Mitä tehdä 15-vuotiaan tyttären kanssa joka ei suostu tulemaan kotiin?

[kokenus]

Tajuaisikohan tähän ketjuun eksyä joku sellainen entinen teini, jolla on mennyt keskusteluyhteys vanhempiinsa joskus teininä näiden asettamien sääntöjen vuoksi? Usein kun ne teinit aikuistuessaan itsekkin tajuavat vanhempien tehneen vain oikein. Minä en pelkäisi tuota lainkaan. Suurempaa hallaa siinä teinille tekee olemalla asettamatta niitä kunnollisia rajoja. Kyllä ne välit vanhempiin paranevat ajan myötä, kun teinille kasvaa järki päähän.

 

["vieras"]

Tajuaisikohan tähän ketjuun eksyä joku sellainen entinen teini, jolla on mennyt keskusteluyhteys vanhempiinsa joskus teininä näiden asettamien sääntöjen vuoksi? Usein kun ne teinit aikuistuessaan itsekkin tajuavat vanhempien tehneen vain oikein. Minä en pelkäisi tuota lainkaan. Suurempaa hallaa siinä teinille tekee olemalla asettamatta niitä kunnollisia rajoja. Kyllä ne välit vanhempiin paranevat ajan myötä, kun teinille kasvaa järki päähän.

Juuri näin. Eikä ap:llä näytä olevan nytkään minkäänlaista keskusteluyhteyttä tenavaan. Aikuinen on vastuussa omista lapsistaan.

 

[Vieras minäkin]

Aikuinen on vastuussa lapsistaan, kyllä. Mutta aika avuton on tilanteessa, jossa lapsi menee miten sattuu, mitä silloin voi tehdä? Vaikka kuinka asettaisi rajat, josa teini ei niitä noudat, minkäs teet?!

Meilläkin olis kaivattu ja kaivattaisiin edelleen keinoja teinin kurissa pitämiseen, mutta en tiedä mitkä ne keinot olisi. Ikinä en olisi uskonut, että meidän tavallisessa perheessä teinitytär on kuin riivattu, aivan kuin olisi unohtanut kaiken mitä milloinkaan hänelle on opetettu. Vanhempia on helppo syyllistää, siihen minäkin aikoinani syyllistyin, ennen kuin kolahti omalle kohdalle. Käsi sydämellä voin sanoa, että enää en koskaan syyllistä vanhempia nähdessäni tai kuullessani (lähes) mitä tahansa.

 

[Anatolia]

Aikuinen on vastuussa lapsistaan, kyllä. Mutta aika avuton on tilanteessa, jossa lapsi menee miten sattuu, mitä silloin voi tehdä? Vaikka kuinka asettaisi rajat, josa teini ei niitä noudat, minkäs teet?!

Niinpä.

Ystäväni teinityttären & toisen tuttuni teinipojan (tämä päätti alkaa autovarkauksia tehtailemaan) tapauksissa ei ole kyse ainakaan siitä, etteivätkö vanhemmat olisi asettaneet rajoja ja tehneet parhaansa. Teinit vaan päättivät olla tottelematta. Väärä seura syynä? Kenties osittain.

Pitää vaan toivoa kovasti, että ei itse joudu kokemaan samaa koskaan omien lasten kanssa. Ja teille toivon jaksamista.

 

["Huh huh"]

Aikuinen on vastuussa lapsistaan, kyllä. Mutta aika avuton on tilanteessa, jossa lapsi menee miten sattuu, mitä silloin voi tehdä? Vaikka kuinka asettaisi rajat, josa teini ei niitä noudat, minkäs teet?!

Meilläkin olis kaivattu ja kaivattaisiin edelleen keinoja teinin kurissa pitämiseen, mutta en tiedä mitkä ne keinot olisi. Ikinä en olisi uskonut, että meidän tavallisessa perheessä teinitytär on kuin riivattu, aivan kuin olisi unohtanut kaiken mitä milloinkaan hänelle on opetettu. Vanhempia on helppo syyllistää, siihen minäkin aikoinani syyllistyin, ennen kuin kolahti omalle kohdalle. Käsi sydämellä voin sanoa, että enää en koskaan syyllistä vanhempia nähdessäni tai kuullessani (lähes) mitä tahansa.

