silloin kun on rankkaa että "pakkohan se on". Yleensä hiljentää kysyjän kummasti, silti apua ei juurikaan tarjota.

Mä aikoinaan vastasin "onko muka jotain vaihtoehtoja?", mutta sama lopputulos kuin sullakin.

 

[Sabira]

Sitten kun ei enää jaksa, niin varmaan jää lopullisesti sängyn pohjalle.. Sellasta vaihetta ei ole vielä tullut vastaan, ainakaan siis vielä..

 

[jaksaako]

Minulle sanottiin Auroran päivystyksessä että "äitien ON jaksettava". No, mitäpä siihen lisäämään...pari vuotta myöhemmin kävin yhteiskunnalle vähän kalliiksi kun kaikki mahdolliset testit & kokeet tehtiin, sain lähetteen pään magneettikuvaukseen, traumaterapia meni kunnan piikkiin jne...olisivat vaan kuunnelleet kun sanoin että en jaksa.

 

[Sabira]

Mä vastaan jaksamisen kyselijöille silloin kun on rankkaa että "pakkohan se on". Yleensä hiljentää kysyjän kummasti, silti apua ei juurikaan tarjota.

Mä aikoinaan vastasin "onko muka jotain vaihtoehtoja?", mutta sama lopputulos kuin sullakin.

Joo, mua huvitti kans kun lapseton ystäväni kyseli ( muka huolissaan ) että miten sää jaksat?! Onko mulla muka jotain muita vaihtoehtoja??

 

[hiljalleen]

Sama täällä. Aina kysytään, miten jaksat ja vastaan "ihan hyvin".
En oikeasti edes tiedä varmaan, mitä tuo "ihan hyvin" tarkoittaa.
Mut en tiedosta oikein sitäkään, etten jaksaisi. Jaksan, koska on pakko. Onko se jaksamista?
Elimistö ainakin taitaa hälyttää rankastikin.

On helpompi vastata että ihan hyvin kun alkaa "tilittämään", varsinkin henkilölle joka ei tiedä todellista tilannetta. Jos on joku joka tietää missä mennään...voi vaan sanoa että tilanne ennallaan tai muuta vastaavaa, hän ymmärtää että äärirajoilla mennään.
Minulle sanottu että pyydä apua kun et enää jaksa....vaan missä se raja menee että ei jaksa?
siinä et kun tilanne sellainen ettei jaksa enää apua pyytää?

Vaan kun on näitä hetkiä että oikeasti kaikki tuntuu liian raskailta asioilta, ei jaksa edes ajatella. sitten on hetkiä että ajattelee että pakko jaksaa ja vääntäytyy väkisin jaksamaan. Sitten on hetkiä että ei jaksa, mutta sitä ei vaan ajattele, ei salli itselleen myöntää, painaa vaan eteenpäin.

Eilen ja tänään ollut pitkästä aikaa vaikeimmat päivät....hullua, kun mitään erikoista ei ole edes tapahtunut. Ehkä ollutkin liikaa aikaa miettiä kaikkea mitä viime aikoina on tapahtunut.

Voisin ehkä nyt sanoa etten jaksa...vaan ei minulle siltikkään ole tapahtunut mitään....voinko siis sanoa etten jaksa? Vai pitääkö odottaa et jotain tapahtuu, sairastun? Pimahdan? jotain? Ennen kuin voi sanoa ettei jaksa?

 

[Heavyfreak]

Mä vastaan jaksamisen kyselijöille silloin kun on rankkaa että "pakkohan se on". Yleensä hiljentää kysyjän kummasti, silti apua ei juurikaan tarjota.

Mä aikoinaan vastasin "onko muka jotain vaihtoehtoja?", mutta sama lopputulos kuin sullakin.

Peesailen teitä molempia..

Mutta periaatteessa on vaihtoehto. Aina on vaihtoehto. Onko se hyvä vaihtoehto, onki sitten toinen asia..

Mä tunne yhen tyypin joka ei enää jaksanu. Ei mitään. Makas vaan sängys eikä tehny yhtään mitään. Tai sit huiteli omilla teillään. Perheellinen tyyppi.

