Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?

[morsian?]

Kosin miestäni reilu kaksi vuotta sitten. Mies vastasi myöntävästi ja sanoin, että sulla on nyt kolme vuotta aikaa sulatella asiaa, haluan naimisiin talvella 2009. Nyt olen ottanut pariin kertaan puheeksi, että muistatko vielä mitä me sovimme kaksi vuotta sitten ja koskas mennään sinne kirkkoherranvirastoon. Mies vaan hymähtää, että eihän meillä ole edes ristiäisiä tulossa, niin mitä me siellä tehdään ja jatkaa hommiaan eikä puhu asiasta enää sen jälkeen. Tai sit lähtee muualle.

 

[vieras]

ei taida olla halukas vihille jos ei jälkeläistä siunaannu - otteko yrittäneet jo vauvaa?

 

[mää]

On muuttanu mieltään eikä haluakka naimisiin.

 

[vieras]

Kylläpä sinä pitkän kihlausajan lupasit ..

Muistutapa ihan kunnolla (ei pelkkää vihjailua, ei miehet sellast tajua ), sano että varaat sen ja sen päivän häille..

 

[ap]

ei taida olla halukas vihille jos ei jälkeläistä siunaannu - otteko yrittäneet jo vauvaa?

Meillä on kaksi lasta

 

[vieras]

No valitettavasti taidat jäädä neidiksi lasista huolimatta.

 

[ap]

Sitä mietin, et jos mies pelkää niitä häitä, kun ei tykkää olla huomion keskipisteenä. Ehkäpä mun pitäisi valistaa sitä vähän ja sanoa, että vaikka mä haluankin kirkkohäät, niin haluan itsekin sinne vain pari todistajaa.

 

[Matumi]

Meillä sama tilanne! kaks lasta ja en uskalla enää uskotella itselleni että joskus viettäisimme häitä. Väkisin en aio viedä ukkoa vihille, ollaanhan tässä näinkin menty..

 

[tosi on]

siis nyt jo liikkeellä jos 2009 menisit naimisiin? ja vielä pienesti....

 

[Matumi]

Meillä taas on rahasta kiinni ja miettii mihin vois nekin rahat käyttää..Iso suku niin hirvittää..

 

[ap]

siis nyt jo liikkeellä jos 2009 menisit naimisiin? ja vielä pienesti....

Kirkko pitää varata ajoissa, varmuuden vuoksi. ; )

 

[vieras]

Mulla oli päätös että ennen toisen lapsen syntymää pitää olla naimisissa, en tykännyt yhtään siitä lastenvalvojalla käynnistä.. No, raskaus käynnistyikin imetyksestä huolimatta jo esikoisen ollessa 5kk ja mentii sit naimisiin ihan kaksin, maistraatissa (oli esikoinen mukana ).
Isot häät oli suunnitteilla sille syksylle, mutta la oli kesällä ja pidin pääni, häät tai toiselle tulee mun sukunimi eikä isää.. (joojoo.. tiedän kiristystä huutaa koht joku, mut päätös oli ja piti.. suuret häät oli miehen haaveena, mutta myöhemmin hän on miettinyt ettei jaksais sitä rumbaa.. )
Keskustelkaa..

 

[UuTeEnNoUsUUn]

siis nyt jo liikkeellä jos 2009 menisit naimisiin? ja vielä pienesti....

Kirkko pitää varata ajoissa, varmuuden vuoksi. ; )

me varattiin reilu vuotta aikaisemmin pvä, ja ei silti saatu sitä mikä alunperin haluttiin, ja tuo mikä kirkko ja aika varattiin oli viimeinen aika sillä päivää.. ( ja myös ainoa viikonloppu koko kesänä että juhlapaikka oli vapaana) että hyvä olla ajoissa liikenteessä _D

 

[ap]

Mulla oli päätös että ennen toisen lapsen syntymää pitää olla naimisissa, en tykännyt yhtään siitä lastenvalvojalla käynnistä.. No, raskaus käynnistyikin imetyksestä huolimatta jo esikoisen ollessa 5kk ja mentii sit naimisiin ihan kaksin, maistraatissa (oli esikoinen mukana ).
Isot häät oli suunnitteilla sille syksylle, mutta la oli kesällä ja pidin pääni, häät tai toiselle tulee mun sukunimi eikä isää.. (joojoo.. tiedän kiristystä huutaa koht joku, mut päätös oli ja piti.. suuret häät oli miehen haaveena, mutta myöhemmin hän on miettinyt ettei jaksais sitä rumbaa.. )
Keskustelkaa..

Pitää varmaan, mutta kun tuntuu, et siihen keskusteluunkaan ei ole nykyään aikaa. Ja kyllä mä olen aina haaveillut isoista häistä, mutta mehän voidaan pitää ne juhlat vaikka sitten kun lapset on isompia, jos mies suostuu. Ne vois periaatteessa yhdistää vaikka jomman kumman synttäreihin (kolmekymppisiin )

 

[Matumi]

Taitaa olla kaikilla vähän sama ongelma että miehet ei ole kovin innokkaita hää touhuun. Ennen se oli itsestään selvyys mut nykyisin sillä ei periaatteessa ole merkitystä. Mies kysyy aina että miks pitää mennä naimisiin.. siis todellinen romantikko toi mun ukko..

 

[äskeinen vieras]

Mulla oli päätös että ennen toisen lapsen syntymää pitää olla naimisissa, en tykännyt yhtään siitä lastenvalvojalla käynnistä.. No, raskaus käynnistyikin imetyksestä huolimatta jo esikoisen ollessa 5kk ja mentii sit naimisiin ihan kaksin, maistraatissa (oli esikoinen mukana ).
Isot häät oli suunnitteilla sille syksylle, mutta la oli kesällä ja pidin pääni, häät tai toiselle tulee mun sukunimi eikä isää.. (joojoo.. tiedän kiristystä huutaa koht joku, mut päätös oli ja piti.. suuret häät oli miehen haaveena, mutta myöhemmin hän on miettinyt ettei jaksais sitä rumbaa.. )
Keskustelkaa..

Pitää varmaan, mutta kun tuntuu, et siihen keskusteluunkaan ei ole nykyään aikaa. Ja kyllä mä olen aina haaveillut isoista häistä, mutta mehän voidaan pitää ne juhlat vaikka sitten kun lapset on isompia, jos mies suostuu. Ne vois periaatteessa yhdistää vaikka jomman kumman synttäreihin (kolmekymppisiin )

=) Meillä suunnitteilla ne isot juhlat (ja kirkossa siunaus) sukulaisille ja ystäville 5v hääpäivänä.. (2v hääpäivänä oli aluks suunnitteilla, mut se meni jo.. )

Mutta nii, tärkein mulle oli se yhteinen sukunimi, se että kuulutaan yhteen ja on "vakaata".. Ei se avioliitto nyt hirveest elämää muuta, mutta kyllähän se sellasen tietyn varmuuden tuo..