Hyvin kirjoitettu ja itselläni samankaltainen tilanne.
Ei sitä voi kukaan tietää kuinka voimattomaksi sitä itsensä tuossa tilanteessa tuntee.. kun sitä teiniä ei voi sitoa patteriinkaan kiinni niin mitä teet? Kun ei mene perille.

Meillä tuli viranomaiset hätiin, temppuilut jatkuu... olen ihan pihalla, mitä tässä teet muuta kuin yrittää tsempata nuorta oikeaan suuntaan ja auttaa?

 

[Piparnakkeli]

Mikä porkkana tuo nyt on nuorelle, joka vähät välittää ja jo asuu muualla ja tekee mitä lystää.. miksi hän luopuisi jo "saavutetuista etuuksista". Tässä olisi ohjat pitänyt ottaa jo ajat sitten.

Jos on yhtää järkeä päässä ja ajattelee tulevaisuuttaan + haluaa vanhempiensa tuen vielä sille ajalle kun opiskelee 2.asteen koulussa vaikka asuisikin muuten omillaan. Ymmärrän toki jos teinillä ei järjenvalo missään määrin loista pääkopassa niin ei tuollaiset sitten houkuta. Mut oli se kiva oppia kantamaan vastuu omista asioistaan ja tajuamaankin mitä tekee (pankki, kela, terveydenhuollon puoli, budjetointi), yhtenä mörkönä esittäisin että kovin moni menettää luottotietonsa ja vaikeuttaa tulevaisuuttaan vain koska ei ole aikoinaan oppinut rahankäyttöä.

 

[Marko29v]

Joopa joo Suomen laki on todella tyhmä. Tosi moni 15v on ihan nainen jo. Itte oon ainaki aina tykänny nuorempien seurasta ja viihtyny nuorempien tyttöjen kanssa. Kun olin 26v tapasin netin kautta yhen 15v tytön, joka tosin aluks valehteli et on 16v. Mut tultiin hyvin juttuu ja oltiin ihastuneita molemmat. Tyttö sit kerto et on oikeesti 15v.

No mä olen sen verrran lainkuuliainen että mä kiltisti odottelin sen puoli vuotta. Ei ollu helppoo koska tyttöki olis halunnu. Oli kyl ihan mahtavaa ku se täytti 16v. Ja se ei ollu ees neitsyt, mut enpä ollu mä se joka lakia rikko.

Ei toi suhde kestäny, mut ei se ikäeroon kaatunu. Ittellä ollu tosi tärkeetä että tyttö on sen 16v täyttäny. Nyt en enää ees lähe yhtään pidemmälle jos on alle, koska emmä enää haluu odottaa yhtään. Se on semmosta tuskaa jos haluu kummiski. Molemmille.

Mut sen voin sanoo, että jos joku tyttö olis öitä mun luona, niin en kyl pystyis hillittee ittee. Eli varmana sekstaa noi.

 

["Minä vaan"]

Jos on yhtää järkeä päässä ja ajattelee tulevaisuuttaan + haluaa vanhempiensa tuen vielä sille ajalle kun opiskelee 2.asteen koulussa vaikka asuisikin muuten omillaan. Ymmärrän toki jos teinillä ei järjenvalo missään määrin loista pääkopassa niin ei tuollaiset sitten houkuta. Mut oli se kiva oppia kantamaan vastuu omista asioistaan ja tajuamaankin mitä tekee (pankki, kela, terveydenhuollon puoli, budjetointi), yhtenä mörkönä esittäisin että kovin moni menettää luottotietonsa ja vaikeuttaa tulevaisuuttaan vain koska ei ole aikoinaan oppinut rahankäyttöä.

