Mitä teen, en siedä miestäni!

["vieras"]

Olen romanttikko ja ajattelen aina kaiken parhain päin, mutta viimeaikoina olen tajunnut ettei juttumme toimi ollenkaan. Olen kai elellyt jossakin pilvilinnoissa. Toisaalta en missään nimessä haluaisi erota... en todellakaan tiedä mitä teen. Mieheni on siis kaikinpuolin ok. Komea, tienaa hyvin, ystävällinen, kohtelias... Olen vain viimeaikoina huomannut että aina kun juttelemme, se päättyy riitaan. Ei kait se näin pitäisi mennä. Kun olen hänestä erossa päivän, tulee ihan hirveä ikävä. Kun tulen kotiin niin ajattelen taas että tätäkö se olikin.

Juttelin juuri hänen kanssaan ja keskustelu päättyi taas huonosti...minun takiani, tunnustan. Hermostun kun juttelen hänen kanssaan koska yksinkertaisesti hän on mielestäni täys törppö. En tiedä mitä ihmettä tekisin. Tuntuu että pilaan "hyvän miehen" vähättelemällä ja olemalla hänen kanssaan naimisissa, mutta en todellakaan jaksa enää tuota vässykkää. Haluaisin iloisemman ja energisemmän miehen ja sellaisen joka innostuu asioista, suuttuu, rakastuu... Olen vain niin kyllästynyt tuohon tämänhetkiseen. Kaikenlisäksi hän ei ole pitkään aikaan osoittanut mitään mielenkiintoa minua kohtaan mutta miehen kaverit senkin edestä.

Olen aina "palvonut" miestäni ja ajatellut hänestä kaikki parhain päin. Nyt vaan alkaa tökkimään ja kovasti. Olen vihjaillut erosta miehelleni mutta hän on vain naureskellut. Ehkä siksi että päätimme ettemme eroa koskaan ja en tottapuhuen voisi itsekään sitä uskoa, mutta joka päivä mietin monta kertaa että tässäkö tämä on? Tässäkö mätänen, aktiivinen ja eloisa ihminen, tylsän miehen vierellä jota en enää rakasta?

 

["vieras"]

"Toisaalta en missään nimessä haluaisi erota..."

"Tässäkö mätänen, aktiivinen ja eloisa ihminen, tylsän miehen vierellä jota en enää rakasta?"


Ompa ristiriitainen kirjoitus. Mutta ihan itsehän elämänsä valitsee.

 

["joselon"]

olen samassa tilanteessa. enkä itsekkän tiedä mitä tekisin. meillä vielä lapsikin tulossa..

 

["vieras"]

[QUOTE="joselon";24413509]olen samassa tilanteessa. enkä itsekkän tiedä mitä tekisin. meillä vielä lapsikin tulossa..[/QUOTE]

Ei tarvitse ihmetellä miksi niin monet pikkulasten vanhemmat eroaa. Penskoja tehdään vaikka parisuhdekaan ei ole vakaalla pohjalla

 

["oinas"]

en siedä minäkää miestäni... joten taidan jättää sen ja etsiä uuden uroksen.

 

["alkup"]

Sehän tässä pointti on. On ristiriitainen olo, enkä tosiaankaan tiedä mitä tehdä, miten edetä... Ero kauhistuttaa, eikä kukaan lähipiirissäni ole eronnut. Minun ja mieheni vanhemmat ovat edelleenkin yhdessä. En tiedä. Pyörittelen näitä asioita päivät pitkät mielessäni, saamatta vastausta. Jos eroaisimme, lapset olisivat varmasti todella onnettomia. En voisi tehdä sitä koskaan heille En ole koskaan ymmärtänyt eroavia, miten he saattavat tehdä sen lapsilleen... ja toisaalta nyt pohdin itse samaa. Sekavaa tekstiä, tiedän!!! Mutta sekavat ovat ajatuksenikin.

 

[??]

Voisiko kyse olla vaan ohimenevästä vaiheesta? Mun mielestä nykyään erotaan ihan liian hepposesti. Ennen kun on asioista keskusteltu yhdessä, erikseen ja ammattiauttajan kanssa, ja kokeiltu muutoksia käyttäytymiseen ja arkeen, on turha puhua että olisi tehnyt kaikkensa. Miksi mennä naimisiin jos liittoa ei ole aikomuskaan pelastaa vastoinkäymisen tullessa?

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup";24413539]Sehän tässä pointti on. On ristiriitainen olo, enkä tosiaankaan tiedä mitä tehdä, miten edetä... Ero kauhistuttaa, eikä kukaan lähipiirissäni ole eronnut. Minun ja mieheni vanhemmat ovat edelleenkin yhdessä. En tiedä. Pyörittelen näitä asioita päivät pitkät mielessäni, saamatta vastausta. Jos eroaisimme, lapset olisivat varmasti todella onnettomia. En voisi tehdä sitä koskaan heille En ole koskaan ymmärtänyt eroavia, miten he saattavat tehdä sen lapsilleen... ja toisaalta nyt pohdin itse samaa. Sekavaa tekstiä, tiedän!!! Mutta sekavat ovat ajatuksenikin.[/QUOTE]

Siis eroko kauhistuttaa siksi, että pelkäät mitä muut ajattelevat? Olet kuitenkin aikuinen ihminen, elätkö tosiaa elämääsi vaan muille?

Ja kyllähän ne lapset aistii jos teillä ei ole suhde kunnossa. En usko että heille nykyinen tilanne on yhtään parempi. Vai millaisen parisuhteen mallin haluat heille antaa?

