Mitä teen väärin???

[sydän syrjällään.]

Olen eronnut kahden vanhemman lapseni isästä reilu 3vuotta sitten, lapset käy isällään säännöllisesti... joka toinen viikko 2-3 päivää...

Mutta mun poika... Isä sitä isä tätä, iskä on parempi, iskä on kivempi sillä on paremmat lelut, siellä saa pelata niin paljon kun haluaa tai kattoo telkkaria, saa valvoo ja syödä silloin kun haluaa ja mitä haluaa... tämä siis suurin piiretéin poikani suusta..

Minua äitinä surettaa, olenko oikeasti niin huono, enkö oikiéasti tee mitään oikein... Mitä minun pitäisi tehdä tällain´sessa tilanteessa???

Meillä kotona on "tiukat" säännöt, ruokailujen ja nukkumisen suhteen, ei saa haukkua tai satuttaa ketään, mutta mutta... Kyllä on ollut nyt parina päivänä niin lähellä käsi, etten ole ottanut tukasta kiinni tai antanut luunappia...

Olen lapsien isän kanssa ihan ok väleissä... .

Poikani on 6v ja tytär 4v, perheessä on myös kaksi nuorempaa tyttöä.

Poikani änkkää asioita vastaan, hänelle ei sana on kiukkukohtaus, kaikesta pitää raivota..yms..yms... Äitinä tämä on minulle tosi kamala paikka, tuntuu et pojan isä on kaikki kaikessa. Haukkuminen sattuu ja tietysti isän kehuminen tuntuu kurjalta...

 

[näin meillä]

11 vee poikani on ilmaissut halunsa muuttaa isälle koska mä olen tyhmä paska,täällä on tyhmää asua ja isällä on kaikki niin paljon parempaa.
Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä.

 

[-]

No tietysti se on tota, kun sinun kanssasi eläminen on arkea jota eletään koko ajan ja isän kanssa ollaan vaan harvoin, se on kivaa ja lomaa. Et tee mitään väärin.
Ei sun tarvitse tollaisesta mieltäsi pahoittaa. Sanot vaan että vai niin ja mölyt mahaan. Kotona on eri säännöt just siksi, kun sä asut täällä

 

[maomao]

Hei.. se olet sinä joka kasvatat, laitat lapselle rajat :hug: Siinä ei ole mitään väärää.

 

[..]

11 vee poikani on ilmaissut halunsa muuttaa isälle koska mä olen tyhmä paska,täällä on tyhmää asua ja isällä on kaikki niin paljon parempaa.
Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä.

No aika julmaa! "Paluuta ei ole"...Lapsi on 11.v! Ja isä on hänen isänsä. Pelollako sä lastasi kasvatat?

 

[dd]

Olen eronnut kahden vanhemman lapseni isästä reilu 3vuotta sitten, lapset käy isällään säännöllisesti... joka toinen viikko 2-3 päivää...

Mutta mun poika... Isä sitä isä tätä, iskä on parempi, iskä on kivempi sillä on paremmat lelut, siellä saa pelata niin paljon kun haluaa tai kattoo telkkaria, saa valvoo ja syödä silloin kun haluaa ja mitä haluaa... tämä siis suurin piiretéin poikani suusta..

Minua äitinä surettaa, olenko oikeasti niin huono, enkö oikiéasti tee mitään oikein... Mitä minun pitäisi tehdä tällain´sessa tilanteessa???

Meillä kotona on "tiukat" säännöt, ruokailujen ja nukkumisen suhteen, ei saa haukkua tai satuttaa ketään, mutta mutta... Kyllä on ollut nyt parina päivänä niin lähellä käsi, etten ole ottanut tukasta kiinni tai antanut luunappia...

Olen lapsien isän kanssa ihan ok väleissä... .

Poikani on 6v ja tytär 4v, perheessä on myös kaksi nuorempaa tyttöä.

Poikani änkkää asioita vastaan, hänelle ei sana on kiukkukohtaus, kaikesta pitää raivota..yms..yms... Äitinä tämä on minulle tosi kamala paikka, tuntuu et pojan isä on kaikki kaikessa. Haukkuminen sattuu ja tietysti isän kehuminen tuntuu kurjalta...

Lapset on aika pieniä vielä. Jos kyseessä on joku tilapäinen ahdistus tuntemattomasta syystä? Oletko puhunut isän kanssa? Puhuuko siellä ns. toisinpäin?

