Toggle sidebar

Mitä teen täällä?

Vastaa
Feenikslintunen

Feenikslintunen

Jäsen
12.02.2008
370
0
16
Tällä osiolla :o No, kerronpa.
Minulla on lapsia neljä, kuopus tahtoi saada alkunsa aikoinaan kierukasta huolimatta. Sen jälkeen totesimme miehen kanssa, että me olemme lapsemme hankkineet. Itseasiassa elin vuosia suuressa raskaudenpelossa, tuntui, ettei pää kestä enää yhtäkään yövalvomista tai vaipparumbaa.

Nyt olen pettänyt itseni :whistle: Siis oikeasti on sellainen olo. Salakavalasti se halu tulla raskaaksi on hyökännyt kimppuuni eikä pästä irti. Tunne on ihan uusi ja vieras (aiemmin emme ole suunnittelemalla suunnitelleet lastenhankintaa, olemme vain antaneet tilaisuuden sen enempiä aikatauluttamisia), hieman pelottavakin :ashamed:

Olen koettanut järkisyillä selitellä itselleni (ja pukenut sanoiksi miehellekin), että ei enää. Miinuspuolia asiassa löytyy, huikeasti vahvempana tuntuu jatkuvan (puolisen vuotta nyt) se tunne: minä niin tahtoisin.

Itse ratkaisumme teemme, sen tiedän. Mietin vain, onko meitä muita, jotka ovat yllättyneet uusista vauvahaaveista, pyhistä päätöksistä huolimatta?
 
Itsellä oli kanssa samanlaiset fiilikset kuin sinulla.. Vaikkakin oli vasta kaksi lasta =). "Meille ei tule enää koskaan kolmatta". Mutta miehelle tuli vauvakuume viime vuoden keväällä.. Ja sai minut taivuteltua.. Vieläkään ei ole tärpännyt.. Mutta tulee jos on tullakseen..

Kaiken huipuksi mies tänään: "sinä et ota jatkossa mitään ehkäisyä, vaan me ollaan loppu elämämme ilman ehkäisyä. Tulee jos on tullakseen."

Hulluksiko mieheni on tullut? :whistle: Aina olen haaveillut isosta perheestä (yhä edelleen salaa).. Mutta entäpä tärppäisi heti synnytyksen jälkeen uudelleen, sit joskus, kun on synnytyksen aika.. :o

Mutta eihän se ole vieläkään tärpännyt, vaikka on jo yk. 8.

 
Kiva kuulla, että muitakin pähkäilijöitä on.
Tavallaan tahtoisin vastustaa raskautumista jo ajatuksena, järki huutaa niin kovasti vastaan. Mutta se tunne... Voiko siitä päästä eroon muutenkin kuin lasta yrittämällä? ;)
Tiedän, että joillain ihmisillä on krooninen vauvakuume, minulle taas tunne ihan uusi.
 
jamias ihan kuin olisin itsestäni lukenut :ashamed:
meillä myös lapsia neljä. Neljännen odotusaikana mietimme, että eiköhän nämä riitä. Nyt viime syksynä viides lapsi esiintyi aina välillä keskusteluissa. "kannattaako meidän myydä kaukaloa vielä jos saamme viidennen" " ehkä ei kuitenkaan vielä myydä/anneta kaikkia vaatteita pois" jne...

Nyt sitten ihan pari kk sitten mies otti tämän asian esille kysymällä, että "mikä tämä juttu viidennestä lapsesta oikein on kun se on nyt viime aikoina niin paljon pyörinyt meidän puheissa?"
Olemme nyt sitten miettineet asiaa ja keskustelleet, miettiminen jatkuu vielä pari kk.. jaksammeko todella, uskallammeko, kestääkö parisuhde sen kaiken???? näitä samantapaisia kysymyksiä riittää. Mies oli kyllä jo sitä mieltä että touko-kesäkuussa voisi yritys alkaa, mutta itse en siihen vielä "luota" eli yritän pitää matalaa profiilia tämän asian kanssa vaikka se kuume minua silti välilä vaivaa enemmän :whistle: siis lähinnä sillä ajatuksella jos mies peruukin ja tulee tulokseen, että nämä neljä todella riittävät meille.
mutta jos uskallat kuumeilla enemmänkin niin tule mukaan tuohon aloittamaani keskusteluun viidennestä lapsesta, sieltä löytyy jopa yli viiden lapsen äitejä kuumeilemassa :D

ja kuinka vanhoja ovat teidän lapset nyt? jos saan udella =) meillä on 01,02,04 ja 06 syntyneet lapset. kuopus on kohta 1½ vuotias.
 
