Mitä te äidit teette päivisin (pienten) vauvojen kanssa?

["vieeras"]

Mulla synty aikoinaan vauva tammikuussa ja heti, kun tuli 10 päivää täyteen niin lähettiin joka päivä samaan aikaan kävelylle, nukku vaunuissa parhaimillaan 5,5h. Olen niin iloinen kun alusta asti totutin vaunuihin ja rattaisiin, ei ole koskaan ollut ongelma liikkua paikasta toiseen. Tykkää olla rattaissa ja katella maisemia.
Opetin nukkumaan päikkärit pinnasängyssä vasta 9kk kohdalla.

No hyvä, että olet "opettanut" ja "totuttanut" vauvan rattaisiin. Siitä voi ottaa kunnian itselleen yhtä paljon kuin siitä, että lapsi oppii aikaisin kävelemään tms. Omani viihtyi vaunuissa, mutta on myös paljon lapsia, jotka eivät tätä "opi", vaikka kuinka yrittäisi. Ovat kai sitten tyhmiä tai kovapäisiä.

 

["vierailija"]

mitä äiti tekee joten ei kait sille hirveesti tekemistä tarvii loihtia. Sitten kun näyttää siltä että kiinnostuu muustakin kuin sylissä olosta niin sillon näitä leluja jotka suunnattu sen ikäselle.

 

["kahden äiti"]

Pulloon maitoa, vaipat ja varalle vaatekerta hoitolaukkuun sekä menoksi.

Vauvan kanssa liikkuminen on naurettavan helppoa jos vain viihtyy vaunuissa tai rattaissa. Jos ei, niin manducassa viihtyy takuuvarmasti. Eihän tuossa ole mitään järkeä että käkit sisällä kaiket päivät, joten ulos vaan nyt kun sääkin suosii.

 

[näin]

[QUOTE="vieeras";29617308]No hyvä, että olet "opettanut" ja "totuttanut" vauvan rattaisiin. Siitä voi ottaa kunnian itselleen yhtä paljon kuin siitä, että lapsi oppii aikaisin kävelemään tms. Omani viihtyi vaunuissa, mutta on myös paljon lapsia, jotka eivät tätä "opi", vaikka kuinka yrittäisi. Ovat kai sitten tyhmiä tai kovapäisiä.[/QUOTE]

blaablaablaa..oma on vikas kerta et ole yhtä hyvä äitinä olemisessa kuin minä.

 

["vvieras"]

Mulla synty aikoinaan vauva tammikuussa ja heti, kun tuli 10 päivää täyteen niin lähettiin joka päivä samaan aikaan kävelylle, nukku vaunuissa parhaimillaan 5,5h. Olen niin iloinen kun alusta asti totutin vaunuihin ja rattaisiin, ei ole koskaan ollut ongelma liikkua paikasta toiseen. Tykkää olla rattaissa ja katella maisemia.
Opetin nukkumaan päikkärit pinnasängyssä vasta 9kk kohdalla.

No se olisi ollut meillä ainakin aika huono, jos olisi pitänyt rattaisiin aina nukuttaa eikä sänkyyn. Ja meillä ollaan vaunuiltu tosi vähän ja silti niinä kertoina kun ollaan menty, niin vauva viihtynyt tosi hyvin ja nukahtanut tosi nopeaan.

 

["realisti"]

ja jos seinät tuntuu kaatuvan päälle ja elämä tuntuu vaikealta vauvan syöttämisen, imettämisen, takia niin sen voi lopettaa. oikeesti. ei sitä tällä palstalla kannata mainita. mutta jos se ei tunnu luonnistuvan(siis esim julkisesti imettäminen ei nappaa) ja elämästä tulee hankalaa niin kyllä se lapsi korvikkeellakin selviää

 

[pikkupoikien äiti]

Esikoisen ollessa 3 vk mies oli juuri palannut isyyslomalta töihin ja totuteltiin olemaan päivät kahdestaan. Aamulla herättiin, vaihdettiin vaippa, sitten laitoin vauvan sitteriin ja sitterin keittiönpöydälle ja söin itse aamupalaa (hermostuneesti vauvaa vilkuillen, apua jos se alkaa itkemään), sitten vaihdettiin päivävaatteet, imetettiin, otettiin torkkuja, imetettiin taas, vaihdettiin vaippaa jne. Käytiin vaunulenkeillä, välillä vauva alkoi huutaa kesken lenkin jolloin otin kantoreppuun (oli kesä). Kahviteltiin äitiyslomalla olevien kavereiden kanssa. Iltaisin kun mies oli kotona saatoin käydä kaupassa tai juoksulenkillä. Kun vauva kasvoi, alkoi päiviin tulla rytmiä eikä imetys vienyt enää niin paljon aikaa, ja vauvan oppi tuntemaan, ja silloin liikkuminenkin helpottui ja aloimme käyd avoimessa päiväkodissa ja äiti-vauva kerhossa.
Tsemppiä, muistan hyvin miten hassulta tuntui aluksi olla vaan vauvan kanssa kun oli tottunut ihan erilaiseen elämään

 

[Just joo]

On se näköjään VAIKEAA nykyään toi äidiksi tuleminen. :O

 

["fds"]

Vauvan ollessa 3 viikkoa oli sillä jo alkaneet mahavaivat, joten lähinnä päivät olivat syöttäjen ja vaipan vaihtojen lisäksi kanniskelua ja haavelua siitä että pääsisi joskus nukkukmaan. Ei paljon käynyt mielessä mikään erikoisempi puuha silloin.

