Mitä teen? Miehen menneisyydestä paljastui ikäviä asioita

[Tapiontytär]

[QUOTE="a.p";24816426]Oikeassa varmaan olet. Kai sitä ajattelee naivisti, että ei mulle käy niin. Jotenkin en vain usko sitä, että mies edes on narkomaani. Uskon sen mitä hän minulle kertoi eli käytti muutaman kuukauden ajan masentuneena huumeita ja lopetti siihen.[/QUOTE]

Niin, ymmärrän että haluaisi uskoa toisesta hyvää.
Mutta minäkin kun exääni tutustuin niin hän vaikutti tosi avoimelta, huumeitakin piti olla kokeiltuna vain vähän aikaa..ja meni tosiaan 3 vuotta että totuus paljastui. Sitten oli kuivilla pari vuotta, kunnes repsahti taas. Sitten taas jonkun aikaa meni ilman...
Masennukset myös tuli ja meni.

 

[voipivoi]

Kuulostaa niin tutulta.

Seurustelin teini-iässä just tollaisen miehen kanssa. Olin 18 ja hän oli 21. Oli käyttänyt aineita, kärsinyt masennuksesta ja yrittänyt itsemurhaa. Kun seurusteltiin, hän vaikutti onnelliselta, mutta ajattelin koko ajan että mitä jos tilanne pahenee ja että mulla ei riitä voimavarat toisen ongelmiin. Olin sillon itse aikuisuuden kynnyksellä ja muuttamassa pois lastenkodista. Ilmoitin sitten ettei voida jatkaa, koska molemmilla on ongelmia.

Parin päivän päästä hän soitti mulle Kellokoskelta ja kertoi että oli yrittänyt itsemurhaa. Syyti tästä itseäni ja pyytelin anteeksi häneltä. Hän soitteli päivittäin, mutta yhteen ei muitenkaan palattu.

Yhtäkkiä puhelut loppui. Ajattelin että ehkä hän on saanut elämänsä kuntoon eikä tarvitse mua enää. Sitten yhtenä päivänä sain vihaisen puhelun. Exän äiti soitti ja raivosi mulle. Sanoi että ***** tappoi itsensä ja että se on mun vika ja että mulla ei ole mitään asiaa hautajaisiin. Olin ihan hajalla! Vielä edelleen muistelen sitä ja itken, vaikka siitä on jo yli 10 vuotta aikaa...

En osaa sua neuvoa. Kerroin vaan oman kokemukseni.

Kuule, se ei ollut sun vikasi. Exäsi äiti käyttäytyi, varmaankin suuren surunsa takia, ääliömäisesti sinua kohtaan väittämällä, että exäsi itsemurha oli sinun syytäsi. Sinä et todellakaan ollut vastuussa aikuisen miehen tekemisistä!

 

[jätä]

[QUOTE="a.p";24816486]Hui. Kamala tuo sun kokemus.

Kertokaapas sitten vinkkejä, jos nyt kuitenkin niin tyhmä olen, että jään suhteeseen. Ainakin otan hitaasti, ei mitään yhteenmuuttoa sun muuta. Ja tosiaan en anna mitään sotua käyttöön.[/QUOTE]

Avoin suhde ,olkaa kavereita.
Jos mies menee hoitoon ja hankkii apua niin sitten voit sanoa että seurustelet taas mutta muuten ollaan vaan kavereita ei muuta. (ei pusuja ei kädestä pitämistä ei mitään)

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24816101]Olen seurustellut noin puoli vuotta miehen kanssa. Sain vasta tietää, että hänellä on diagnosoitu masennus ja viime vuonna hän käytti huumeita ja yritti itsemurhaa kahdesti. Terapiassa ei ole käynyt, mutta sanoo, että asiat on nyt paremmin ja hänellä on uusia selviytymiskeinoja, jos kohtaa taas vaikeuksia. Minua kuitenkin pelottaa. Asia on vielä niin tuore ja voiko tuollaisesta muka päästä yli ilman mitään terapiaa. Pelkään, että sama tapahtuu uudelleen.[/QUOTE]

Miksi palstamammoille löytyy vain näitä jakojäännöksiä puolisoehdokkaiksi?

 

["Sirkkeli"]

Entä jos hän onkin nyt kunnossa, ja ihan hyvin jatkuu elämä sinun kanssa? Miun mielestä ei ole reilua jättää toista pelkän menneisyyden takia, jos ei kerran ole mitään ongelmia ilmennyt. Ihmiset on erilaisia, et voi verrata asiaa toisten kokemuksiin, koska on eri ihmisestä kyse. Pidät vain hitaahkon tahdin, kunnes olet aivan varma asioista.

