Mitä tästä oikein ajattelisi (pettäminen?)?

[niiinpä]

Oletteko vielä yhdessä ja jos olette, niin kuinka olette selvinneet asiasta?

Ollaan.

Jälkeenpäin aattelen että helpommalla olisi varmasti päässyt jos ois vaan eronnut silloin.

Yhteydenpitoa jatkui pari kertaa senkin jälkeen kun oli luvannut lopettaa.
Silti jatkettiin, ollaan me sen jälkeen oltu onnellisia ja koettu yhdessä paljon.
Osasin oikeasti antaa anteeksi ja rakastan kyllä miestäni ja hän rakastaa minua mutta.. ei meillä kaikki silti täydellisesti ole.
Ei osata edelleenkään puhua täysillä.

Suhde ei tietenkään ole entisensä ja vaatii paljon työtä mutta kyllä me yhdessä viihdymme.

 

["miä"]

Mun ex kanssa teki tuota,haki seuraa netti palstoilta "huvikseen",siis vaan jutteli siellä naisten kanssa ja valehteli asioistaan niille,viestitteli jonkun "vanhan tutun" kanssa ym ym.MINÄ USKOIN :O Nyt kyllä mietin mitä helvettiä ajattelin..Sitten aloin kuulla isompia asioita,pettämisiä,pusutteluja baareissa..2 lasta vielä tein tuolle,nyt todellakin ex..Eli niinkuin joku sanoi,rima laskee kokoajan ja kohta se on jo fyysistä pettämistä.Tuo on henkistä pettämistä,ehdottomasti.

 

["Vieras"]

Sanon että miehesi on todella itsekäs ja omahyväinen. Hauaa parisuhteen ja vapauden samaan aikaan. Noh, jokainen päättää omalla kohdallaan suostuuko tuollaiseen. Rehellisessä, toista KUNNIOITTAVASSA

 

["Vieras"]

[QUOTE="Vieras";25656812]Sanon että miehesi on todella itsekäs ja omahyväinen. Hauaa parisuhteen ja vapauden samaan aikaan. Noh, jokainen päättää omalla kohdallaan suostuuko tuollaiseen. Rehellisessä, toista KUNNIOITTAVASSA[/QUOTE]

...parisuhteessa ei tuollaista tehdä.

 

[Hmm-myy]

Miehesi on paitsi (vähintäänkin) potentiaalinen pettäjä myös helvetin huono selittelijä.

Kysy nyt hyvä ihminen siltä, miten halu kalastusretkelle selittää vieraiden naisten virtuaalista vikittelyä?!

Tosin jos todella pitää pelätä tuoda ilmi halu omaan harrastukseen, ei suhde kovin hyvältä kuulosta muutenkaan. Tuollaisenaan tuo kuulostaa silti siltä, että tulevista "kalastusretkistä" (joihin sinä hyväntahtoidena hölmönä myönnyt, että suhde korjaantuisi) saa kivan alibin noille tapaamisille.

Pientä oman älyn käyttöä ja itsen kunnioitusta nyt, nainen. Tuossa selityksessä kaikuu epätoivoinen yritys pelastua.

 

[Alkuperäinen loukattu]

Nostetaanpa ylemmäksi.

 

[Alkuperäinen loukattu]

Mies luki nämä kommentit täältä ja aikoo illalla kirjoittaa oman näkemyksensä asiasta.

Minä lukiisin mielelläni lisää muiden ihmisten omakohtaisista kokemuksista.

 

[Jorrma]

Jos ukkos ei ois jääny nyt kiinni, olis voinu käydä niinkin, että rruokahalu olis kasvanu syödessä eli kun ukkos ois antanukkin pahalle pikkurrillin, se oiskin vieny koko käden.
Ei tää kai erron paikka oo, mut älä silti enää luota sokeesti tähän rrutaleeseen. Uskollisiakin miehiä vielä löytyy.

 

[ei se mies siitä muutu]

itellä on kokemusta.. meillä viestitteli aapelissa joillekin naisille, miten ne on seksikkäitä, toivois että joskus tapaisivat ja käy aina heitä ihailemassa.. ja samassa vannoo minua rakastavan yli kaiken, olen hänen koko maailmansa..