 

[opettajaopettaja]

[QUOTE="vieeras";29617308]No hyvä, että olet "opettanut" ja "totuttanut" vauvan rattaisiin. Siitä voi ottaa kunnian itselleen yhtä paljon kuin siitä, että lapsi oppii aikaisin kävelemään tms. Omani viihtyi vaunuissa, mutta on myös paljon lapsia, jotka eivät tätä "opi", vaikka kuinka yrittäisi. Ovat kai sitten tyhmiä tai kovapäisiä.[/QUOTE]

Mä vasta hyvä opettaja olenkin, kun opetin vastasyntyneelle esikoiselleni, että heti sairaalasta tultuamme yöllä nukutaan mielellään yli kuuden tunnin unipätkiä, autokaukalossa istutaan hiljaa ja viihdytään tosi nätisti vaan katselemassa kaikkea eikä koskaan kitistä. En jaksanut opettaa nukkumaan vaunuissa, mutta opetin viihtymään niissä hereillä ollessaan ja pinnasängyssä opetin nukkumaan päikkärit, samoin kyläpaikoissa matolla lattialla, perhekerhossa sylissä jne. Opetin myös syömään kiinteitä hienosti heti ensihetkistä lähtien. Hyvä minä!!

Miksiköhän en osannut opettaa kuopukselle kaikkia samoja taitoja? Ehkä taitoni ovat ruosteessa..

 

["vierailija"]

[QUOTE="vieras.";29617056]Oli minullakin ensiviikot harjoittelua imetyksen kanssa, ihan pari ensimmäistä viikkoa tosi vaikeaa enkä silloin missään käynytkään. Mutta kyllä minä makuultaankin usein olen imettänyt ulkona, kesällä se on ihan kätevää, viltti vaan mukaan ja nurmikolle pötköttämään. Ja jossain perhekerhoissa ainakin pääsee hyvin makuulle imettämään. Olen kyllä kuullut, että jotkut äidit imettää makuultaan myös vaikkapa lastenhoitohuoneen lattialla, jos muussa asennossa ei onnistu. Se nyt ei varmaan kovin mukavaa ole, mutta ei silti kotiin kannata jämähtää hirveän pitkiksi aikaa kotiin, vaikka tällaisia rajoitteita olisi. Luovuutta vaan peliin. Korviketta en itsekään "turhaan" antaisi.[/QUOTE]

Meillä oli talvivauva, joten ei tuo ulkona makuultaan imettäminen ollut mikään kovin kätevä vaihtoehto... Eikä olisi kyllä tullut pieneen mieleenikään mennä hoitohuoneen (yl. = invavessa) lattialle makaamaan pienen vauvan kanssa. Näin jälkeenpäin ajateltuna moni asia on ehkä tuntunut pikkuvauva-aikana vaikeammalta kuin olikaan, mutta toisaalta jälkiviisaus on paras viisaus ja moni asia on vain ollut opittava kokemuksen kautta.

 

[_Pigeon_]

[QUOTE="vieras.";29616945]Missä muka on vaikea imettää, paitsi ulkona pakkassäällä? Eikä jääkylmää korvikettakaan pienelle vauvalle voisi syöttää. Minusta imetys oli juuri siksi niin kätevää, että ruoka kulki aina mukana hygieenisesti pakattuna ja sopivan lämpöisenä.

Ja pientä vauvaa on tärkeää imettää lapsentahtisesti, jotta maitomäärä kasvaa vauvan tarpeiden mukaiseksi. Mutta sen voi tehdä missä vain, varsinkin kun kelit lämpenee.[/QUOTE]

En imettänyt julkisilla paikoilla. Joko menin lastenhoitohuoneeseen tai sitten annoin pullosta.

Enkä kyllä harrastanut mitään "lapsentahtisesti-imetystä". Lapsella voimakas imemisentarve+pulautteli tod. paljon ja mulla tuli runsaasti maitoa, joten otin käyttöön tutin ja aikataulutetut syötöt. Siihen loppui nekin itkut, alkuun kun tyhmänä imetin aina kun itkeskeli ja se vaan pahensi vauvan oloa.

Toisaalta eipä mulla olisi ollut aikaakaan lojua sohvalla imettämässä 24/7. Mies ei pitänyt isyyslomaa ja teki pitkää päivää, ja koira nyt oli kuitenkin lenkitettävä ja kotihommat piti tehdä. Ja olisin kyllä tullut hulluksi, jos olisin neljän seinän sisällä ollut

 

[fd]

Ihan normaaleja juttuja, mutta vauva oli mukana ja toi omat juttunsa siihen lisäksi Kyllä ulos kannattaa mennä, aluksi se voi jännittää mutta myöhemmin jo ihmettelet että mitäköhän jännitit.