Saa udella, tykkään olla utelun kohteena :D
Meillä lapset ovat syntyneet 98, 99, 02 ja 04.

Miehestäni tiedän, että jos minä tahdon, mukautuu hän tilanteeseen, vaikkei juuri tämä hetki olekaan kenties otollisin elämäntilanteemme kannalta -lähinnä siksi, että mies rakentaa muun työn ohessa yksikseen ja hiljalleen taloa meille. Vaan sittenpäö sitä tilaa olisi enemmän ;)

Luonteeni on sellainen, että harvemmin suunnittelen mitään elämässäni pitkään ja hartaasti, vieraalta tuntuisi pohtia, että jos sitten 6.elokuuta (tms) alkaisimme yrittää. Heti kaiken pitäisi tapahtua -jos haluan sen tapahtuvan :o Siksikin täällä päätä hakkaan seinään -ja lujaa :/

Luulen ja pelkään :ashamed: , ettei tämä kuumeilu (mikä sana, kun minusta puhutaan!) katoa minnekään -ja se ärsyttää! Tutustunpa palstan tähän osioon ja keskusteluihin syvemmin, kiitos vain vinkistä... vaikka eipä kai se kuume siitä ainakaan vähene :|
 
Tutulta kuulostaa Jamias :attn:

Itse ajattelin, että kun kolmonen on syntynyt, sitten on meillä lapsiluku täynnä. Kuopuksen loppuraskauden ongelmat vahvisti päätöstä, kun poika oli vielä vauva. Mutta niin vain mieli muuttui jo tuossa vuosi sitten ja alkoi pikkuhiljaa kuume nousta. Mies ei hirmuisesti asiasta ollut kiinnostunut, mutta tulin kuitenkin raskaaksi ja kumpikin asiaan suhtauduttiin hyvin, mies myös siis. No olikin kohdunulkoinen raskaus ja tuli pettymys, luulin, että tässä se nyt sitten oli. Onneksi mieskin vielä kuitenkin haluaa lapsia, mutta ei kuulemma ihan vielä ;) Nyt kuitenkin on tämä kierto oltu ilman ehkäisyä, joten toivon todellakin plussaa :heart:

Mutta tosiaan, ei tähän kuumeeseen taida olla kuin yksi lääke :ashamed: :heart:
 
jamias minä myös tykkään olla extempore. asiat mietitään vasta sitten kun ne tulee eteen. ei yhtään aikaisemmin :D tosin nyt on ollu pakko antaa miehelle tilaa tässä asiassa, joten eritavalla on itsekin tullut niitä asioita pyöriteltyä. ja näillä näkymin on huono juttu, että mä joudun oikeasti ajattelemaan :o ei kait. tulee vaan vähän liikaa pyöriteltyä niitä ajatuksia, että mikä voi mennä vikaan :ashamed:
kaikki neljä raskautta ovat tulleet eteen vähän puun takaa, kolmonen taisi olla ainoa jota oikein suunnittelimme ja yritimme :whistle: siksi onkin ollut helpompaa vain todeta olevansa raskaana ja alkanut tehdä elämäänsä sellaiseksi, että siihen vielä yksi pieni mukaan mahtuu :p siis jos ymmärrätte? meidän asunto on nyt jo vähän ahdas mut eiköhän tässä pärjäiltäis se aika ku olis pakko ennen omaa :D

terveisin: tuuliviiri :laugh:
 
Hei Levoton tuuliviiri ;) , ymmärrän tasantarkkaan, noin minä(/mekin) elämää elän. Ja noissa raskauksissa samaten, ensimmäistä ehdimme miettiä pari kuukautta ennenkuin raskauduin, toinen ja kolmas saivat alkunsa sen yhden mahdollisuuden kautta ja neljäs ehkäisystä huolimatta.

Mutta niin, vaikkken mitään myönnä enkä oikeasti kirjoittele missään kuumeilupalstalla, siirryn vaivihkaa tuohon aloittamaasi ketjuun |O
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa