Mitä te äidit teette päivisin (pienten) vauvojen kanssa?

["Mima"]

Minulla on 3 viikkoinen vauva ja päivät vaan olen vauvan kanssa, käytännössä syötän vauvaa ja vaihdan vaippaa, eipä juuri muuta kuin vauvan hoitamista... mitään rytmiä kun ei ole niin ei edes uskalla lähteä minnekään kun ei tiedä milloin vauvalle tulee nälkä tms. Ehkä sitten isomman vauvan kanssa voi jotain tehdäkin.

Mitä te muut teette? Ja minkä ikäinen vauva?

 

[näin]

Alusta asti mentii klo.11.00 kävelylle ja siitä se päivä lähti muovautumaan.

 

[Vierras]

Lähe vaan rohkeesti liikkeelle. Vauvat yleensä tottuu siihen että vaunuissa nukutaan ja herätään ku tullaan kotia. Tuetty siihen pitää alusta asti totuttaa. Jos meet lenkille niin pysyt sen verran lähellä kotia että pääset kotiin syöttään vauvaa jos nälkä yllättää ja jos meet kaupoille tms niin syötät sitten siellä kaupoilla kun nälkä tulee.

 

[_Pigeon_]

Oma lapsi ei ole enää vauva, mutta kun oli niin käytiin kävelyillä, kaupungilla jne. Pidin syötöissä aina 2-3h välin, joten oli helppo lähteä liikenteeseen. Useimmiten nappasin korviketta ja pullon mukaan, jos tiesin että olen menossa semmoiseen paikkaan jossa vaikea imettää.

 

[ap.]

Oma lapsi ei ole enää vauva, mutta kun oli niin käytiin kävelyillä, kaupungilla jne. Pidin syötöissä aina 2-3h välin, joten oli helppo lähteä liikenteeseen. Useimmiten nappasin korviketta ja pullon mukaan, jos tiesin että olen menossa semmoiseen paikkaan jossa vaikea imettää.

Kerran olen käynyt lähistöllä kävelyllä ja ei vauva viihtynyt vaan alkoi huutaa kovaa, olipa sitten kiva juosta kotiin vaunujen kanssa reilu puoli kilometriä...

Vauva syö 30-60 min välein ja pulloa/korviketta ei ole lainkaan käytetty kun ei hyväksy. Ei mitenkään onnistu 2-3 tunnin välit, joskus satunnaisesti saattaa olla se pari tuntia mutta yleensä puolesta tunnista reiluun tuntiin. Siksi ei oikein pysty minnekään lähtemäänkään...

 

["vieras."]

Oma lapsi ei ole enää vauva, mutta kun oli niin käytiin kävelyillä, kaupungilla jne. Pidin syötöissä aina 2-3h välin, joten oli helppo lähteä liikenteeseen. Useimmiten nappasin korviketta ja pullon mukaan, jos tiesin että olen menossa semmoiseen paikkaan jossa vaikea imettää.

Missä muka on vaikea imettää, paitsi ulkona pakkassäällä? Eikä jääkylmää korvikettakaan pienelle vauvalle voisi syöttää. Minusta imetys oli juuri siksi niin kätevää, että ruoka kulki aina mukana hygieenisesti pakattuna ja sopivan lämpöisenä.

Ja pientä vauvaa on tärkeää imettää lapsentahtisesti, jotta maitomäärä kasvaa vauvan tarpeiden mukaiseksi. Mutta sen voi tehdä missä vain, varsinkin kun kelit lämpenee.

 

[hallittu kaaos]