Kun sillä teinillä tosiaan se järjenvalo on jonnekin kadonnut. Hän ei halua kantaa vastuuta, aikuisuuus on jossain kaukana tulevaisuudessa, sitä ei tarvitse vielä murehtia. Millään luottotietouhkailuilla ei ole merkitystä, eihän sellaista hänelle tapahdu, hän on kaikkivoipa ja tietää kaikesta kaiken.. Vanhempien tukeen varmaan tavallaan luottaa ja tukeutuu siihen, että kotona kuitenkin tuetaan joka tilanteessa - niin kuin yleensä tapahtuukin. Aika tuo järjenvalon takaisin, sitten kun se vastuullinen aikuisuus jonain päivänä koittaa.

Sitä odotellessa ja rakasta lasta sydän syrjällään tukiessa.

 

[******]

Jos on yhtää järkeä päässä ja ajattelee tulevaisuuttaan + haluaa vanhempiensa tuen vielä sille ajalle kun opiskelee 2.asteen koulussa vaikka asuisikin muuten omillaan. Ymmärrän toki jos teinillä ei järjenvalo missään määrin loista pääkopassa niin ei tuollaiset sitten houkuta. Mut oli se kiva oppia kantamaan vastuu omista asioistaan ja tajuamaankin mitä tekee (pankki, kela, terveydenhuollon puoli, budjetointi), yhtenä mörkönä esittäisin että kovin moni menettää luottotietonsa ja vaikeuttaa tulevaisuuttaan vain koska ei ole aikoinaan oppinut rahankäyttöä.

Juurikin oli Silminnäkijässä juttua kuinka yhä useampi nuori syrjäytyy yhteiskunnasta niin täydellisesti, ettei edes ole etuuksien piirissä.
Kaikilla nuorilla ei riitä kunnianhimoa (onko oikea sana ilmaisemaan, en tiedä) päästä edes kouluun saatikka saamaan edes toimeentulotukea, menemään sossuun tms. Ne vaan ON! Ja siinä on suuri riski varsinkin tyttölapsilla joutua hyväksikäytetyiksi koska JOKUHAN ne elättää kuitenkin.

 

[Mietteitä...]

Jos tilanne olisi aivan hälytystilassa teinini kanssa niin mä varmaan muuttaisin kauas toiselle paikkakunnalle. Toi vastuunotto yhteisistä asioista tulis alottaa aikasemmin. Mä luulen että moni ongelma alkaa siitä ettei lapsia enää tarvita mihinkään. Asiat hoituu ilman heitäkin. Lapset ovat nykyään lähinnä joku rakkaudenosoituskohde jotka ei mielellään saisi puuttua tai olla mukana päättämässä mistään. Istu siinä, minä rakastan ja passaan!!!

Mitä mieltä olis käydä töissä jos siellä ei tarvitsisi tehdä mitään, mielipiteitä ei kuunnella, mitään ei oppisi, muut häärää ja säätää marttyyriasenteen säestämänä. Ihmisen tarvitsee tuntea olevansa tarpeellinen, osa perhettä jota ilman perhe ei tulisi toimeen. Mitä mieltä on kuulua ryhmään joka ei häntä tarvitse/ pärjää ihan yhtä hyvin ilman häntäkin?

 

["Vieras"]

Lapsille pitäisi antaa osa vastuu perheen hyvinvoinnista. Kaikki toimii yhteisen hyvän/ hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Siisteys, ruoka, toisten huomioonottaminen jne. Jos asia on sellainen että lapsi ei sitä tarpeellisesti tunne niin asia hänelle kuitenkin kerrotaan ja selitetään kuinka tähän on päädytty. Kaikki toimii yhdessä!

 

[Vieras X]

[QUOTE="Vieras";25073081]Lapsille pitäisi antaa osa vastuu perheen hyvinvoinnista. Kaikki toimii yhteisen hyvän/ hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Siisteys, ruoka, toisten huomioonottaminen jne. Jos asia on sellainen että lapsi ei sitä tarpeellisesti tunne niin asia hänelle kuitenkin kerrotaan ja selitetään kuinka tähän on päädytty. Kaikki toimii yhdessä![/QUOTE]

Mutta kun lapsi on osallistunut kotitöihin, käyttäytynyt kunnolla, ollut kiltti, ja muutos tapahtuu "yhdessä yössä", sitä ei usko ennen kuin näkee. On annettu vastuuta, rajoja, rakkautta, kaikki on ollut hyvin ja on periaatteessa edelleen, nuori ei vain sitä halua tajuta. Ei siihen auta, mitä on tehty aiemmin. Ehkä silti jotain jossain sisällä säilyy, ja se kantaa nuoren vaikeuksien kautta voittoon, toivottavasti.

