A
"aapee"
Vieras
Mutta menen nyt nukkumaan ja yritän saada ne rutiinit kuntoon. Siis oikeisiin aikoihin. Muutenhan meillä rutiinit on...varsinkin iltarutiinit aina täysin samat. Kirja vähän vaihtuu välillä.
[QUOTE="aapee";29407637]Happygirl...tottakai tiedän että rutiineista on apua. Niinhän kirjoitin ja olen tehnyt lapselle listankin minkä mukaan päivä menee. Tottakai meillä iltarutiinit on aina samat elu iltasyömisey, iltapesu, iltasatu, jutellaan jos jokin vielä mietityttää, hyvää yötä ja nukkumaan. Menen pois ja lapsi aluksi on hiljaa ja silmät kiinni ja sanoo menevänsä nukkumasn. Sitten vähän ajan päästä alkaa juttelu. Annan jutella kun ei hiljaakaan osaa olla. Lopulta alkaa riehuminen ja lapsi yleensä potkii sängynlaitaa, nousee seisomaan ja katsoo ikkunasta, hakee leluja... menen sanomaan että nyt nukkumaan, aluksi rauhallisesti. Lopulta lapsi itsekin hermostuu ja nauraa ja hyppii suoraan edessäni (joskus tätä tapahtuu jo ennen nukkumaanmenoa kun lapsi heittelee tavaroira ja juoksee karkuun ennen kun luen edes satua). Otan syliin ja sanon että rauhoitutaan sitten täsdä kun ei muuten onnistu. Että äiti auttaa. Ei siis suostu enään pitää päätä edes tyynyssä ja tulee samantien sängystä ja nauraa. Lipulta itkee ja sanoo että haluaa nukkumaan. On rauhallinen jonkin aikaa ja sitten alkaa taas... tuo holdong on ainoa mikä auttaa.
Ja siis tämä tulee loppumaan...tiedän että tulee. Näin käy aina kun jokin muuttuu ja sitten lapsi tottuu. Lapsi selvästi ei osaa rauhoittua. Yleensä päivälläkin koko ajam vähintään jalat heiluu jollei sitten ole ihan yliväsynyt ja katso piirettyjä ( harvinaista...joskus aamulla näin).
Ja noista rutiineista. Se kun on vaikeaa kun lapsi valvoo ja herää myöhään ja itsekin väsyneenä nukun (pitäisi olla jo) ja ruoka pitäisi olla suht samaan aikaan ja ulkoilut tms. Kaikki tehdään kyllä mutta ajat vaihtelee. Sitä yritän muuttaa mutta vaikeaa on kun toinen väsyttää ja on sitten itse vaikea nukahtaa kun tuntuu että taas mentiin riidellen nukkumaan.[/QUOTE]
Sanoit vain vihaavasi rutiineja ja vasta nyt koittavasi niitä opetella. :/ Lapsi tarvitsee johdonmukaisuutta ja rauhallisuutta, ei sitä että yhtenä päivänä äiti ei tykkää iltasadusta ja sitä ei sitten jakseta lukea. Lapsi pitää olla etusijalla.
Ympäristön kannattaa olla siisti (lelut paikoillaan) ja lapsella kannattaa olla unikaveri jos se helpottaa nukahtamista. Onko lapsella päivällä virikkeitä tarpeeksi? Nukkuuko normaalisti päiväunet? Jos lapsi on yliväsynyt tai ylipirteä voi se pitää häntä ylhäällä ja estää rauhoittumasta.
Jos ei sitten muut auta niin tiukasti asetat rajat ja teet selväksi, että yöllä ei leikitä. Leikkiä, seurustelua, huomiota ei tule yöaikaan. Kun lapsi oppii että pidät kiinni säännöistä etkä anna periksi vaikka kuinka väsynyt ja kyllästynyt olet, niin hän ei enää jaksa pistää vastaan.
Ja siis tämä tulee loppumaan...tiedän että tulee. Näin käy aina kun jokin muuttuu ja sitten lapsi tottuu. Lapsi selvästi ei osaa rauhoittua. Yleensä päivälläkin koko ajam vähintään jalat heiluu jollei sitten ole ihan yliväsynyt ja katso piirettyjä ( harvinaista...joskus aamulla näin).
