A
Anppu
Vieras
Mulla on nyt aika paljon ongelmia yhen kaverin kanssa.
Kerroin hälle pari päivää sitten et ootan toista lasta. hän siihen tokas ekana että ketkä kaikki tietää ja siihen vastasin et anoppi ja pari muuta. ni hän sanoi heti et miks oon kertonut kaikille(?) ennen häntä ja et nyt hän on loukkaantunut. sit siihen perään sanoi että hänen täytyy sulatella asiaa. miks sen täytyy sulatella kun ei tää asia liity sen elämään millään tavalla?
Mä vastasin hälle et se on mun ja mieheni välinen asia kenelle kerrotaan ja millon kerrotaan. ettei se päätös ole hänen.
syy minkä takia en oo halunnut kertoa hänelle on se et kun esikkoi rupesin oottaa nii hän sanoi mulle vaan et nyt sen synttärit menee pioille kun en sit näköjään ole tulossa. ja oisinhan mä voinut mennä mut en juoda. se takertua vaan siihen et kuinka sillä ei oo enään ketään kenen kaa juhlia ja mun ois pitänyt kuulema siltä lupa kysyä et voin perheen perustaa! uskomatonta. ja aina jos vahingossakaan mainitsen et väsyttää yms. nii hän vaan siihen tokasee et ois kannattanut miettiä ennen ku lapsia teet....!
sit hän jatkuvasti sanoo kuinka ei usko et me seurustellaan miehen kaa ainakaan loppuelämää. miks toivoa että toiset eroo? vaikka tietää et meillä on kaikki hyvin, nyt ja ennen.
Nyt sit parhaalta ystävältäni kuulin et kuinka tää puhuu mun selän takana kuinka on mulle loukkaantunut kun en sille ollut kertonut esimmäisenä ja kerroin vasta nyt (rv16).
Miks ei ihminen voi olla toisen puolesta onnellinen? miks pitää olla noin itsekeskeinen, ihan kuin oois jostain katkera?
Mä en nyt enään tiiä mitä sen kaa teen kun rupee heti masentaa kun sitä edes ajattelen. mua ei kiinnosta pitää siihen mitään yhteyttä. ja sen jos teen niin se soittelee mulle ja haukkuu pystyyn kun en oo soittanut. mut en vaan saa sanotuksi etten kaipaa mun lähelle tollaista ihmistä.
Anteeksi sekava teksti mut mua ahistaa....
Kerroin hälle pari päivää sitten et ootan toista lasta. hän siihen tokas ekana että ketkä kaikki tietää ja siihen vastasin et anoppi ja pari muuta. ni hän sanoi heti et miks oon kertonut kaikille(?) ennen häntä ja et nyt hän on loukkaantunut. sit siihen perään sanoi että hänen täytyy sulatella asiaa. miks sen täytyy sulatella kun ei tää asia liity sen elämään millään tavalla?
Mä vastasin hälle et se on mun ja mieheni välinen asia kenelle kerrotaan ja millon kerrotaan. ettei se päätös ole hänen.
syy minkä takia en oo halunnut kertoa hänelle on se et kun esikkoi rupesin oottaa nii hän sanoi mulle vaan et nyt sen synttärit menee pioille kun en sit näköjään ole tulossa. ja oisinhan mä voinut mennä mut en juoda. se takertua vaan siihen et kuinka sillä ei oo enään ketään kenen kaa juhlia ja mun ois pitänyt kuulema siltä lupa kysyä et voin perheen perustaa! uskomatonta. ja aina jos vahingossakaan mainitsen et väsyttää yms. nii hän vaan siihen tokasee et ois kannattanut miettiä ennen ku lapsia teet....!
sit hän jatkuvasti sanoo kuinka ei usko et me seurustellaan miehen kaa ainakaan loppuelämää. miks toivoa että toiset eroo? vaikka tietää et meillä on kaikki hyvin, nyt ja ennen.
Nyt sit parhaalta ystävältäni kuulin et kuinka tää puhuu mun selän takana kuinka on mulle loukkaantunut kun en sille ollut kertonut esimmäisenä ja kerroin vasta nyt (rv16).
Miks ei ihminen voi olla toisen puolesta onnellinen? miks pitää olla noin itsekeskeinen, ihan kuin oois jostain katkera?
Mä en nyt enään tiiä mitä sen kaa teen kun rupee heti masentaa kun sitä edes ajattelen. mua ei kiinnosta pitää siihen mitään yhteyttä. ja sen jos teen niin se soittelee mulle ja haukkuu pystyyn kun en oo soittanut. mut en vaan saa sanotuksi etten kaipaa mun lähelle tollaista ihmistä.
Anteeksi sekava teksti mut mua ahistaa....
Mutta paljon onnea teidän perheellenne masuasukista! =)