Esikoisen ollessa vauva kävin paljon ystävillä/omilla vanhemmilla ja kaupoilla pyörimässä/kahviloissa. Vauvan saa syötettyä liikenteessäkin (esikoinen oli korvikevauva ja löytyi kyllä pullon lämmitykseenkin aina joku paikka) samoin vaipanvaihdot pienemmässä paikassa toki vähän vähemmän "menomestoja", mutta näin jaupungissa löytyy kyllä paikkoja minne mennä. Hankin netin kautta (täällä kaksplussalla on foorumiosioissa sellainenkin osio missä voi hakea kavereita vaunulenkeille/kahvitteluun ) myös "vauvakavereita" joita treffailin koska olin omista kavereistani ensimmäinen joka sai vauvan eikä ollut samassa tilanteessa olevia lähipiirissä yhtään. Itse olen niin ujopiimä etten uskaltautunut piiiiitkään aikaan yksin noihin vauvakerhoihin tmv vaan aina piti olla kaveri mukana, mutta esim se missä me nykyisin käydään on sellainen missä kaikki otetaan ilolla vastaan eikä ole mitään kuppikuntia vaan kaikki juttelee kaikkien kanssa. Juuri tammikuussa sinne tuli 3vk esikoisvauvan äiti jonka kanssa ruvettiin sitten muutenkin kahvittelemaan eikä ole yhtään hönöä noin pienen kanssa mennä, äidillehän se kerho/kahvila on joka tapauksessa.

Nyt kuopus on 6kk ja esikoinen 3v niin käydään kerhoissa ja muskareissa jo ihan rutiinilla. Kavereissakin on äitejä jo aika monta niin melkein joka päivälle löytyy kyllä tekemistä.

 

[hallittu kaaos]

Kerran olen käynyt lähistöllä kävelyllä ja ei vauva viihtynyt vaan alkoi huutaa kovaa, olipa sitten kiva juosta kotiin vaunujen kanssa reilu puoli kilometriä...

Vauva syö 30-60 min välein ja pulloa/korviketta ei ole lainkaan käytetty kun ei hyväksy. Ei mitenkään onnistu 2-3 tunnin välit, joskus satunnaisesti saattaa olla se pari tuntia mutta yleensä puolesta tunnista reiluun tuntiin. Siksi ei oikein pysty minnekään lähtemäänkään...

Tuossa tilanteessa kannattaa kerätä niitä kavereita joiden kanssa kahvitella molempien kotona puolin ja toisin niin pääsee helpolla. Kotona/kylässä kuitenkin voi syötellä ym ihan samalla tavalla kuin muutenkin.

 

[nohh]

Kun vauva oli 3 viikkoa, todellakin olin vain kotona. Välillä käytiin vähän kärryttelemässä ulkona ja sit välillä nopeasti kaupassa. Koita nauttia, seuraavien kanssa tuokaan ei enää ole mahdollista..

Puolen vuoden päästä on jo ihan eri meininki.

 

["vierailija"]

[QUOTE="vieras.";29616945]Missä muka on vaikea imettää, paitsi ulkona pakkassäällä? Eikä jääkylmää korvikettakaan pienelle vauvalle voisi syöttää. Minusta imetys oli juuri siksi niin kätevää, että ruoka kulki aina mukana hygieenisesti pakattuna ja sopivan lämpöisenä.

Ja pientä vauvaa on tärkeää imettää lapsentahtisesti, jotta maitomäärä kasvaa vauvan tarpeiden mukaiseksi. Mutta sen voi tehdä missä vain, varsinkin kun kelit lämpenee.[/QUOTE]

No itse en pystynyt alussa imettämään kuin makuultani, joten imetys onnistui käytännössä ainoastaan kotona. Meni useampi kuukausi, ennen kuin voitiin ruveta liikkumaan "normaalisti" missä tahansa. Kaikilla imetys ei suju heti ihan oppikirjan mukaan... Korviketta en viitsinyt ruveta syöttämään pelkästään tämän asian takia, koska pelkäsin että oma maitomäärä pienenee (mutta ymmärrän kyllä jos joku kokee korvikkeen annon käytännöllisemmäksi).

 

[no jaa]

Mulla kyllä onnistui ulkoilu, pienet kävelyt aluksi tietty kun pidemmälle ei arvannut ensin mennä.

Luin aika paljon. Ompelin vaatteita (vauvalle), siivoilin. Laitoin miehelle valmiiksi ruokaa (ensimmäistä kertaa kuin semmoista kodinhoitoa ehdin tehdäkään, kun siihen asti olin aina tiiviisti ollut töissä ja opiskellut. Oikein ihmettelin mitä ne vauvojen äidit valittaa, koska mulla oli aikaa enemmän kuin ikinä siihen asti).