Kannattaisi oikeasti miettiä mitä elämältään haluaa, niitä kun on elettävänä vaan yksi. Todella monet ihmiset roikkuvat toimimattomassa suhteessa vuositolkulla monestakin eri syystä. Sitten kun vihdoin lopulta erotaan niin, voi ne "menetetyt" vuodet kaduttaa...

 

["alkup"]

Voisiko kyse olla vaan ohimenevästä vaiheesta? Mun mielestä nykyään erotaan ihan liian hepposesti. Ennen kun on asioista keskusteltu yhdessä, erikseen ja ammattiauttajan kanssa, ja kokeiltu muutoksia käyttäytymiseen ja arkeen, on turha puhua että olisi tehnyt kaikkensa. Miksi mennä naimisiin jos liittoa ei ole aikomuskaan pelastaa vastoinkäymisen tullessa?

Olen siis täysin samaa mieltä kanssasi, että nykyään erotaan liian helposti. Kait se pitää vain yrittää... Aina kun alamme keskustelemaan aiheesta, se päättyy riitaan. Olen intohimoinen ja elämäniloinen ihminen, mutta kun mieheni tulee paikalle, suorastaan tylsistyn ja "lätsähdän" ankeaksi. Lasten ja ystävien seurassa olen iloinen, koska nautin oikeasti heidän seurastaan.

Lisäksi innostun iloisista ja menevistä miehistä ja on vain ajan kysymys milloin "retkahdan". Tilaisuuksia on kokoajan ja joskus tuntuu että olen sen ansainnut, ensi kerralla annan mennä vain. Mieheni on periaatteessa fyysisesti ihannemieheni, mutta en kiihotu enää hänestä. Harrastan seksiä ja kuvittelen hänet joksikin muuksi, koska tarvitsen seksiä kuitenkin.

 

["vieras"]

jos teillä on lapsi tulossa, niin jatkat parisuhteessa as usual ja ainakin seuraavat 10 vuotta. Lapset tuo kivasti sisältöä siihen ja itsesi saat tyydytettyä käsin. Älyllistä seuraa saat täältä palstalta. (Myös sinä saat synnyttäessä aivovaurion ja liian vähän unet vajottaa aivotoimintasi zombi-tasolle. Sokoksessa käynti on viikon kohokohta... jne)

Mun yks kaveri vaihtoi kunnollisen mutta tylsän miehen pois, ja mitä saikaan... Peräjälkeen omahyväisiä, hyväksikäyttäviä, jopa väkivaltaisia tyyppejä... Nyt on nainen veloissa korviaan myöten - ja sinkku.
Hänellä ei onneksi ole eikä tule lasta.

 

[??]

Anna tilanteelle aikaa ja ole itse vahva ettet pilaa suhdetta jollain ohimenevällä. Jos aika ja yritykset ei auta niin sitten ei taida jäädä montaa vaihtoehtoa...

 

["vieras"]

meinaatko että saat paljonkin komeita uroita, kun olet vastasyntyneen täys-YH? Vai meinaatko antaa lapsen miehelle ja lähteä itse vamppaamaan jännittävämpää ukkoa? Tämä on muuten ehkä viisain ratkaisu, kunnollinen miehesi saa lapsen ja lapsi aidosti välittävän isän.

 

[miten olisi]

Miten olisi parisuhdeviikonloppu? Kataja ry:llä on hyviä parisuhdeviikonloppuja. Itse kävimme Rikasta Minua kurssilla. Siellä ei keskitytty negatiivisiin asioihin. Ja se toi meille hyviä asioita ja uusia ideoita.

 

["Vieras"]

[QUOTE="alkup";24413539]Sehän tässä pointti on. On ristiriitainen olo, enkä tosiaankaan tiedä mitä tehdä, miten edetä... Ero kauhistuttaa, eikä kukaan lähipiirissäni ole eronnut. Minun ja mieheni vanhemmat ovat edelleenkin yhdessä. En tiedä. Pyörittelen näitä asioita päivät pitkät mielessäni, saamatta vastausta. Jos eroaisimme, lapset olisivat varmasti todella onnettomia. En voisi tehdä sitä koskaan heille En ole koskaan ymmärtänyt eroavia, miten he saattavat tehdä sen lapsilleen... ja toisaalta nyt pohdin itse samaa. Sekavaa tekstiä, tiedän!!! Mutta sekavat ovat ajatuksenikin.[/QUOTE]

Et voisi tehdä sitä koskaan lapsillesi, mutta kuitenkin ajattelit tehdä sen?

Älä nyt kuitenkaan yritä saada miestäsi osasyylliseksi tilanteeseenne aiheuttamalla itse riitoja teidän kesken, vaan jos tosiaan aiot tuon tehdä, niin sitten myönnät itse miehellesi, että näin olet miettinyt, ja että SINÄ aiot olla eron takana, sillä SINÄ et voi sietää tylsää miestäsi, eikä SINUSTA ollutkaan viettämään tylsää perhe-elämää, vaikka SINÄ niin olitkin vannonut.

 

["alkup"]

Kiitos kaikista vastauksista. Mielenkiintoisia ajatuksia teillä kaikilla... mietin näitä. Olen ehkä liian itsekäs ja kaipaan vain vaihtelua, vaikka olen lupautunut alttarilla. Ehkä yritämme vielä pelastaa liiton.

 

[vierailija]

Älä vain eroa. Ala opiskelemaan toisella paikkakunnalla. Siis ota paussi sanomatta sanaakaan erosta. Kuvittele, että HÄN löytää toisen niin huomaat, että et antaisi häntä pois