 

["Hetkinen"]

itellä on kokemusta.. meillä viestitteli aapelissa joillekin naisille, miten ne on seksikkäitä, toivois että joskus tapaisivat ja käy aina heitä ihailemassa.. ja samassa vannoo minua rakastavan yli kaiken, olen hänen koko maailmansa..

Mikä on Aapeli?

 

[AP:n pettäjä]

Miksi petin? Tein tekoni, koska koin henkistä ”pahoinvointia”, Kriisi itseni kanssa, kai jotain sisälle patoutunutta pahaa oloa. Oikein mikään ei kiinnostanut, aina tuntui väsyneeltä, äksyilin lapsille jne. Tein tekoni hetken mielijohteesta, enkä ollut suunnitellut mitään tällaistä. En edes puhunut puhelimessa, ainoastaan tekstiviestitse. Hain kai jotain hyväksyntää itselleni, että kelpaan sellaisena kuin olen.

Liitossani fyysinen puoli on oikein hyvässä kunnossa, kun olemme kahden. Muutoin välit on viilentyneet, Emme varmaan koskaan ole osanneet puhua oikein kunnolla. Alussa olimme kuin paita ja peppu. Miten tästä eteenpäin: Lopettamalla suhteen rikon toisen ihmisen lopullisesti vai onko se lopulta parempi niin…? En halua kuitenkaan erota.

Mikä saa meidät erilleen toisistamme? Mielestäni avovaimoni on yrittänyt suhteessa enemmän kuin minä. Sääli.

Olen kuitenkin tyytyväinen jollakin tavalla siihen, että tämä sai meidät puhumaan suhteestamme. Nyt minun pitää kertoa, mitä oikeasti haluan, enkä olla hiirenä odottamassa, mitä seuraavaksi. Mikäli mikään ei olisi herättänyt meitä, uskon, että rakkautemme olisi ollut kovalla koitoksella - miten suhde jatkuu tulevaisuudessa.

Toivon, että saan tilaisuuden korvata jotenkin asian kuntoon. Lupaan yrittää suhteemme eteen enemmän kuin aiemmin. Tarvitsen kuitenkin apua tähän.

Tämä pilkkihomma ei ole ainoa asia, josta en ole saanut puhuttua. Kertomatta olen jättänyt isompiakin asioita, jotka painavat mieltäni, mutta eivät kuitenkaan suoranaisesti liity parisuhteeseemme tai ole väärin ketään kohtaan.

On hyvä, että löytyy paljon heitä, ketkä uskaltavat heittää sen ensimmäisen kiven.

 

[fh]

"On hyvä, että löytyy paljon heitä, ketkä uskaltavat heittää sen ensimmäisen kiven. "

Tiedätkö; jossain asioissa kannatttaa jättää heittämättä ja olla vast.ottamatta.
Seliseliseli, ei se asioita miksikään muuta - valitettavasti. Luottamus menee.

 

[Alkuperäinen loukattu]

Olisiko jollakulla jotain fiksua sanottavaa tähän meidän soppaan?

 

["vieras"]

tuo kuulostaa niin pitkälti oman mieheni puolustelulta ettei tosikaan.. jokusen kerran nuo antoi sinisilmäisenä anteeksi, mutta ei tuo toinen ole miksikään muuttunut, ainakaan siis parempaan suuntaan..

aina välillä jää samasta asiasta kiinni, vannoo rakkauttaan ja sitä, kuinka tärkeä olen hänelle.. ja kuitenkin nää muut puuhat jatkuu..

itsellän luotto mieheen on todellisesti mennyt.. niin monta uutta mahdollisuutta ja yhtä monta pettymystä olen saanut kokea..

 

["vieras"]

Jos on itsellä paha olo tai suhteessa jotain korjattavaa niin ei nyt ehkä kannattais vierailta naisilta lähteä sitä apua hakemaan... meinaan jos oikeesti haluaa tilanteen paranevan. Eri asia jos haluaa pakoilla asioita ja aiheuttaa pahan olon muillekin.
Mut, jos oikeesti tää mies nyt haluaa panostaa parisuhteeseensa, niin tässä on nyt oiva tilaisuus siihen, kun kerran keskustelu on avattu.