 

["Neiti"]

Ota ihan rauhassa nyt vaan. Kaikki tiheänimunkaudet ym. on tulollaan, joten parempi vaan keskittyä kotona olemiseen ja opetella tuntemaan pientä. Kyllä mun mielestä jonkinlainen pesiytymisaika olisi hyvä ihan pienen kanssa, esim. ensimmäinen kuukausi. Noin pienellä ei ole mitään vastustuskykyäkään, joten kurjalta tuntuiso lähteä flunssakautena johonkin kauppakeskukseen tms. pyörimään.

Yritä saada omaan päivääsi jonkinlanen rutiini. Muista myös ulkoilla päivittäin, jos vauva ei viihdy vaunuissa, niin käy illalla miehen tultua kotiin. Pikkuhiljaa vauvallekin voi yrittää opettaa rutineeja, esim. milloin ja missä nukutaan, milloin on aika syödä ja milloin "leikkiä" ja kylpeä ym. Jos kaipaat seuraa, pyydä tuttuja teille tai lähde vaikka vanhemmillesi tms. vauvan kanssa käymään. Perhekahvilat ym. ehtii odottaa.

Vauva on ihan erilainen jo kuukauden päästä, 2 kk vanhalla voi olla jo selvä rutiini ja pitkät päikkärit. Sitten on sinunkin helpompi lähteä ulos, kun ei tarvitse hätäillä sitä, tuleeko vauvalle nälkä tai kakka, kun ne ajat on suunnilleen tiedossa

 

[nohh]

Mulla kyllä onnistui ulkoilu, pienet kävelyt aluksi tietty kun pidemmälle ei arvannut ensin mennä.

Luin aika paljon. Ompelin vaatteita (vauvalle), siivoilin. Laitoin miehelle valmiiksi ruokaa (ensimmäistä kertaa kuin semmoista kodinhoitoa ehdin tehdäkään, kun siihen asti olin aina tiiviisti ollut töissä ja opiskellut. Oikein ihmettelin mitä ne vauvojen äidit valittaa, koska mulla oli aikaa enemmän kuin ikinä siihen asti).

Monella onnistuu. Mutta kaikki vauvat on erilaisia, kokemuksesta voin sanoa että koliikkivauvan hoito on täysin erilaista kuin ns. normaalin ja terveen vauvan. Koliikkisen vauvan kanssa esim. lukeminen oli aika mahdotonta, kun ei edes kuullut omia ajatuksia enää... jostain ompelusta puhumattakaan, haahaa.

Monet vauvat kärsii myös enemmän tai vähemmän vahavaivoista, ja toiset tarvii enempi syliä ja lohdutusta kuin toiset. Toiset vaatii tissiä 30 minuutin välein ja toiset 3 tunnin välein. Oleellista on oppia tulemaan toimeen sen oman vauvan kanssa ja tuntemaan sen temperamentti/rytmit/rauhoituskeinot, eli sinänsä ihan sama mitä naapurin Irma tekee omansa kanssa.

 

["V ieras"]

Olin vauvan kanssa kotona, imetin, vaihdoin vaippaa, nautin uudesta tulokkaasta jne. Itse asiassa mä en halunnut edes lähteä kauppaan, kun "taika olisi rauennut" sitten. En mä kaivannut mitään kodin ulkopuolista elämää vauvan ollessa pieni.

 

["vvieras"]

Tuossa vaiheessa lähinnä tuijottelin vauvaa ja olin niin rakastunut <3 En kokenut tarviivani muuta.

Nyt vauva on 5kk ja mitä nyt kävelylenkillä ollaan oltu ja tuttavilla, mutta helpointa on olla kotona. Eiköhän kesällä ala sitten jo ehkä jopa istumaan hiekkalaatikolla.

 

["vieras."]