 

["vieras"]

Ap, mitä mieltä tytön isä on tilanteesta?

 

[Halaus]

Tajuaisikohan tähän ketjuun eksyä joku sellainen entinen teini, jolla on mennyt keskusteluyhteys vanhempiinsa joskus teininä näiden asettamien sääntöjen vuoksi? Usein kun ne teinit aikuistuessaan itsekkin tajuavat vanhempien tehneen vain oikein. Minä en pelkäisi tuota lainkaan. Suurempaa hallaa siinä teinille tekee olemalla asettamatta niitä kunnollisia rajoja. Kyllä ne välit vanhempiin paranevat ajan myötä, kun teinille kasvaa järki päähän.

Mun mutsi on tätä sorttia, joka tuli oven taakse huutamaan jos olin jonkun luona "liian pitkään" ja raahas mua himaan, jos olin jossain bileissä tai kaverilla/poikaystävän luona. Sillä ei ollut mikään ihme juttu ottaa esimerkiksi kraivelista kiinni, jos hais röökille tai napata tukasta, jos ei suostunu tulee himaan. Nykyään kun mä oon jo parikymppinen, kouluni käyny, töissä ja melkein päihteetön, niin suoraan sanottuna vituttaa koko ämmä. Mä olen itse soittanut hänelle poliisit, soittanu sossuun ja sanonu että se on ihan hullu,mut ei sille voinu sillo mitään. Ei se ole normaalia, että aikuinen ihminen käyttäytyy kuin sekopää, uhkaa kytillä mun kavereita ja sillosta poikaystävää, vaatii huumetestejä viikonloppujen jälkeen jne. Onko nää ihan tavallisia rajoja?

Mä muutin 17 weenä pois himasta, mutta kotoota poissa olemisen mä alotin, kun olin 13. Yks syy siihen oli "rajat on rakkautta". Ennemminki elämää aggressiivisen stalkkerin kanssa.

 

["Vieras"]

Mutta kun lapsi on osallistunut kotitöihin, käyttäytynyt kunnolla, ollut kiltti, ja muutos tapahtuu "yhdessä yössä", sitä ei usko ennen kuin näkee. On annettu vastuuta, rajoja, rakkautta, kaikki on ollut hyvin ja on periaatteessa edelleen, nuori ei vain sitä halua tajuta. Ei siihen auta, mitä on tehty aiemmin. Ehkä silti jotain jossain sisällä säilyy, ja se kantaa nuoren vaikeuksien kautta voittoon, toivottavasti.

Mun on kyllä tosiaan vaikea uskoa tota "muutos yhdessä yössä" juttua. Mä tarjotin että nämä vastuutehtävät ovat siis ihan oikeita hommia eikä mitään kerran viikossa vessan siivous hommia. Jokapäiväisiä, oikeasti tarpeellisia hommia. Jos nämä opit on selkärankaan saatu niin kyllä ne siellä pysyy vastoinkäymisistä huolimatta!

 

[safda]

Mun mutsi on tätä sorttia, joka tuli oven taakse huutamaan jos olin jonkun luona "liian pitkään" ja raahas mua himaan, jos olin jossain bileissä tai kaverilla/poikaystävän luona. Sillä ei ollut mikään ihme juttu ottaa esimerkiksi kraivelista kiinni, jos hais röökille tai napata tukasta, jos ei suostunu tulee himaan. Nykyään kun mä oon jo parikymppinen, kouluni käyny, töissä ja melkein päihteetön, niin suoraan sanottuna vituttaa koko ämmä. Mä olen itse soittanut hänelle poliisit, soittanu sossuun ja sanonu että se on ihan hullu,mut ei sille voinu sillo mitään. Ei se ole normaalia, että aikuinen ihminen käyttäytyy kuin sekopää, uhkaa kytillä mun kavereita ja sillosta poikaystävää, vaatii huumetestejä viikonloppujen jälkeen jne. Onko nää ihan tavallisia rajoja?