Ja noista rutiineista. Se kun on vaikeaa kun lapsi valvoo ja herää myöhään ja itsekin väsyneenä nukun (pitäisi olla jo) ja ruoka pitäisi olla suht samaan aikaan ja ulkoilut tms. Kaikki tehdään kyllä mutta ajat vaihtelee. Sitä yritän muuttaa mutta vaikeaa on kun toinen väsyttää ja on sitten itse vaikea nukahtaa kun tuntuu että taas mentiin riidellen nukkumaan.[/QUOTE]
Sanoit vain vihaavasi rutiineja ja vasta nyt koittavasi niitä opetella. :/ Lapsi tarvitsee johdonmukaisuutta ja rauhallisuutta, ei sitä että yhtenä päivänä äiti ei tykkää iltasadusta ja sitä ei sitten jakseta lukea. Lapsi pitää olla etusijalla.
Ympäristön kannattaa olla siisti (lelut paikoillaan) ja lapsella kannattaa olla unikaveri jos se helpottaa nukahtamista. Onko lapsella päivällä virikkeitä tarpeeksi? Nukkuuko normaalisti päiväunet? Jos lapsi on yliväsynyt tai ylipirteä voi se pitää häntä ylhäällä ja estää rauhoittumasta.
Jos ei sitten muut auta niin tiukasti asetat rajat ja teet selväksi, että yöllä ei leikitä. Leikkiä, seurustelua, huomiota ei tule yöaikaan. Kun lapsi oppii että pidät kiinni säännöistä etkä anna periksi vaikka kuinka väsynyt ja kyllästynyt olet, niin hän ei enää jaksa pistää vastaan.
V
vierassaa
Vieras
[QUOTE="aapee";29407638]Vierasaa...meillä ei oikeastaan katsota telkkaria. Tosi harvoin varsinkin nyt lomalla. Lapsi nukkuu täysin pimeässä, ovi tosin auki kun pelkää muuten. Sieltä tulee toki vähän valoa...muuten pelkää. Lasta kyllä hämää enemmänkin se että ulkona on valoisaa vaikka huoneessa olisikin pimeää. Sanoo että ulkona on valoisaa, ei hän nuku. Näkee kyllä itse verhojen takaa.[/QUOTE]
Pitääkin olla ne täysin pimentävät verhot. Vaikka pimennysrullaverhot ja sitten pimentävät pitkät vergot suojaamaan loppua. Kyllä lapsi siihen ajatukseen tottuu että verhoilla pimeys toteutetaan. Vähäinenkin valo aiheuttaa aktivoitumista eli lapsi kokee sen, ettei voi rentoutua.
Pitääkin olla ne täysin pimentävät verhot. Vaikka pimennysrullaverhot ja sitten pimentävät pitkät vergot suojaamaan loppua. Kyllä lapsi siihen ajatukseen tottuu että verhoilla pimeys toteutetaan. Vähäinenkin valo aiheuttaa aktivoitumista eli lapsi kokee sen, ettei voi rentoutua.
A
"aapee"
Vieras
No tsrkoitin että vihaan jos kaikki ulkoilut ja muut pitää olla samaan aikaan päivästä. Tottakai luen iltasadun ja joskus luetaan päivälläkin satu kun ollaan lepäämässä. Tiedän että iltasatu on lapselle tärkeä vaikka itse ei huvita. Isäkin välillä lukee jos on ihan loppu. Joskus tosin kiristin että jos ei pelleillään, heitellään yövaippaa (pissaa öisin), juostaan karkuun ja muuta niin iltasatua ei tule, mutta koska olen huomannut että uhkaus tai lahjominen menee kuuroille korville en jätä iltasatua...eli en edes uhkaa sillä.