 

["a.p"]

Niin, ymmärrän että haluaisi uskoa toisesta hyvää.
Mutta minäkin kun exääni tutustuin niin hän vaikutti tosi avoimelta, huumeitakin piti olla kokeiltuna vain vähän aikaa..ja meni tosiaan 3 vuotta että totuus paljastui. Sitten oli kuivilla pari vuotta, kunnes repsahti taas. Sitten taas jonkun aikaa meni ilman...
Masennukset myös tuli ja meni.

Todennäkösestihän se menee näin meilläkin. Mutta en mä taida teitä uskoa vaikka mitä sanoisitte. Kai mun pitää sitte oppia kantapään kautta.

 

["a.p"]

[QUOTE="Sirkkeli";24816604]Entä jos hän onkin nyt kunnossa, ja ihan hyvin jatkuu elämä sinun kanssa? Miun mielestä ei ole reilua jättää toista pelkän menneisyyden takia, jos ei kerran ole mitään ongelmia ilmennyt. Ihmiset on erilaisia, et voi verrata asiaa toisten kokemuksiin, koska on eri ihmisestä kyse. Pidät vain hitaahkon tahdin, kunnes olet aivan varma asioista.[/QUOTE]

No niinpä. Tätä minäkin mietin. Ja jätin muuten kertomatta, että olen tuntenut tämän miehen jo viisi vuotta. Ollaan oltu kavereita ja välillä enemmän, välillä vähemmän tekemisissä. Ongelmia en ole huomannut. Sen viimevuotisen synkän kauden aikana ei nähty, koska asuttiin eri paikkakunnilla.

 

[jos et tajua, älä vastaa]

[QUOTE="vieras";24816564]Miksi palstamammoille löytyy vain näitä jakojäännöksiä puolisoehdokkaiksi?[/QUOTE]

Mietipä nyt vaikka sanoja tilasto, otanta, todennäköisyys, keskustelupalsta.

 

[Tapiontytär]

[QUOTE="a.p";24816607]Todennäkösestihän se menee näin meilläkin. Mutta en mä taida teitä uskoa vaikka mitä sanoisitte. Kai mun pitää sitte oppia kantapään kautta.[/QUOTE]

Niin minä arvelinkin. Eikä siinä mitään, olet aikuinen ihminen ja vastaat omista päätöksistäsi.
Toivon mukaan et kuitenkaan sinisilmäisesti usko kaikkea kyseenalaistamatta, huumeriippuvuus voi tuntua vuosienkin jälkeen ja silloin on helpointa repsahtaa kun kuvittelee että on päässyt irti.

Toivottavasti kaikki sujuu lopulta toivomallasi tavalla.

 

["a.p"]

Niin minä arvelinkin. Eikä siinä mitään, olet aikuinen ihminen ja vastaat omista päätöksistäsi.
Toivon mukaan et kuitenkaan sinisilmäisesti usko kaikkea kyseenalaistamatta, huumeriippuvuus voi tuntua vuosienkin jälkeen ja silloin on helpointa repsahtaa kun kuvittelee että on päässyt irti.

Toivottavasti kaikki sujuu lopulta toivomallasi tavalla.

Kiitos. Yritän muistaa pysyä terveen epäilevänä.

 

["Vieras"]

Masennuksen takia en ikinä jättäisi, tervekin voi masentua vaikka olis vuosien liitto takana ja monesta asiasta selvitty. Kenenkään psykologiksi en toki ryhtyisi, masennushan "tarttuu" helposti. Sen sijaan huumeet epäilyttää kovasti, onko oikeasti päässyt eroon.

 

[isoäiti mölykylästä]

lopettaisin suhteen tähän paikkaan, ettei sitten tarvii katua myöhemmin

 

["kaikenlaista"]

En tiedä. Minulla oli poikaystävä, josta tuli avomies. Hän alkoi temppuilla kummallisesti, esim. lähti kesken juhlaillan vesiselvänä kävelemään keskustaan ja takaisin. Hän käpertyi terassille. Hän itkeskeli. Hän nousi pöydälle istumaan ja tuijotti ulos. Kysyessäni mitä hän tekee, hän vastasi katsovansa maisemaa. Siis että aikuinen mies toljottaa pöydällä istuen ulos, outoa. Sitten, koska minulla on lapsi (johon mies suhtautui todella loistavasti) ja mies alkoi saada itkunpuuskia lapsen nähden, mun mitta tuli täyteen. Mies koki kamalan kriisin eron jälkeen ja hänen äitinsä kertoi, että ihan pelkäsi miten mies siitä selviää. - Kului puoli vuotta. Mies tapasi chatissä tytön, 8 v. itseään nuoremman. Seurasin sitä touhua vierestä jonkin aikaa ja miehen ylelle kirjoittamat tekstit olivat paikoitellen aivan kaheleita. Myöhemmin kuulin, että mies oli mennyt naimisiin tuon tytön kanssa ja opiskellut jotain kaupallista alaa ja että hänellä menee hyvin. - Ihmeeltä se tuntui, mutta kai se on uskottava.