Mä muutin 17 weenä pois himasta, mutta kotoota poissa olemisen mä alotin, kun olin 13. Yks syy siihen oli "rajat on rakkautta". Ennemminki elämää aggressiivisen stalkkerin kanssa.

No ei tuokaan normaalia ole kuten itsekin sen varmaan käsität?

 

["Vieras"]

Mun mutsi on tätä sorttia, joka tuli oven taakse huutamaan jos olin jonkun luona "liian pitkään" ja raahas mua himaan, jos olin jossain bileissä tai kaverilla/poikaystävän luona. Sillä ei ollut mikään ihme juttu ottaa esimerkiksi kraivelista kiinni, jos hais röökille tai napata tukasta, jos ei suostunu tulee himaan. Nykyään kun mä oon jo parikymppinen, kouluni käyny, töissä ja melkein päihteetön, niin suoraan sanottuna vituttaa koko ämmä. Mä olen itse soittanut hänelle poliisit, soittanu sossuun ja sanonu että se on ihan hullu,mut ei sille voinu sillo mitään. Ei se ole normaalia, että aikuinen ihminen käyttäytyy kuin sekopää, uhkaa kytillä mun kavereita ja sillosta poikaystävää, vaatii huumetestejä viikonloppujen jälkeen jne. Onko nää ihan tavallisia rajoja?

Mä muutin 17 weenä pois himasta, mutta kotoota poissa olemisen mä alotin, kun olin 13. Yks syy siihen oli "rajat on rakkautta". Ennemminki elämää aggressiivisen stalkkerin kanssa.

Jos sä olet jo 13- vuotiaana hillunut ties missä niin ymmärrän tätä "sekopäistä" mutsias oikein hyvin! Äitisi on ollut luultavasti seota huolesta ja sydän kurkussa pelännyt sun puolesta!!! Sä olet vasta parikymppinen ja viim. Sitten kun saat omat muksut ja ne yltää tohon ikään niin ymmärrät mutsias melko varmasti ihan hyvin.

 

["kokenut"]

Aikuinen on vastuussa lapsistaan, kyllä. Mutta aika avuton on tilanteessa, jossa lapsi menee miten sattuu, mitä silloin voi tehdä? Vaikka kuinka asettaisi rajat, josa teini ei niitä noudat, minkäs teet?!

Meilläkin olis kaivattu ja kaivattaisiin edelleen keinoja teinin kurissa pitämiseen, mutta en tiedä mitkä ne keinot olisi. Ikinä en olisi uskonut, että meidän tavallisessa perheessä teinitytär on kuin riivattu, aivan kuin olisi unohtanut kaiken mitä milloinkaan hänelle on opetettu. Vanhempia on helppo syyllistää, siihen minäkin aikoinani syyllistyin, ennen kuin kolahti omalle kohdalle. Käsi sydämellä voin sanoa, että enää en koskaan syyllistä vanhempia nähdessäni tai kuullessani (lähes) mitä tahansa.

Tietysti se on vaikeaa enkä minäkään syyllistä vaikeiden teinien vanhempia ajatellen heidän olevan huonoja vanhempia. Liian usein vain törmää siihen, että monet vanhemmat pelkäävät ja välttävät liiaksi ottamasta yhteyttä lastensuojeluun ja miksei poliisiinkin, ainakin ap:n tapauksessa. Kun tilanne on paha, vaaditaan isoja tekoja, jollaiseksi tuon lastensuojelun voisi määritellä. Ei ole mikään häpeä pyytää apua, se on enemmänkin kuin viisautta. Ei pidä vain nöyrtyä kohtaloonsa kokeilematta ensin kaikkea mahdollista.