 

["vieras"]

mutta on toinen asia, pystytkö tuon antamaan anteeksi ja luottamaan toisen sanaan ettei enää jatka samalla linjalla..ja entäs jos jää hetken päästä udelleen kiinni?

 

[vieras minäkin]

Niin, kun nyt avoimesti juttelette ja puratte tunteitanne niin jospa sen aistii miehestä, että onko tosissaan vai ei.
Sinun on vain itse päätettävä haluatko antaa teille vielä mahdollisuuden.
Itse olen antanut pettämisen anteeksi. Miehestä kyllä näkyi, että hän sitä aidosti katui.

 

["hmm"]

Siis onko miehellä lapsia jonkun toisen kanssa?
Aika mielenkiintoisa että miehelläsi on oikein syy pettämiselle. Hän jotenkin oikeuttaa sen pahalla olollaan. Se että miehesi ei osaa puhua asioistaa, no, sehän on hänen oma syynsä. Vai estääkö jokin muu asia hänen puhumistaan? Mistä vetoa että hänellä on siihenkin jokin syy "nokun sulle on niin vaikea puhua" tai "mä oon vaan niin huono puhumaan sellasista asioista". Ja sillä verukkeella sitten saa pettää, koska "mä nyt en vaan osaa puhua". Mies ei myöskään saa lisäpisteitä siitä "ettei puhunut puhelimessa" eikä siitä "ettei suunnitellut sitä". Kuka idiootti sanoisi että suunnittelin ja haaveilin siitä viikkoja??
Kaikista naurettavinta on tuo "kelpaan sellaisena kuin olen". Syyllistämistä sinulle ap, koska sehän on oikeastaan sinun vikasi koko pettäminen kun et ole hyväksynyt miestäsi sellaisena kuin hän on? (vitsi).
Hän ei ole yrittänyt tehdä suhteen eteen tarpeeksi. Päinvastoin, hän petti. Onko se sitä sitoutumista suhteeseen?

Kiven heitto kommentti oli jotenkin säälittävä.

 

[AP:n pettäjä]

Mitä minun pitää tehdä asian suhteen?

 

[Lainattu teksti]

02.12.08, 14:15 #28 (linkki)
myrkkysumakki
(Vierailija)

Viestejä: -
Miten antaa anteeksi, miten päästä yli pettämisestä? Seuraava on kirjoitettu petetyn kannalta, ja oletan, että pettäjä on mukana prosessissa kuunnellen ja myöntäen tekonsa:

Ihan ensin pitää päästää se viha ja pettymys ja suru ulos. Kun olo helpottaa, pitää lakata ruokkimasta sitä pahaa oloa. Pitää asettaa tapahtunut mittasuhteisiin.

Pitää miettiä mitä elämältään haluaa ja mitä sen eteen on valmis tekemään. Ja päätöksiinsä pitää sitoutua!

Mitä se on käytännössä:

1.Pettämistä ei voi ottaa esiin aina kun vähänkin pännii. Pettämisestä ei voi tehdä lyömäasetta, jolla voittaa tappelun kuin tappelun. Pettäminen ei tee kenestäkään kokonaan pahaa ihmistä, joka on koko ajan väärässä. (Ainoastaan pettäjän, ei hirviötä!) Joten petetty ei voi sallia itselleen ikuista marttyyrin roolia. Petetty voi olla väärässä

2. Kaikki on suhteellista. Joo, kaikki romanttiset luulot ja unelmat meni rikki. No ehkä se on hyvä, koska ne ovat nimenomaan unelmia. Jos haluaa olla onnellinen todellisessa elämässä, ei unelmissa, kannattaa miettiä, mitä oikein on tapahtunut (noin maaimankaikkeuden tasolla). Jotkut hinkkas sukuelimiä vastakkain. Ei tullut ruumiita, ei ruumiinvammoja. Jotkut valehteli joillekin toisille. Hui kamalaa. Maailmassa, jossa miljoonia kuolee tuskallisesti nälkään ja sairauksiin koko ajan, sukuelinten hinkkailu luvatta ja salaa ja valehdellen on loppujen lopuksi aika pientä.

3. Tee tapahtuneesta suhteen yhteistä omaisuutta. Vitsalkaa sillä. Tehkää siitä hassunhauska kommellus, pettäjän Erinomaisen Typerä Stuntti, josta kuitenkin päästiin yli ja parempaan suhteeseen. Naurakaa yhdessä, kun petetty on (vihdoinkin) kyllästynyt itkemiseen.