Tottakai meillä perus rutiinit on...mutta rutiineillä yleensä käsitän että klo 8 aamupsla klo 9 ulos, klo 12 ruoka,....tms eli kaikki aika täsmällisesti eikä niin että mennään ulos vaikka vaan kello 15 kun aamulla on huono ilma tai ei ole huvuttanut. Itse tykkään elää vähän fiiliksen mukaan enkä jonkun kellon. Olen vaan ymmärtänyt että varsinkin adhd:lle aika täsmälliset rutiinit olisivat tärkeitä. Sitä yritän opetella. Elämään täsmällisesti. Otanko liikaa stressiä? Onko turhaa? Onko oikeadti väliä jos tänään mennään klo 9 ilos ja huomenna klo 15. Kesällä yleensä ollaan enemmän ulkona kun sisällä. Vihaan tälläisellä säällä ulkoilua mutta lapsen pistän totrakai ensisijaiseksi ja mennään huonollakin säällä...jollei nyt myrsky ole. Joskus ollaan vain vähän aikaa. Päiväkotiaikoina se jää yleensä siihen että kävellään kotiin pari kilsaa ja ihmetellään luontos...jollei ole kesä tai muuten hyvä sää.
Lapsella on rajat ja ollaan tarkkoja niistä. En tässä hakenut mitään syitä lapsen käytäkselle kun tuo adhd epäilys on aika vshva...on yliherkkyyksiä, siirtymätilanteet vaikeita, vaatii usein yhden hoitajan päikyssä, kannetaan sisälke yms. ja muuta ihan perus juttuja mitä niille kuuluu. Nimenomaan näitä mitkä erottaa normaalista ylivilkkaudesta. Enkä todellakaan ole mikään rento kasvattaja. Olidin hslunnut olla, mutta jos lapsi on näin uhmakas...ei onnistu. Olen kyllä ihan tosissani kertonutkin äidin olevan hyvin vihainen ...en tosin huuda kosjaan, koska vihaan huutamista. Lapsi on suunnilleen naurannut ja läppäissyt/potkaissut...eli ei ymmärrä. Laiyan jäähylle...ollaan paikoillaan...pidän kiinni jos ei pysy. Lapseen ei saa kontaktia kun on ylikierroksilla...ei katso päin eikä kuule puhetta. Jutellaan asia läpi kun on rauhoittunut. Saattaa vielä sanoa "saanpas" tai "äiti on tuhma", joku lelu okn tuhma..tms ja nauraa hermottomana miten hauskat jutut on. Sanon siihen etei ole oikeasti hauskaa vaan äiti on tosissaan ettei ketään esim saa läppäistä tai äitiä totellaan.
...no en jaksa selittää enempää. Pitäis oikeesti olla nukkumassa. Tuleepahan mukava päivö huomenna...huoh. sori virheetm..olen puhelimella.
Ja rakastan lastani ja sanon hänelle sen usein...varsinkin riitojen jälkeen. Toivoisin että hänellä on ksikki hyvin. Vien kyllä yutkimuksiin viimeistään kun on sen ikäinen kun tutkivat.
Tottakai meillä perus rutiinit on...mutta rutiineillä yleensä käsitän että klo 8 aamupsla klo 9 ulos, klo 12 ruoka,....tms eli kaikki aika täsmällisesti eikä niin että mennään ulos vaikka vaan kello 15 kun aamulla on huono ilma tai ei ole huvuttanut. Itse tykkään elää vähän fiiliksen mukaan enkä jonkun kellon. Olen vaan ymmärtänyt että varsinkin adhd:lle aika täsmälliset rutiinit olisivat tärkeitä. Sitä yritän opetella. Elämään täsmällisesti. Otanko liikaa stressiä? Onko turhaa? Onko oikeadti väliä jos tänään mennään klo 9 ilos ja huomenna klo 15. Kesällä yleensä ollaan enemmän ulkona kun sisällä. Vihaan tälläisellä säällä ulkoilua mutta lapsen pistän totrakai ensisijaiseksi ja mennään huonollakin säällä...jollei nyt myrsky ole. Joskus ollaan vain vähän aikaa. Päiväkotiaikoina se jää yleensä siihen että kävellään kotiin pari kilsaa ja ihmetellään luontos...jollei ole kesä tai muuten hyvä sää.