 

[Vieras X]

[QUOTE="Vieras";25073238]Mun on kyllä tosiaan vaikea uskoa tota "muutos yhdessä yössä" juttua. Mä tarjotin että nämä vastuutehtävät ovat siis ihan oikeita hommia eikä mitään kerran viikossa vessan siivous hommia. Jokapäiväisiä, oikeasti tarpeellisia hommia. Jos nämä opit on selkärankaan saatu niin kyllä ne siellä pysyy vastoinkäymisistä huolimatta![/QUOTE]

Onko sinulla teini-ikäisiä lapsia? Onhan kyllä minullakin myös muita kuin tämä vaikeanlainen tapaus. Jos olisikin vain ne, olisin kanssasi samaa mieltä. Teini on todella muuttunut kuin eri ihmiseksi (ja ei juo tms. eli siitä ei johdu).

Onhan tieteellisesti todistettu, mitä teinin aivoissa tapahtuu, joillakin rajummin kuin toisilla, minä en osaa selittää, miksi joillakin kaikki sujuu niin paljon kivuttomammin. Ystäväpiirin perusteella havaitsen, että tytöt - yleensä - ovat hankalampia. En tiedä mitä maailmassa on tapahtunut, minä en kapinoinut, en varmaan luonteeltanikaan, mutta en myöskään olisi uskaltanut uhmata vanhempiani - en heitä toki pelännyt.

Jotain on vialla nykyajassa, mutta se ei ole teinien vanhemmissa ja heidän kasvatustavoissaan (taaskaan tietysti yleistämättä). Voit uskoa, että olen viettänyt muutaman yön miettiessäni, mitä olen tehnyt väärin. Ja kuten sanoin, jotain varmaan säilyy sisällä, ja sen kautta läheisyys taas jonain päivänä löytyy.

 

[Vieras minäkin]

[QUOTE="kokenut";25073389]Tietysti se on vaikeaa enkä minäkään syyllistä vaikeiden teinien vanhempia ajatellen heidän olevan huonoja vanhempia. Liian usein vain törmää siihen, että monet vanhemmat pelkäävät ja välttävät liiaksi ottamasta yhteyttä lastensuojeluun ja miksei poliisiinkin, ainakin ap:n tapauksessa. Kun tilanne on paha, vaaditaan isoja tekoja, jollaiseksi tuon lastensuojelun voisi määritellä. Ei ole mikään häpeä pyytää apua, se on enemmänkin kuin viisautta. Ei pidä vain nöyrtyä kohtaloonsa kokeilematta ensin kaikkea mahdollista.[/QUOTE]

Myönnän pelkääväni, mitä tapahtuu jos ottaisin yhteyttä viranomaisiin, karkaako lapsi kokonaan ja mitä väleillemme sitten tapahtuu. Tällä hetkellä meillä ei tarvetta sellaiseen. Ajattelen, että pärjäämme jotenkin niin kauan kuin puheyhteys säilyy lapsen kanssa. Meillä lapsi kohta virallisesti aikuinen, pelkään myös sitä, jos hän ei ennen sitä aikuistu (= järkiinny) Kirjoitit hyvin, onko sinulla kokemusta vastaavasta?

 

["allukka"]

Mä seurustelin 15-vuotiaana 18v. pojan kanssa. Oltiin aina poikaystävän luona, hän ei juuri koskaan halunnut käydä meillä. Hän inhosi isääni koska tiesi isäni näkevän hänen lävitseen, tiesi minkälainen ällötys poika oli. Koko seurustelusuhde repi itsetuntoni ja luottamukseni muihin ihmisiin. Poika sai tehdä minulle melkeen mitä vain halusi koska osasi vetää oikeista naruista. Enkä minä silloin ymmärtänyt että se oli väärin, luulin että elin ihan normaalissa parisuhteessa. Sitten kun viimein älysin jättää sen ällötyksen niin pikkuhiljaa ymmärsin miten pielessä kaikki oli tuossa "suhteessa".