Esikoisen ollessa 3 vko, niin todellakin vain oltiin kotona, illlalla kävin kaupassa kun mies tuli kotio. Yleensä kattelin tv, siivosin, imetin (aluksi en osannut kuin makkuulta imettää), tein ruokaa ja luin. Kun neiti oli 1kk vanha ruvettiin pikku hiljaa totutteleen kärryihin ja ulkoiluun, ihan pieniä vartin ja puolen tunnin mittaisia lenkkejä. Nopeesti neiti oppi nukkumaan rattaissa ja lopulta nukahti ennen kuin sain rattaat rappuset alas, nukkui päikkärit aina pihalla siittä etiäppäin aina puoleen toista ikävuoteen asti, kunnes alettiin valmistautuun kuopuksen syntymään. Pitkät lenkit ja muskarit oli meidän harrastuksia, täällä tuppukylässä ei juurikaan erityisempää tekemistä ole. Kuopus kulki rattaissa, liinassa tai manducassa mukana joka paikkaan 3vko ikäisestä, esikoinen rytmitti meidän päivät ja sen mukaan mentiin. Vaikka esikoisen kanssa koin julki imettämisen hieman häveliäänä, kuopuksen kanssa se oli itsestään selvyys. Ei ehkä kannata tehdä itselle asioista mörköjä, vaan mennä lapsen ja oman jaksamisen mukaan, lapset kyllä viihtyy kotona ihan vaan äidin kanssa, mutta äiti yleensä jossain vaiheessa kaipaa aikuiskontakteja.

 

["vieras."]

[QUOTE="vierailija";29616988]No itse en pystynyt alussa imettämään kuin makuultani, joten imetys onnistui käytännössä ainoastaan kotona. Meni useampi kuukausi, ennen kuin voitiin ruveta liikkumaan "normaalisti" missä tahansa. Kaikilla imetys ei suju heti ihan oppikirjan mukaan... Korviketta en viitsinyt ruveta syöttämään pelkästään tämän asian takia, koska pelkäsin että oma maitomäärä pienenee (mutta ymmärrän kyllä jos joku kokee korvikkeen annon käytännöllisemmäksi).[/QUOTE]

Oli minullakin ensiviikot harjoittelua imetyksen kanssa, ihan pari ensimmäistä viikkoa tosi vaikeaa enkä silloin missään käynytkään. Mutta kyllä minä makuultaankin usein olen imettänyt ulkona, kesällä se on ihan kätevää, viltti vaan mukaan ja nurmikolle pötköttämään. Ja jossain perhekerhoissa ainakin pääsee hyvin makuulle imettämään. Olen kyllä kuullut, että jotkut äidit imettää makuultaan myös vaikkapa lastenhoitohuoneen lattialla, jos muussa asennossa ei onnistu. Se nyt ei varmaan kovin mukavaa ole, mutta ei silti kotiin kannata jämähtää hirveän pitkiksi aikaa kotiin, vaikka tällaisia rajoitteita olisi. Luovuutta vaan peliin. Korviketta en itsekään "turhaan" antaisi.

 

["vvieras"]

[QUOTE="V ieras";29617042]Olin vauvan kanssa kotona, imetin, vaihdoin vaippaa, nautin uudesta tulokkaasta jne. Itse asiassa mä en halunnut edes lähteä kauppaan, kun "taika olisi rauennut" sitten. En mä kaivannut mitään kodin ulkopuolista elämää vauvan ollessa pieni.[/QUOTE]

Itse olisin ottanut tuon pienen nyytin kauppaankin mukaan ja koin eroahdistusta siitäkin, vaikka olin 5 min poissa. Esikoisen kanssa ei ollut samaa, mutta meillä olikin kaikenlaista alkuvaikeutta mm. keskosuutta ja sairaalaelämää.

 

["vvieras"]

[QUOTE="vieras.";29617056]Oli minullakin ensiviikot harjoittelua imetyksen kanssa, ihan pari ensimmäistä viikkoa tosi vaikeaa enkä silloin missään käynytkään. Mutta kyllä minä makuultaankin usein olen imettänyt ulkona, kesällä se on ihan kätevää, viltti vaan mukaan ja nurmikolle pötköttämään. Ja jossain perhekerhoissa ainakin pääsee hyvin makuulle imettämään. Olen kyllä kuullut, että jotkut äidit imettää makuultaan myös vaikkapa lastenhoitohuoneen lattialla, jos muussa asennossa ei onnistu. Se nyt ei varmaan kovin mukavaa ole, mutta ei silti kotiin kannata jämähtää hirveän pitkiksi aikaa kotiin, vaikka tällaisia rajoitteita olisi. Luovuutta vaan peliin. Korviketta en itsekään "turhaan" antaisi.[/QUOTE]

Miksi lähteä ulos, jos kotonakin on ihan hyvä olla? Varsinkin näin talvella. Itse en hirveästi jaksaisi mitään perhekerhoja eikä vauva siitä kärsi, ettei sinne pääse. Vanhempien kanssa sitten toki kannattaa.