 

[m]

Tottakai pojalle isä on kaikki kaikessa ja palvonnan kohde. Harvoin lapset ennen aikuisikää osaa arvostaa sitä äidin antamaa hyvää kasvatusta. Mutta usko pois, sekin ikä tulee vielä ja kunnon kuri kantaa hedelmää sitten pitkällä tähtäimellä. Älä lähde pojan juttuun mukaan. Toki isäsuhdetta pitää vaalia mutta olisiko hyvä jutella yhteisistä säännöistä myös isän kanssa? Voimia sinulle kasvatusvääntöön pojan kanssa!!

 

[näin meillä]

11 vee poikani on ilmaissut halunsa muuttaa isälle koska mä olen tyhmä paska,täällä on tyhmää asua ja isällä on kaikki niin paljon parempaa.
Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä.

No aika julmaa! "Paluuta ei ole"...Lapsi on 11.v! Ja isä on hänen isänsä. Pelollako sä lastasi kasvatat?

Kuinka niin?Kuvitteletko sä että lapsen mielen mukaan osoite ja koulu vaihtuu aina kun jommassa kummassa paikassa on tylsää?
Tai että mä alan vaihtamaan asuntoa sen mukaan missä se kulloinkin haluaa asua?
On senverran isoja projekteja ettei joka mielenoikun mukaan hypitä.

 

[ap]

Isällään kaikki on hyvin, pojalla on välillä pieniä tunnepurkausia isälläänkin. Ja olen asioista lapseni isän kanssa keskustellut, mutta siellä ei oteta asioita ihan niin tarkasti tai mun asiaani ei oikein rekisteröidä...
Ja samaa poikani hokee, muuttaa isälleen. Ja niin olen sanonut että muuttaa sinne, mutta sitten jää meidän reissut väliin.... Joo kiristystä sinänsä... jonkinlaisen oman pahanoloni takia, tätä on jatkunut kyllä jo vuoden verran, mutta tuntuu et pahenee nyt.
Liekö joku 6v kriisi lapsella.

 

[..]

11 vee poikani on ilmaissut halunsa muuttaa isälle koska mä olen tyhmä paska,täällä on tyhmää asua ja isällä on kaikki niin paljon parempaa.
Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä.

No aika julmaa! "Paluuta ei ole"...Lapsi on 11.v! Ja isä on hänen isänsä. Pelollako sä lastasi kasvatat?

Kuinka niin?Kuvitteletko sä että lapsen mielen mukaan osoite ja koulu vaihtuu aina kun jommassa kummassa paikassa on tylsää?
Tai että mä alan vaihtamaan asuntoa sen mukaan missä se kulloinkin haluaa asua?
On senverran isoja projekteja ettei joka mielenoikun mukaan hypitä.

En kuvittele. Mutten silti ilmoittaisi 11.v lapselle, että jos isälles muutat niin takaisin ei ole paluuta.

 

[näin meillä]

Isällään kaikki on hyvin, pojalla on välillä pieniä tunnepurkausia isälläänkin. Ja olen asioista lapseni isän kanssa keskustellut, mutta siellä ei oteta asioita ihan niin tarkasti tai mun asiaani ei oikein rekisteröidä...
Ja samaa poikani hokee, muuttaa isälleen. Ja niin olen sanonut että muuttaa sinne, mutta sitten jää meidän reissut väliin.... Joo kiristystä sinänsä... jonkinlaisen oman pahanoloni takia, tätä on jatkunut kyllä jo vuoden verran, mutta tuntuu et pahenee nyt.
Liekö joku 6v kriisi lapsella.

Kuusivuotias nyt asuu siellä missä vanhemmat sanoo että siinämielessä siihen ei kannata ottaa mitään kantaa,voi kysyä lapsen isältä ottaako hän lasta luokseen useammin kun selvästi sinne kaipaa.
Meillä taas tuo 11 vuotias on ollut kohta 4 viikkoa isällään ja tappelu alkaa heti kun tulee kotiin.Isän luona on vapaus,mopo,pelit ja vehkeet.
Kotona taas on kaupunkitylsyys,nipo äiti,kuri ja säännöt.
Ei ole vaikea arvata kumpi painaa 11 vuotiaan vaakakupissa enemmän.

 

[näin meillä]

11 vee poikani on ilmaissut halunsa muuttaa isälle koska mä olen tyhmä paska,täällä on tyhmää asua ja isällä on kaikki niin paljon parempaa.
Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä.

No aika julmaa! "Paluuta ei ole"...Lapsi on 11.v! Ja isä on hänen isänsä. Pelollako sä lastasi kasvatat?