Kyllä mä jälkikäteen olen toivonut että joku olisi puuttunut asiaan.

 

[Helilids]

Lastensuojeluimoituksen voi tehdä myös omasta teinistä. Ehkä sosiaaliviranomaisten puuttuminen saa teinin uskomaan, että olette tosissanne hänen suhteensa?

 

[Lumikkotar^^]

oletko koettanut yrittää sopia teinin kanssa jonkinlaista vuoropäiväsysteemiä? että teini olisi kotona vaikka maanantaista torstaihin, ja loppu viikon poikaystävänsä luona? tietenkin niin, että saa käydä sinä kotona olo aikana poikaystavansä luona, kunhan tulee kotiin johonkin sovittuun aikaan..
Miten teillä teini saa rahaa, viikkoraha huoneen siivoamisesta, vanhemmat maksaa puhelinlaskut ja vaatteet? Jos teini saisi itse kuukaudessa summan x, josta pitäisi sitten ostaa vaatteet ja maksaa laskut yms, rahaa saisi sit hieman enemmän, siis niin että pakollisten menojen jälkeen,(puhelinlasku ja vaatteet) jäisi sen verran rahaa että voi maksella meikkejä/osallistua poikaystävän luona ruokakuluihin ja muita sellaisia ns. oman elämän menoja. Tietenkin jutella teinin kanssa asiasta, hieman ehkä selittää sitä että hänenkin täytyisi maksaa omia kulujaan ja oikeasti kuunnella mitä mieltä teini on. ja muistaa sanoa että aina saa tulla kotiin. Tietenkään teini ei saisi rahaa jos ei noudattaisi sitä vuoropäiväsysteemiä.
Kun teini kerran hoitaa koulunsa hyvin, ja jos poikaystävä on ihan ok, ei ryypiskele jatkuvasti tai muuta, ni uskoisin että vähän tuolla selittämälläni tavalla asian saisi toimimaan..

 

["Vieras"]

Onko sinulla teini-ikäisiä lapsia? Onhan kyllä minullakin myös muita kuin tämä vaikeanlainen tapaus. Jos olisikin vain ne, olisin kanssasi samaa mieltä. Teini on todella muuttunut kuin eri ihmiseksi (ja ei juo tms. eli siitä ei johdu).

Onhan tieteellisesti todistettu, mitä teinin aivoissa tapahtuu, joillakin rajummin kuin toisilla, minä en osaa selittää, miksi joillakin kaikki sujuu niin paljon kivuttomammin. Ystäväpiirin perusteella havaitsen, että tytöt - yleensä - ovat hankalampia. En tiedä mitä maailmassa on tapahtunut, minä en kapinoinut, en varmaan luonteeltanikaan, mutta en myöskään olisi uskaltanut uhmata vanhempiani - en heitä toki pelännyt.

Jotain on vialla nykyajassa, mutta se ei ole teinien vanhemmissa ja heidän kasvatustavoissaan (taaskaan tietysti yleistämättä). Voit uskoa, että olen viettänyt muutaman yön miettiessäni, mitä olen tehnyt väärin. Ja kuten sanoin, jotain varmaan säilyy sisällä, ja sen kautta läheisyys taas jonain päivänä löytyy.

Minun teinit on jo aikuisia jos muutos on tapahtunut ihan yht äkkiä niin veikkaisin että teinin maailmassa on tapahtunut jotain. Voi olla jotain vakavaa tai sitten vaan teinin maailmassa ja mielialaansa vakavaa. Ne hormonit... Mutta suosittelen että juttelet niinkuin aikuinen toiselle ilman raivareita tai lässytystä. Jos teini on sitä mieltä että on aikuinen niin pyydä häntä kohtaamaan ongelman kuin aikuinen, puhumalla!

 

["una"]

en jaksanut lukea muiden postauksia mut mä hakisin niskaperseotteella se LAPSENi kotiin ja piste. ja istukoot sitten vaikka arestissa niin kauan et homma toimii. ja joo: hakisin vaikka joka päivä. 15 v on lapsi ja lasten paikka öisin on KOTONA.