Mitä tehdä 2 vuotiaan raivareille?

[Huono äiti vissiin]

Kuinka olette saaneet tilanteen rauhoittumaan?

Karjuu, heittelee tavaroita, itkee joskus niin että oksentaa.
Suuttumus saattaa tulla mistä tahansa. Suurta syytä ei tarvita. Ja sitten kun se suuttumus tulee niin suuttuu joka asiasta.

Aluksi tilanteeseen auttoi se että istui lattialle suht. lähelle, pyysi syliin ja kun se ei kelvannut niin istui vain hiljaa ja oli kuin ei raivaria huomaisikaan. Mutta nyt se ei tehoa.
Karjuminen jatkuu, jatkuu ja jatkuu...

Oletteko laittaneet omaan huoneeseen yksin rauhoittumaan? Vai mitä tehneet?
Väkisin en sylissä rupea pitämään eikä siitä tässä tapauksessa olisi hyötyäkään. Itsekin ahdistun ihan hirveästi jos joku tarttuu kiinni eikä päästä irti vaikka koetan päästä. Hyi!

Eli mitä tehdä tuon kanssa?

 

[noh]

Meillä sovittiin raivareille paikka, jonne lapsi menee itse karjuen tai jonne hänet kannetaan. Tähän paikkaan on näköyhteys ja kun rähjyyn jälkeen tuntuu paremmalta, sieltä tulee sitten nyyhkyttävä syliin haluaja.

 

[Mila20.v]

Äitini kertoi, että kun minulla oli uhmaikä kauheimmillaan ja kun sain tulisen raivarin niin isä rauhallisesti kaappasi minut mukaansa, laittoi huoneeseeni ja pisti oven kiinni niin etten päässyt ulos. Kuulostaa varmaan vähän julmalta, mutta eipä se ollut sillä kuulemma raivosin jonkun viisi minuuttia paukuttaen ovea, ulisin toiset 5min protestiksi (tässä vaiheessa isä yleensä lakkasi pitämästä ovea kiinni kun enää temponut ulos), sitten mökötin 5min hiljaa ja 5min siitä olin jo unohtanut koko asian ja tulin pois huoneestani.

 

[jaa-a]

Meillä yleensä annetaan toisen vaan raivota ensin. Turha siihen on mennä, kun saa vaan nyrkkiä tai jalkaa. Parempi kun antaa toisen huutaa lattialla. Välillä tarjoan sitten "haukkua", eli unilelua. Jos se kelpaa niin kysyn tuleeko syliin. Siitä sitten..