 

[Vsvsy]

Kerran olen käynyt lähistöllä kävelyllä ja ei vauva viihtynyt vaan alkoi huutaa kovaa, olipa sitten kiva juosta kotiin vaunujen kanssa reilu puoli kilometriä...

Ota rennommin, enkä tarkoita pahalla. Jos juoksit puoli kilometriä kotiin, se on vienyt sinulta aikaa noin 5 minuutia. Ei vauva kuole jos se itkee vähän aikaa. Olet kuitenkin lähellä ja voit jutella vauvalle.

Mutta vauva kasvaa ja imetysvälit pitenee. Voit kokeilla imettää molemmista rinnoista, jos suostuisi imemään enemmän kerralla. Kohta tulee lisäksi kevät ja voi imettää ulkona. Sitten elämä on suorastaan helppoa. Se on pieni vain vähän aikaa. Rohkeutta vain.

 

["vieras."]

[QUOTE="vvieras";29617063]Miksi lähteä ulos, jos kotonakin on ihan hyvä olla? Varsinkin näin talvella. Itse en hirveästi jaksaisi mitään perhekerhoja eikä vauva siitä kärsi, ettei sinne pääse. Vanhempien kanssa sitten toki kannattaa.[/QUOTE]

Ei tietenkään tarvitse, jos ei halua. Ymmärsin vain, että aloittaja jo kaipaisi jotain kodin ulkopuolista tekemistä vauvan kanssa.

 

["V ieras"]

[QUOTE="vvieras";29617058]Itse olisin ottanut tuon pienen nyytin kauppaankin mukaan ja koin eroahdistusta siitäkin, vaikka olin 5 min poissa. Esikoisen kanssa ei ollut samaa, mutta meillä olikin kaikenlaista alkuvaikeutta mm. keskosuutta ja sairaalaelämää.[/QUOTE]

Ei mullakaan esikoisen kanssa tämmöistä ollut.
Mutta tää kuopus onkin eri juttu, yritettiin useampi vuosi, koettiin keskenmenoja jne. Ja sitten kun se pikkuinen nyytti vihdoin oikeasti oli siinä sylissä, niin kaikki muu elämä kyllä sai jäädä " pauselle".

 

[Vie ras]

Tässä talvessa on se hyvä puoli, että olen pystynyt imettämään ulkona tarvittaessa milloin vain. Isomman lapsen takia on ollut pakko ulkoilla ja jos vauva sattui heräämään nälkäänsä kesken kaiken niin ei muuta kun puistonpenkille ja tissi suuhun. Sama kaupoilla. Jos vauva alkoi huutamaan niin lähimpään hoitohuoneeseen tai tarvittessa missä vaan. Hankit kunnon imetyspaidan jolloin voit syöttää vauvaa huomaamattomasti missä vain. Esikoisen kanssa sitä jäi kotiin koska pelkäsin, että vauva alkaa itkeä. Nyt sitä tajuaa että hyvin voi tehdä ja liikku, vauva tulee mukana.

 

[Vierras]

No voithan sä tehä aluksi niin lyhyitä lenkkejä ettei oo hätää jos vauva herääkin. Tai jos herää niin otat syliin ja meette kotiin, ei sillä vauvalla motään hätää siinä oo vaikka se 5min kestäisikin että ootte kotona. Harjottelette vaan vähän kerrassaan.

 

[näin]

Mulla synty aikoinaan vauva tammikuussa ja heti, kun tuli 10 päivää täyteen niin lähettiin joka päivä samaan aikaan kävelylle, nukku vaunuissa parhaimillaan 5,5h. Olen niin iloinen kun alusta asti totutin vaunuihin ja rattaisiin, ei ole koskaan ollut ongelma liikkua paikasta toiseen. Tykkää olla rattaissa ja katella maisemia.
Opetin nukkumaan päikkärit pinnasängyssä vasta 9kk kohdalla.