Kuinka niin?Kuvitteletko sä että lapsen mielen mukaan osoite ja koulu vaihtuu aina kun jommassa kummassa paikassa on tylsää?
Tai että mä alan vaihtamaan asuntoa sen mukaan missä se kulloinkin haluaa asua?
On senverran isoja projekteja ettei joka mielenoikun mukaan hypitä.

En kuvittele. Mutten silti ilmoittaisi 11.v lapselle, että jos isälles muutat niin takaisin ei ole paluuta.

Missä niin lukee että mä olen sen 11 vuotiaalle sanonut?

 

[xx]

Hei, meillä on kaksi mukeloa, ei olla erottu. Meillä 3,5 v. poika kuvittelee, että minä olen se, joka meillä vaan komentaa (siis syyttää minua kaikesta komentamisesta mitä meillä perheessä tapahtuu, vaikka mies olisikin se, joka komentaa.) Siis jotenkin meillä minun piikkiin menee kaikki komentamiset ja määräilyt ja isän piikkiin sitten ilmeisesti muita asioita. Hoidetaan muksuja kotona puoliksi ja siis toinen puoli ajasta käydään molemmat töissä, joten ei sinällään liity myöskään vähäiseen isän kanssa olemiseen.

 

[Jii]

Ap:lle sanoisin et kuulostaa ihan normaalilta. Isällä saa tehdä mitä vaan, äiti pitää kuria. Tietysti isän luona on pojan mielestä kivempaa! Etkä varmasti halua samoja sääntöjä omaan kotiisi, vai mitä? Toiseksi poika varmasti kaipaa isäänsä toisella lailla kuin pikkusisko. Oma poikani on niin isän perään että ymmärrän sinun poikaasi ihan hyvin. Sun täytyy vaan valuttaa nuo puheet toisesta korvasta ulos, ja jos oikein kovasti ottaa päähän, ilmoittaa pojalle että meillä on kotona toiset säännöt kuin isällä, ja että et halua kuunnella enempää tätä asiaa. Kyllä sillä pitäisi saada ainakin hetkeksi rauha niiltä puheilta.

 

[x]

Isällään kaikki on hyvin, pojalla on välillä pieniä tunnepurkausia isälläänkin. Ja olen asioista lapseni isän kanssa keskustellut, mutta siellä ei oteta asioita ihan niin tarkasti tai mun asiaani ei oikein rekisteröidä...
Ja samaa poikani hokee, muuttaa isälleen. Ja niin olen sanonut että muuttaa sinne, mutta sitten jää meidän reissut väliin.... Joo kiristystä sinänsä... jonkinlaisen oman pahanoloni takia, tätä on jatkunut kyllä jo vuoden verran, mutta tuntuu et pahenee nyt.
Liekö joku 6v kriisi lapsella.

Olisiko sillä isällä mahdollisuus pitää lasta joku pitempi pätkä, vaikka kesälomansa aika, luonaan? Niin poika ehkä huomaisi, ettei sielläkään olo pelkkää hauskuutta ole. Kun siinä ajassa tulisi arki eteen sielläkin, isän olisi pakko komentaakin joistain asioista. Puuttua nukkumaanmenemisiin, pelailuihin, kunnon ruokailuihin ynnä muihin. Ihan eri lailla kuin niillä parin päivän viikonlopputapaamisilla.

 

[..]

11 vee poikani on ilmaissut halunsa muuttaa isälle koska mä olen tyhmä paska,täällä on tyhmää asua ja isällä on kaikki niin paljon parempaa.
Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä.

No aika julmaa! "Paluuta ei ole"...Lapsi on 11.v! Ja isä on hänen isänsä. Pelollako sä lastasi kasvatat?

Kuinka niin?Kuvitteletko sä että lapsen mielen mukaan osoite ja koulu vaihtuu aina kun jommassa kummassa paikassa on tylsää?
Tai että mä alan vaihtamaan asuntoa sen mukaan missä se kulloinkin haluaa asua?
On senverran isoja projekteja ettei joka mielenoikun mukaan hypitä.

En kuvittele. Mutten silti ilmoittaisi 11.v lapselle, että jos isälles muutat niin takaisin ei ole paluuta.

Missä niin lukee että mä olen sen 11 vuotiaalle sanonut?

