Mitä te ajattelette tästä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tintti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Tintti"

Vieras
Miesystäväni asuu toisella paikkakunnalla ja usein näemmekin vain viikonloppuisin, olemme tapailleet kuitenkin jo vuoden verran.

En ole vielä kunnolla tavannut hänen vanhempiaan, muutaman kerran vain jutellut hänen äitinsä kanssa.

Nyt kun kysyin että entäs jos haluaisin käydä hänen vanhemmillaan kylässä(on pyydettykin)niin pitäisikö minun mennä yksin?

Vastaus oli että joo, minä en lähde sinne, saisit mennä yksin..

En tiedä mitä ajatella ja kun kysyn että miksi välit on viileät, ei osaa oikein sanoa. Vanhempansa asuvat kilometrin päässä.
 
Ajattelen että onpas pimeää porukkaa. Niin sinä, mies kuin vanhemmatkin.
Outoa mm. se, että juttelet vanhempien kanssa, vaikka ette ole tavanneet, aikuinen mies ei osaa kommunikoida vanhempiensa kanssa, sinun pakkomielle tavata vanhemmat, yms yms
 
Selvennetään nyt sitten hieman, miehellä ja veljellä on maatalousyhtymä ja äitikin käy navetalla lypsämässä lehmiä vaikka on jo eläkkeellä, ei miehen sanojen mukaan "ymmärrä pysyä poiskaan"
Siinä sitten kun joskus miestä vien/haen olen muutaman kerran jutellut äitinsä kanssa kun ollaan nähty. Ihan mukavalta ihmiseltä vaikuttaa minusta ja kun on kotoisin vielä samalta paikkakunnalta kuin omat vanhempani niin mikä ettei etteikö juttua voisi syntyäkin.
 
Jotenkin vain tuntuu pahalta kun on esim. sanonut että ei äiti ole hänelle mitenkään tärkeä, ei muista äitienpäivänä eikä muutenkaan kiinnosta vanhempiensa asiat. Eikä kyllä veljenkään, eivät oikein tule toimeen (olen kuullut miten puhuvat toisilleen) vaikka joutuvat siis yhdessä työskentelemään.

Haluaisin varmaan vaan että kaikki tulisivat toimeen niinkuin minä tulen kaikkien kanssa, tai yritän ainakin.
 
No mitähän perkelettä tuosta nyt pitäisi ajatella? Entäpä jos ajattelisit ja tekisit tällaiset maailmaa mullistavat ja elintärkeät päätökset ihan itse ja toimisit niiden mukaan. Mitä hele-vet-tiä tuohon nyt muka pitäisi voida täältä intternetin takaa kommentoida ja miten ihmeessä se muka sinun perävakoasi kutittaa, onko mies vierailuväleissä vanhempiensa kanssa vai ei?
 
Joku syy on miksi ei tahdo olla enempää tekemisissä vanhempiensa kanssa. Joko tiedät sen tai mies ei ole halunnut jakaa sitä sinun kanssasi. Minusta sinun tulee painostamatta kunnioittaa miehesi päätöstä ja jos itse nyt koet jotenkin TODELLA tärkeäksi vanhempiin tutustumisen, niin menet yksin. Mutta tämänkin jälkeen tyydy siihen että miehesi osaa päättää siitä, kenen kanssa tahtoo olla tekemisissä.
 
Joku syy on miksi ei tahdo olla enempää tekemisissä vanhempiensa kanssa. Joko tiedät sen tai mies ei ole halunnut jakaa sitä sinun kanssasi. Minusta sinun tulee painostamatta kunnioittaa miehesi päätöstä ja jos itse nyt koet jotenkin TODELLA tärkeäksi vanhempiin tutustumisen, niin menet yksin. Mutta tämänkin jälkeen tyydy siihen että miehesi osaa päättää siitä, kenen kanssa tahtoo olla tekemisissä.
 
Jotenkin ei kuulosta lupaavalta tyypiltä. Alunalkaenkaan jos asenne on tuo lähisukua kohtaan. Ihan jo ajatellen mahdollista perhettä jne tulevaisuudessa.

Miksi ei?

Tai siis, itse olen pahoinpidelty lapsena kotona ja pidin aikuisiässä viileät välit vanhempiini. Häpesin menneisyyttäni enkä kertonut miehilleni koskaan mitään taustasta. Jos joku heistä olisi alkanut vänkäämään ja painostamaan, että pakko tutustua vanhempiini syvällisemmin olisi äijä saanut lähteä... En pidä itseäni outona?
 
Miksi ei?

Tai siis, itse olen pahoinpidelty lapsena kotona ja pidin aikuisiässä viileät välit vanhempiini. Häpesin menneisyyttäni enkä kertonut miehilleni koskaan mitään taustasta. Jos joku heistä olisi alkanut vänkäämään ja painostamaan, että pakko tutustua vanhempiini syvällisemmin olisi äijä saanut lähteä... En pidä itseäni outona?

Onko sulle ollu ok että lapset näkee ettei äiti koskaan mene hänen isovanhempiensa luo esimerkiksi? Tai miten välit lapsenlapsiin muotoutuu hyviksi jos oma äiti/isä ei suostu tai edes yhtää valota läheisiään miksi toimii niinkun toimii. Kyllä mää ihmettelisin jos mies ei lainkaan suostus menemään kotiinsa eikä mitenkään edes mulle sanois mitään. Kyllä mää oisin sitä aatellu jo seurusteluaikana.
 
Onko sulle ollu ok että lapset näkee ettei äiti koskaan mene hänen isovanhempiensa luo esimerkiksi? Tai miten välit lapsenlapsiin muotoutuu hyviksi jos oma äiti/isä ei suostu tai edes yhtää valota läheisiään miksi toimii niinkun toimii. Kyllä mää ihmettelisin jos mies ei lainkaan suostus menemään kotiinsa eikä mitenkään edes mulle sanois mitään. Kyllä mää oisin sitä aatellu jo seurusteluaikana.

Ap on tapaillut miestään vuoden verran... Eikä lapsistakaan ole puhe? Mielestäni vuosi on aika lyhyt aika avautua kipeistä asioista, jos ei olla 24/7 yhdessä...

Minun lapsista kukaan ei ole kysynyt, miksi toista mummia ja ukkia nähdään usein ja toisia vain kerran vuodessa minun siskoni syntymäpäivillä... Kyllä luotan että ihan normaaleja lapsia kasvaa kumminkin?
 
Miten ja miksi olet jutellut mihen äidin kanssa? Jos välit on poikki vanhempiin miksi sinä' niitä ylläpidät?

Miksei saisi jutella? Kai nyt jokainen tahtoo tietää mistä taustasta seurustelukumppani tulee. Jos seurustelukumppani huonoissa väleissä omaisiinsa, miksi mun pitäs olla? Pitäisin kyllä kovan puhuttelun että häpeäis käytöstään ja varmaan jättäisin koko ukonkantturan jolta puuttuu peruskäytöstavat.
 

Yhteistyössä