Lapsella on rajat ja ollaan tarkkoja niistä. En tässä hakenut mitään syitä lapsen käytäkselle kun tuo adhd epäilys on aika vshva...on yliherkkyyksiä, siirtymätilanteet vaikeita, vaatii usein yhden hoitajan päikyssä, kannetaan sisälke yms. ja muuta ihan perus juttuja mitä niille kuuluu. Nimenomaan näitä mitkä erottaa normaalista ylivilkkaudesta. Enkä todellakaan ole mikään rento kasvattaja. Olidin hslunnut olla, mutta jos lapsi on näin uhmakas...ei onnistu. Olen kyllä ihan tosissani kertonutkin äidin olevan hyvin vihainen ...en tosin huuda kosjaan, koska vihaan huutamista. Lapsi on suunnilleen naurannut ja läppäissyt/potkaissut...eli ei ymmärrä. Laiyan jäähylle...ollaan paikoillaan...pidän kiinni jos ei pysy. Lapseen ei saa kontaktia kun on ylikierroksilla...ei katso päin eikä kuule puhetta. Jutellaan asia läpi kun on rauhoittunut. Saattaa vielä sanoa "saanpas" tai "äiti on tuhma", joku lelu okn tuhma..tms ja nauraa hermottomana miten hauskat jutut on. Sanon siihen etei ole oikeasti hauskaa vaan äiti on tosissaan ettei ketään esim saa läppäistä tai äitiä totellaan.
...no en jaksa selittää enempää. Pitäis oikeesti olla nukkumassa. Tuleepahan mukava päivö huomenna...huoh. sori virheetm..olen puhelimella.
Ja rakastan lastani ja sanon hänelle sen usein...varsinkin riitojen jälkeen. Toivoisin että hänellä on ksikki hyvin. Vien kyllä yutkimuksiin viimeistään kun on sen ikäinen kun tutkivat.
A
"aapee"
Vieras
Kirjoitanpa epäselvästi puhelimella. Tuli aika lailla virheitä. Jos siis sanon lapselle että äiti on oikeasti vihainen...katson silmiin vakavasti, lapsi usein nauraa ja pelleilee. Ja isä siis osallistuu myös ja lukee iltasatuja tms ettei kukaan saa väärää käsitystä.
Olet ap tehnyt tosi paljon, ja tosi paljon oikein. Adhd-lapsiin ei vaan aina kaikki tehoa, vaikka ulkoilisi kuinka, rutiinit olisi selkeät jne.
Mä olen elänyt aikalailla supernannyn ohjeilla mutta yhtä en jaksa, eli sitä että lapsi pitää palauttaa se 70-100 kertaa illalla nukkumaan. Mieluummin käyn itse nukkumaan viereen ja lapsi rauhoittuu sillä, hipsin lapsen nukahdettua pois. Joo, riippuvuus tulee lapselle siitä että vanhempi jää viereeen mutta jos
se lasta rauhoittaa niin onko se niin vaarallista?
Se minkä olen villien ja adhd-lasten kanssa vähän huomannut että ei kannata päästää tilannetta herpaantumaan ja lasta kauaksi itsestä. Mä pakotan villin lapsen pysähtymään, pidän semmoista tilannepuhetta enkä päästä tilanteita herpaantumaan (no niin kohta mennään sinnejasinne ja siellä ei sit karata) ja pidän paljon, todella paljon sylissä.
Mulla on jotenkin semmoinen oma teoria että adhd-lapsi kun saa sen vauhdin päälle niin se kärsii siitä itse, on ihan holtiton ja on rajaton kun painelee niitä maita ja mantuja pitkin YKSIN. Se oman mielen valtaan (siis sen oman hyörinän valtaan) joutuminen, irrallaan toisesta ihmisestä ei ole hyvä juttu. Äh, en osaa sitä selittää mutta se liittyy jotenkin oman kehon ja oman mielen rajoihin.
Semmoinen lapsi tarvitsee konkreettista rauhoittamista. Lapsi lähelle, kannat vaikka sylissä huoneesta toiseen päivisin jutellen, pidät kontaktissa. Vaikka miljoona satukirjaa sohvalla.