No, sellasen kuvan tuosta kirjoituksestasi saa. "Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä." Ja vaikka se olisi vain sun ajatuksesi, on se mielestäni kamala. Lapsesi joutuu asumaan kahta perhettä, hänenkö vikansa se on? Mielestäni vanhemmilla on vastuu ottaa tuollaset mielipiteet ja tunteet lapselta vastaan jos ovat itse lapselta vieneet mahdollisuuden yhteen kotiin.

 

[tuuikki]

Tää ei ihan osu suoraan aiheeseen, mut mietin vaan et onks se sit jotenkin paha jos lapsi ilmoittaa viihtyvänsä hyvin isän kanssa ja tykkäävänsä olla hänen luonaa? Vai onko vanhemmuus kisa jossa äidin tarvitsee olla se tärkeämpi ja parempi.

Mä luulen että noi on kausikohtaisia juttuja lapsellakin ja kuten täällä joku kirjoitti, lapsi on usein vähemmän isällään kuin äidillä. Siksipä siis siellä voi olla kivempaa ja onhan isällä ja pojalla usein enemmän yhteisiä juttuja kuin äidillä ja pojalla. Harvempi äiti rakentelee puumajoja tai ajelee kurassa motskarilla jne. Ne nyt vaan on lapselle mukavampia kuin arkiset kotipuuhat ja rutiinit. Vanhempana lapsi kyllä oppii niitäkin sitten arvostaan, mut kun vastakain on äitin_luona_pakolliset_jutut ja isän_luona_kivat_jutut, niin kyllähän se lapsi tekee valinnan tunteellaan

 

[vieras]

Oisko sulla varaa höllätä kuria tai isällä tiukentaa kuria? Yhtenäinen kasvatuslinja molemmissa kodeissa olisi parempi ratkaisu kaikille.

 

[ap]

Lapsieni isä tekee viikonlopputyötä, hänellä on noin viikko lomaa, mutta hänen nykyinen avokkinsa määrää, ettei lapset saa olla siellä, kun sen muutaman päivän. Nainen myös yö-/vuorotöissä, ja lasten hoito on täysin lapsieni isällä, siellä siis myös yksi nuorempi lapsi...

 

[vieras]

Jos tuo on alkanut kaksi vuotta sitten, niin kyse voi olla vain siitä että lapsi ei ole vielä saanut käsitellyksi eroa. Lapset alkavat muutenkin oireilla erosta vasta 1 - 2 vuoden kuluttua erosta.

 

[näin meillä]

11 vee poikani on ilmaissut halunsa muuttaa isälle koska mä olen tyhmä paska,täällä on tyhmää asua ja isällä on kaikki niin paljon parempaa.
Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä.

No aika julmaa! "Paluuta ei ole"...Lapsi on 11.v! Ja isä on hänen isänsä. Pelollako sä lastasi kasvatat?

Kuinka niin?Kuvitteletko sä että lapsen mielen mukaan osoite ja koulu vaihtuu aina kun jommassa kummassa paikassa on tylsää?
Tai että mä alan vaihtamaan asuntoa sen mukaan missä se kulloinkin haluaa asua?
On senverran isoja projekteja ettei joka mielenoikun mukaan hypitä.

En kuvittele. Mutten silti ilmoittaisi 11.v lapselle, että jos isälles muutat niin takaisin ei ole paluuta.

Missä niin lukee että mä olen sen 11 vuotiaalle sanonut?

No, sellasen kuvan tuosta kirjoituksestasi saa. "Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä." Ja vaikka se olisi vain sun ajatuksesi, on se mielestäni kamala. Lapsesi joutuu asumaan kahta perhettä, hänenkö vikansa se on? Mielestäni vanhemmilla on vastuu ottaa tuollaset mielipiteet ja tunteet lapselta vastaan jos ovat itse lapselta vieneet mahdollisuuden yhteen kotiin.

Eli jos lapsi mielummin haluaa asua isällään niin mun on pidettävä se täällä väkisin koska olen pyhä äiti ja ainoa mahdollisuus lapselle.
Miksei se voisi asua ihan hyvin isänsä luona jos se haluaa mielummin asua siellä ja isä sen sinne ottaa asumaan?

 

[r]

En jaksanut lukea ketjua läpi, mutta 6-vuotiailla EIn sanominen aiheuttaa kiukkukohtauksen vaikka olisi ydinperheestäkin kyse. Suunnilleen eskari-iässä on lapsilla joku "esi-esi-murrosikä" jolloin käytös on juuri tuollaista kuin ap viestissään kuvaili. Kuuluu kehitykseen ja menee aikanaan ohi. Jatka vain rajoist ja ritiineista kiinnipitämistä.

