mitä teen?

[hieman sekasin]

Ollaan erottu noin 2 vuotta sitten..Tähän asti ollaan keskusteltu vain siitä miten hyvä asia ero oli kummallekkin meistä ja myös lapselle mutta tämän viikon tiistain tuliki paljastus:Mies sano vielä rakastavansa mua ja haluaa perheen takaisin saman katon alle.
Itse olen miettiny kyl samaa muttaa en jotenki jaksa uskoa että toimisi kun ollaan oltu eross jo näinki kauan ja ero oli tosi rankka ( käräjät,ositukset,tapaamis ja elatus asiat,kaikesta tuli riittaa).

Pitää viel kertoo se et miehen isä ei voi sietää mua ja mun äitini ja siskoni ei siedä tätä miestä.Mulle olis vaikeata elää niin koska menettäisin sillon osan perheestäni..mutta haluan kuitenkin että lapsella on hyvä olla ja tietty ajattelin itseänikin.

Onko jollain kokemusta takaisin menosta kaiken jälkeen onko onnistunu?
Kannattaako edes miettiä moista?

 

[AnaLyysi]

Kannattaisi nyt pysähtyä miettimään ihan kunnolla mitä haluaa ja mitä ei ja miksi.
Ja miettiä asioita ja elämää taaksepäinkin.
Miksi rakastuit mieheen, mitkä oli ne jutut mihin rakastuit.
MIksi muutitte yhteen, miksi teitte lapsen, miksi menitte naimisiin.
Millaista elämä hänen kanssaan oli.
Miksi erositte.

Mitä haluat elämältäsi ja mitä haluat tulevaisuudelta.
Millaista elämäsi nyt on.
MIhin siinä olet tyytyväinen, mihin et. MIten itse voit vaikuttaa näiden asioiden suhteen.
Voitko vaikuttaa omaan elämääsi siis saatko siitä sellaisen kuin itse haluat, jos palaatte yhteen.
Voitko antaa anteeksi ja unohtaa eron aikaiset riidat.

MIKSI mies haluaa palata yhteen.
Onko tosiaan syynä vain että rakastan sittenkin sinua. Mitä on rakkaus. Mitä se sulle tarkoittaa mitä se miehelle tarkoittaa.

Voitko yrittää alkaa uudelleen seurustelemaan miehenkanssa?


Itse erosin lasten isästä ja hän olisi halunnut koko ajan ettei oltaisi erottu ja että otan hänet takaisin.
Mietin sitä, kun oli välillä yksinäistä.
Hän väitti muuttuneensa.
Tiesin, ettei se meillä onnistuisi. Vähän aikaa menisi hyvin, sitten alkaisi se sama mitä oli ollut yhdessäolonkin aikana.
Tiesin, että haluamme elämältä eri asioita. Hän viihtyi maaseudulla ja halusi omakotitalon maalle. Minä halusin opiskella ja muuttaa kaupunkiin mistä olin lähtöisinkin.

Tiesin, etten hänen kanssaan saisi ikinä omannäköistä elämää.
Ja hänen vanhempansa eivät tykänneet minusta.

MInulla siis tämä päätös.
Tiedän kyllä että monet palaa yhteen ja hyvin menee sitten.

 

[hieman sekasin]

Juuri noita asoita olen pyöritelly mielessäni ja parhaalle kaverilleni kertonu mitä pohdin (hänellä melkolailla sama tilanne).

Mies haluaisi että muuttaisimme saman katon alle melko pian mutta itse haluan ensin tietään onko hän sen arvoinen että voin noin tehdä.
Kummatkin tykkäämme maaseudulla asua,tosin rahasta kitkää ollu aina(miehellä hyvät tulot,ite nyt työtön).Lapsia haluamme kumpikin ja melko samat säännöt on kummallakin kasvatuksen suhteen.

 

[AnaLyysi]

Miksi miehellä on kiire?

Miksi ette voisi seurustella jonkin aikaa, tutustua ikään kuin uudelleen toisiinne.

Ja mitkä ovat sinun tunteesi miestä kohtaan?
Rakastatko häntä?
Onko hän sinusta "sillä tavalla" komea, viehättävä, haluttava, syttyykö sinussa mitään kun mies on lähelläsi? HAluatko juuri hänen kosketusta jne.

 

[AnaLyysi]

AI niin., tuli mieleen toka eroni.

En olisi halunnut erota ja mies kait käytti hyväkseen sitä, että minulla oli vielä niitä tunteitä häntä kohtaan.
Hän selitti, ettei ole varma omista tunteistaan. Hän haluaa miettiä yms. semmosta.

Minulle ei auennut se, ettei aikuinen mies tiedä tunteitaan. Ettei ole varma.
Olimme olleet kuitenkin monta vuotta naimisissa.Erosimme koska hän halusi, ja sitten kuitenkin nämä jutut, että hän miettii ja ei ole varma..

Miten joku ei voi olla varma tunteistaan?!
Lopputulos, vastaus selvisi sitten myöhemmin minullekin. MIes oli kyllä varma tunteistaan: ei hän enää rakastanut minua.
Sen myöntäminen itselleen tai ainakin minulle, olisi ollut liian ison mietinnän takana, ja sen sanominen ääneen minulle olisi ollut häneltä liian suuri vastuunotto siitä, että juuri hän halusi lopettaa suhteen.Hän pelasi aikaa.

En tarkoita, että sulla olisi sama tilanne, mutta tarkoitan, että jos sinä olet epävarma tunteistasi miestä kohtaan, sinulla ei siis ole niitä ns. vaadittavia tunteita.

Koska kyllä sen tietää, onko niitä tunteita vai ei. Kyllä sen itsesään tietää, rakastaako vai ei. Jos on epävarma olo, itselle ainakin tulee ajatus, ettei ole RIITTÄVÄSTI sitä tunnetta jotta suhde voivi olla parisuhde. Ystävyyssuhde-tason tunteita kyllä olisi, ja sitten sitä miettii, voiko niistä kehkeytyä rakkaussuhde-tunteita... että se olisi exälläkin ollut tämän linjan mietintää.

 

[hieman sekaisn]

Erosimme koska minä halusin sitä,kokeilimme terapiaa mutta se ei auttanut (huono terapeutti tai sitten emme vaan osanneet käsitellä silloisia asioita oikein).

Näin jälkeen päin ajateltuna tein kaiken todella nopeasti,miettimättä sen kummemmin asiota..Viikko yhteisetä kodista muuton jälkeen olin hankkinut eropaperit käynyt poliisilla ja sosussa sekä kelassa. Tein kaiken todella sumussa menin sinne mihin muut käskivät.

Kyllä minulla on tunteita häntä kohtaan, tykkään olla hänen vieressään,(tulee turvallinen olo) pystymme nykyään puhumaan melkein kaikesta, pidän siitä että pystymme koko perheellä olemaan yhdessä esim.uimarannalla tai makkaranpaistossa.. Minusta on ihanaa katsoa kun mies touhuaa lapsen kanssa ja leikkii niitä niiden juttuja.

Tuntuu että lapsi kärsii tästä erosta kun ei halua olla erossa toisesta vanhemmasta,välillä menee itkuksi iltasadun aikana kun on niin ikävä isää mutta puhelin soitto ei auta ikävään ja sama toisessa kodissa.
Kauheta katsoa kun lapsella on niin ikävä.

En tiedä pystynkö/pystyykö mies unohtamaan asiat mitä on tässä parin vuoden aikana tapahtunu,siis muut suhteet ja jne