 

["iiii"]

Saisitko mitenkään häntä tekemään sitä päätöstä, että parempi olisi erota? Mä pelkään, että jos sä nyt katkaiset suhteen, niin se näkyy joko hänen olossaan tai hän voi tehdä/aiheuttaa sulle jotain. Ihan salamana tuli, mutta entä nyt jos tunnustaisit olevasi bi ja parin kuukauden päästä "tapaisit" jonkun ihanan naisen? Tää on ihan äärimmäinen ehdotus, mutta mua aina hirvittää jo ennestään ongelmaisen miehen jättäminen.

 

["Pöh"]

Tulipa paha mieli näistä viesteistä. Mulla on paljon rankemmat taustat, olin ollut useita vuosia masentunut, ja käyttänyt huumeita 17-vuotiaasta alkaen, kun 23-vuotiaana tapasin mun miehen oltuani vuoden kuivilla ja rakastuin. Ennen sitä juuri mikään ei tuntunut miltään jne., mutta mun mies on ensimmäinen ihminen joka on rakastanut mua oikeasti, ja mä tiesin heti että hän on se oikea. Musta olis kamalaa jos mun mies olis tuominnut ja hylännyt mut heti alkuun sen takia millainen mun elämä oli ennen häntä. Olemme nt olleet yli neljä vuotta yhdessä, ja olen onnellinen edelleen. Huumeita ei ole tehnyt kertaakaan mieli, ja masennuksesta ei ole enää ollut tietoakaan. Toki mä käyn edelleen terapiassa, mutta ikävä kuulla että niin moni täälläkin ois muta valmis tuomitsemaan vain mun menneisyyden takia.

 

["vieras"]

Olen myös ollut yhdessä narkomaanin kans. Kun tavattiin hän käytti melkein kaikkee.
Joutui sitten linnaan ja siellä mietti elämäänsä ja tuli tulokseen että haluaa muutosta ja olla minun kanssa.
Häneltä jäi kaikki päihteet pois ja elämä muuttui ihan täysin.
Että ei se kaikilla pääty huonosti jos joillakin päättyy!

 

[tytsi-89]

Jos jatkat miehen kanssa niin vaadi häntä nyt ainakin hakemaan apua.

 

["xxx"]

[QUOTE="totta";24816266]ja tekee kaikkensa että apee sen myös muistaa kuinka hänen takiaan tapoin itseni[/QUOTE]

Niinpä, mulle kävi niin

 

["vieras"]

Masennus on parannettavissa.
Terapiasta kieltäytyminen kertoo minun mielestäni siitä, ettei ole välttämättä käsitellyt ja päässyt yli, vaan menee nyt eteenpäin rakastumisen voimalla.

... mutta huumeet on ehdoton EI.

 

[Horuksen silmä]

Vuosi on lyhyt aika elämässä. En uskoisi vuoden sisällä huumeita käyttäneen puheita ongelmien poistumisesta. Toki jos kaipaat elämääsi vuoristoratamaista epävarmuutta ja huumeiden tuomia lieveilmiöitä niin jatka seurustelua.

 

["pieras"]

Tee äkkiä lapsi sen kanssa, mielellään pari ja sitten tulet tänne parin vuoden päästä itkemään kun narsistimies lyö ja pettää.

 

["Mimmi"]

Jättäisin siihen. Narkkari on aina narkkari. Ei nyt jokaisen kohalla, mut niille mulkuille ei sympatiaa irtoo. Kuolkoot vaikka.

 

[voimia]

joo koita saaha mies hoitoon ja kato miten käy. jos nyt hyvin menee niin eihän se kannate jättää(ja jos kerta tosiaan on huumeet jättäny).

 

[Arwen Undomiel]

Aika naurettavaa porukkaa kun rakastettu ihminen jätetään masennuksen takia. Mä en voi uskoa silmiäni.

Huumeiden käyttö on asia erikseen ja pitäisin tarkkaan silmäni auki asian suhteen ja myös tekisin hyvin selväksi että mikä on oma kantani asiaan ja että tosiaan se on sitten kerrasta poikki jos kerta tunnet näin vahvasti.

Huumeitakin on erilaisia, toiset on tosi nistejä riippuvaisuuksineen ja toiset kevyempien huumeiden huvikäyttäjiä ilman mitään ongelmaa, vaikka laitontahan se on eikä terveydellekään kovin hyväksi. Ja siis hupikäyttäjät voi irtautua nopeastikin, varsinkin jos on irtaantunut siitä porukasta jossa tätä harrasti.

Kyllä mä ehdottomasti jatkaisin jos mies muuten vaikuttaa hyvältä, hälytyskellot vain tarkempina!