 

[r]

En jaksanut lukea ketjua läpi, mutta 6-vuotiailla EIn sanominen aiheuttaa kiukkukohtauksen vaikka olisi ydinperheestäkin kyse. Suunnilleen eskari-iässä on lapsilla joku "esi-esi-murrosikä" jolloin käytös on juuri tuollaista kuin ap viestissään kuvaili. Kuuluu kehitykseen ja menee aikanaan ohi. Jatka vain rajoist ja ritiineista kiinnipitämistä.

Siis rajoista ja rutiineista. Kirjoitushärö.

 

[..]

11 vee poikani on ilmaissut halunsa muuttaa isälle koska mä olen tyhmä paska,täällä on tyhmää asua ja isällä on kaikki niin paljon parempaa.
Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä.

No aika julmaa! "Paluuta ei ole"...Lapsi on 11.v! Ja isä on hänen isänsä. Pelollako sä lastasi kasvatat?

Kuinka niin?Kuvitteletko sä että lapsen mielen mukaan osoite ja koulu vaihtuu aina kun jommassa kummassa paikassa on tylsää?
Tai että mä alan vaihtamaan asuntoa sen mukaan missä se kulloinkin haluaa asua?
On senverran isoja projekteja ettei joka mielenoikun mukaan hypitä.

En kuvittele. Mutten silti ilmoittaisi 11.v lapselle, että jos isälles muutat niin takaisin ei ole paluuta.

Missä niin lukee että mä olen sen 11 vuotiaalle sanonut?

No, sellasen kuvan tuosta kirjoituksestasi saa. "Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä." Ja vaikka se olisi vain sun ajatuksesi, on se mielestäni kamala. Lapsesi joutuu asumaan kahta perhettä, hänenkö vikansa se on? Mielestäni vanhemmilla on vastuu ottaa tuollaset mielipiteet ja tunteet lapselta vastaan jos ovat itse lapselta vieneet mahdollisuuden yhteen kotiin.

Eli jos lapsi mielummin haluaa asua isällään niin mun on pidettävä se täällä väkisin koska olen pyhä äiti ja ainoa mahdollisuus lapselle.
Miksei se voisi asua ihan hyvin isänsä luona jos se haluaa mielummin asua siellä ja isä sen sinne ottaa asumaan?

Joo, juuri niin mä tarkoitin..Jos luet noi mun kommentit uudestaan.

 

[näin meillä]

11 vee poikani on ilmaissut halunsa muuttaa isälle koska mä olen tyhmä paska,täällä on tyhmää asua ja isällä on kaikki niin paljon parempaa.
Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä.

No aika julmaa! "Paluuta ei ole"...Lapsi on 11.v! Ja isä on hänen isänsä. Pelollako sä lastasi kasvatat?

Kuinka niin?Kuvitteletko sä että lapsen mielen mukaan osoite ja koulu vaihtuu aina kun jommassa kummassa paikassa on tylsää?
Tai että mä alan vaihtamaan asuntoa sen mukaan missä se kulloinkin haluaa asua?
On senverran isoja projekteja ettei joka mielenoikun mukaan hypitä.

En kuvittele. Mutten silti ilmoittaisi 11.v lapselle, että jos isälles muutat niin takaisin ei ole paluuta.

Missä niin lukee että mä olen sen 11 vuotiaalle sanonut?

No, sellasen kuvan tuosta kirjoituksestasi saa. "Mä olen todennut että senkun muutat.Minä en täällä ketään väkisin pidä.
Paluuta ei kuitenkaan sitten ole jos muuttaa mielensä." Ja vaikka se olisi vain sun ajatuksesi, on se mielestäni kamala. Lapsesi joutuu asumaan kahta perhettä, hänenkö vikansa se on? Mielestäni vanhemmilla on vastuu ottaa tuollaset mielipiteet ja tunteet lapselta vastaan jos ovat itse lapselta vieneet mahdollisuuden yhteen kotiin.

Eli jos lapsi mielummin haluaa asua isällään niin mun on pidettävä se täällä väkisin koska olen pyhä äiti ja ainoa mahdollisuus lapselle.
Miksei se voisi asua ihan hyvin isänsä luona jos se haluaa mielummin asua siellä ja isä sen sinne ottaa asumaan?

Joo, juuri niin mä tarkoitin..Jos luet noi mun kommentit uudestaan.

Ihan turha,sä et ymmärrä mun kommentteja ja vedät niistä omia johtopäätöksiä.