Nämä eivät ole helppoja ohjeita, tiedän ihan käytännön kokemuksesta. Ne toimivat, joskin vaativat paljon itsekuria ja tahtoa.

 

[Meritähti]

Taisi tämän kuun Meidän Perhe lehdessä olla monta sivua juttuja ns. "nettipettämisestä" mitä tämäkin nyt on vähintään ollut. Jos kiinnostaa lukaista...

 

[Hmm-myy]

Miksi petin? Tein tekoni, koska koin henkistä ”pahoinvointia”, Kriisi itseni kanssa, kai jotain sisälle patoutunutta pahaa oloa. Oikein mikään ei kiinnostanut, aina tuntui väsyneeltä, äksyilin lapsille jne. Tein tekoni hetken mielijohteesta, enkä ollut suunnitellut mitään tällaistä. En edes puhunut puhelimessa, ainoastaan tekstiviestitse. Hain kai jotain hyväksyntää itselleni, että kelpaan sellaisena kuin olen.

Liitossani fyysinen puoli on oikein hyvässä kunnossa, kun olemme kahden. Muutoin välit on viilentyneet, Emme varmaan koskaan ole osanneet puhua oikein kunnolla. Alussa olimme kuin paita ja peppu. Miten tästä eteenpäin: Lopettamalla suhteen rikon toisen ihmisen lopullisesti vai onko se lopulta parempi niin…? En halua kuitenkaan erota.

Mikä saa meidät erilleen toisistamme? Mielestäni avovaimoni on yrittänyt suhteessa enemmän kuin minä. Sääli.

Olen kuitenkin tyytyväinen jollakin tavalla siihen, että tämä sai meidät puhumaan suhteestamme. Nyt minun pitää kertoa, mitä oikeasti haluan, enkä olla hiirenä odottamassa, mitä seuraavaksi. Mikäli mikään ei olisi herättänyt meitä, uskon, että rakkautemme olisi ollut kovalla koitoksella - miten suhde jatkuu tulevaisuudessa.

Toivon, että saan tilaisuuden korvata jotenkin asian kuntoon. Lupaan yrittää suhteemme eteen enemmän kuin aiemmin. Tarvitsen kuitenkin apua tähän.

Tämä pilkkihomma ei ole ainoa asia, josta en ole saanut puhuttua. Kertomatta olen jättänyt isompiakin asioita, jotka painavat mieltäni, mutta eivät kuitenkaan suoranaisesti liity parisuhteeseemme tai ole väärin ketään kohtaan.

On hyvä, että löytyy paljon heitä, ketkä uskaltavat heittää sen ensimmäisen kiven.

Oikeastaan mikään kirjoituksessasi ei viesti varsinaisesti katumuksesta, vaikuttaa siltä kuin olisit pahoillasi lähinnä siitä, että jäit kiinni. Rivien välistä myös tosiaan syyllistät toista: ettet ole saanut olla oma itsesi, tuntenut olevasi hyväksytty, puhunut jne.

Asenne ei ole kovin rakentava. Se nyt kuitenkin olit SINÄ joka väärin teki, eikä syitä oikeastaan lasketa.

Näiden viestien perusteella suhteenne tila ei hyvältä vaikuta, mutta toisaalta näistä nyt ei voi paljon päätelläkään.

Eikä kukaan erosta _lopullisesti_ rikki mene. Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä sen vuoksi, että toiseen sattuu. Sattuu se "säälistä" suhteessa roikkuminenkin ilman oikeita tunteita.

Jotenkin asenteesi on kaikella tavalla vähän vinksallaan. Ei vaikuta rakkaudelliseslta, katuvalta ja aidosti tilanteen korjaantumista toivovalta.

Toivottavasti olen väärässä.

Ja hei, kyllä tuollaiset lievätkin pettämiset on ihan tuomittavia juttuja, joten suotta niistä kivistä kitiset. Ihan yhtä lailla itseni tuomitsisin jos moiseen hairahtuisin.

 

[Fiilikseen]

http://www.youtube.com/watch?v=5BAiDKOqfvc