Ja isompana add-tutkimuksiin, kuten vähän kirjoititkin. Mutta älä pelkää aikanaan lääkkeitä. Jotkut adhd:t pärjäävät ilman lääkkeitä mutta villimpien kohdalla sitä sisällä olevaa hyörinää ja tärinää ei paraskaan kasvatus tai terapia kaikilla paranna koska se on jatkuvaa ja sisäsyntyistä, vaan lääke rauhoittaa. Muistan aina yhden 6-vuotiaan adhd-pojan ilon siitä kun lääke aloitettiin ja poika sen jälkeen aloitti koulun:hän sanoi äidilleen iloitsevansa siitä että jaksaa kuunnella tunneilla, lääkkeen ansiosta.
Mä olen elänyt aikalailla supernannyn ohjeilla mutta yhtä en jaksa, eli sitä että lapsi pitää palauttaa se 70-100 kertaa illalla nukkumaan. Mieluummin käyn itse nukkumaan viereen ja lapsi rauhoittuu sillä, hipsin lapsen nukahdettua pois. Joo, riippuvuus tulee lapselle siitä että vanhempi jää viereeen mutta jos
se lasta rauhoittaa niin onko se niin vaarallista?
Se minkä olen villien ja adhd-lasten kanssa vähän huomannut että ei kannata päästää tilannetta herpaantumaan ja lasta kauaksi itsestä. Mä pakotan villin lapsen pysähtymään, pidän semmoista tilannepuhetta enkä päästä tilanteita herpaantumaan (no niin kohta mennään sinnejasinne ja siellä ei sit karata) ja pidän paljon, todella paljon sylissä.
Mulla on jotenkin semmoinen oma teoria että adhd-lapsi kun saa sen vauhdin päälle niin se kärsii siitä itse, on ihan holtiton ja on rajaton kun painelee niitä maita ja mantuja pitkin YKSIN. Se oman mielen valtaan (siis sen oman hyörinän valtaan) joutuminen, irrallaan toisesta ihmisestä ei ole hyvä juttu. Äh, en osaa sitä selittää mutta se liittyy jotenkin oman kehon ja oman mielen rajoihin.
Semmoinen lapsi tarvitsee konkreettista rauhoittamista. Lapsi lähelle, kannat vaikka sylissä huoneesta toiseen päivisin jutellen, pidät kontaktissa. Vaikka miljoona satukirjaa sohvalla.
Ja isompana add-tutkimuksiin, kuten vähän kirjoititkin. Mutta älä pelkää aikanaan lääkkeitä. Jotkut adhd:t pärjäävät ilman lääkkeitä mutta villimpien kohdalla sitä sisällä olevaa hyörinää ja tärinää ei paraskaan kasvatus tai terapia kaikilla paranna koska se on jatkuvaa ja sisäsyntyistä, vaan lääke rauhoittaa. Muistan aina yhden 6-vuotiaan adhd-pojan ilon siitä kun lääke aloitettiin ja poika sen jälkeen aloitti koulun:hän sanoi äidilleen iloitsevansa siitä että jaksaa kuunnella tunneilla, lääkkeen ansiosta.
Viimeksi muokattu:
Tarkoitan siis sitä että adhd-lapsen kohdalla pitää olla lähellä ja kontaktissa, enemmän kuin muiden. Kun se rauhoittuminen ei tule lapsesta itsestä niin se tuodaan ulkoa käsin.
Se rauhoittaa lasta että äiti tai isä pötköttää vieressä iltaisin, se että siinä on se toisen selkä kiinni itsessä. Syli rauhoittaa päivisin.
Vaikeaa selittää. Mutta kaikkea ei saavuteta kurinpidollisin keinoin, niin paljon kuin kurista tykkäänkin. Kyse on lapsella irrallisuudesta ja oman kehon ja mielen rajattomuudesta tms.
Se rauhoittaa lasta että äiti tai isä pötköttää vieressä iltaisin, se että siinä on se toisen selkä kiinni itsessä. Syli rauhoittaa päivisin.
Vaikeaa selittää. Mutta kaikkea ei saavuteta kurinpidollisin keinoin, niin paljon kuin kurista tykkäänkin. Kyse on lapsella irrallisuudesta ja oman kehon ja mielen rajattomuudesta tms.