Loppupeleis hän oli sit lataamossa useemman kuukauden.

 

[Heavyfreak]

voinko siis sanoa etten jaksa? Vai pitääkö odottaa et jotain tapahtuu, sairastun? Pimahdan? jotain? Ennen kuin voi sanoa ettei jaksa?

Tottakai sä voit sanoo ja sun pitääkin sanoo se! :hug: Ja nimenomaan ennen kuin sun jaksaminen loppuu täysin totaalisesti. Sieltä on paljon vaikeampi nousta.

 

[.]

oli uni ongelmia nukuin 4-5 tuntia yössä 3kk. pakotin itseni jaksamaan.
mutta raja tuli eteen kun pelkäsin mennä töihin lapsia hoitamaan. pelkäsin että teen jotain kauheeta lapsille. pari kertaa raivostuin ihan turhasta lapsille.
ajattelin että pakko jäädä saikulle ennenkuin teen jotain kauheeta lapsille (tapan tai jotain muuta) . sitten löysäsin annoin itteni olla heikko. ei enään tarvinnu jaksaa. olin siinä kunnossa että olin sairaalassa 10kk. yhteen vetona että jos ei ihminen jaksa niin sairastuu mieleltään.

 

[hylätty]

Niin teillä on sentään lapset, joiden takia on PAKKO jaksaa. Mutta kun ei ole ketään, ei työtä, ei miestä, ei lapsia, ei vanhempia, si sisaruksia, ei ystäviä, ei kavereita, ei lemmikkiä, kohta ei kotia.... Ei siinä kuulkaa paljon enää jaksa. Ajatuksissa keinot, joilla pääsisi nopeasti ja helposti tästä tuskasta pois...

 

[vastaus]

Kun ei enää oikeasti jaksa, alkaa elää "paremmassa todellisuudessa" ja sairastuu psykoosiin kuten minä tein.

 

[Yksinäisehkö]

Niin teillä on sentään lapset, joiden takia on PAKKO jaksaa. Mutta kun ei ole ketään, ei työtä, ei miestä, ei lapsia, ei vanhempia, si sisaruksia, ei ystäviä, ei kavereita, ei lemmikkiä, kohta ei kotia.... Ei siinä kuulkaa paljon enää jaksa. Ajatuksissa keinot, joilla pääsisi nopeasti ja helposti tästä tuskasta pois...

No onneks sulla on sentään nettiyhteys! Kato sieltä jotain paikkoja, missä voisit nähdä ihmisiä, tai hae samanhenkisiä ihmisiä kuin itse olet, ja ala harrastaa jotain niin voit tutustua ihmisiin.

 

[toinen]

Kun ei enää oikeasti jaksa, alkaa elää "paremmassa todellisuudessa" ja sairastuu psykoosiin kuten minä tein.

Mikä on tuo "parempi todellisuus"?
Itselläni on tällä hetkellä voimakkaasti se olo, etten enää jaksa.
Fyysisetkin oireet ovat väliin hurjia. En oikeasti enää meinaa jaksaa.
Mutta mitään apua en voi saada.
Paitsi sitten tietty, kun makaan kedossa ja minut viedään lanssilla jonnekin..sit varmaan saan jotain apua, mut sitä odotellessa..o.n v.a.i.n j.a.k.s.e.t.t.a.v.a.

 

[toinen]

Niin teillä on sentään lapset, joiden takia on PAKKO jaksaa. Mutta kun ei ole ketään, ei työtä, ei miestä, ei lapsia, ei vanhempia, si sisaruksia, ei ystäviä, ei kavereita, ei lemmikkiä, kohta ei kotia.... Ei siinä kuulkaa paljon enää jaksa. Ajatuksissa keinot, joilla pääsisi nopeasti ja helposti tästä tuskasta pois...

Olisi ihanaa tavata sinut! :hug: Sinä ehkä ymmärtäisit jotain elämän tuskasta ja luultavasti sinulla ei olisi turhia vaatimuksia sen suhteen, kenen kanssa suostut olemaan tekemisissä? Tottakai kukaan ei ole kaikkien kanssa, mutta ehkä turhat turhamaisuudet on riisuttu? Muistan sinua. :hug: