mitä tehdä...heitänkö miehen pihalle vai yritetäänkö vielä?

[petetty]

Ollaan oltu 10 vuotta yhdessä. Kaksi lasta, molemmat pieniä. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet enemmän ja vähemmän vaikeita kaikille. Olemme ajautuneet toisistamme erilleen. Mies juo kohtalaisen runsaasti, on masentunut ja saa paniikkikohtauksia.

2vk sitten ilmoitti, ettei tiedä rakastaako minua enää. Mietimme sinä iltana monelta kantilta tätä tilannetta, sovimme,että yritämme tsempata molemmat ja katsotaan mihin tilanne johtaa...Sen jälkeen sain tietää, että mies pettää minua. Tsekkasin hänen kännykkänsä tällä viikolla keskellä yötä, että sain varmuuden asiaan!

Pistin eilen miehen pihalle, sanoin että tulee takaisin, kun tietää mitä haluaa ja on oikeaasti valmis keskustelemaan! Oli sitten eilen lähtenytkin baariin, joka selvisi minulle, kun muussa asiassa hänelle soitin illalla. Suuttui tosi kovasti, kun kyttään ja uhkailen??? On aina käyttäytynyt agressiivisesti humalapäissään, jos on huono omatunto...

Miehen piti mennä kaverilleen yöksi, mutta eivät ole sinne yön aikana saapuneet...Olen tosi pettynyt ja vihainen! Ja surullinen, koska miehen piti tänään lähteä mökille lasten kanssa, kun minulla on huomenna työpäivä. Nyt tuskin kykenee ajamaan ennen huomista, jos edes muistaa ylipäänsä perheensä läsnäoloa...Kaikesta huolimatta rakastan tuota urpoa ja tuntuu todella pahalta!!!!!!!

 

[sibirica]

:'( tuntuu tosi pahalta sun puolesta. Tuntuuko susta, että lapset vaistoavat/kärsivät jotenkin tilanteestanne? Ehkä saat jotain perspektiiviä kun mietit asiaa heidän kannaltaan. Masentunut/jatkuvasti surullinen äiti ei myöskään tee hyvää lapsille, mielestäni sekin on jo painava syy harkita eroa. Ainakin väliaikaista sellaista. Joskus vasta todellinen toiminta saa miesten päähän järkeä.

Toivotan sulle onnea ja voimia, kaksi vuotta on pitkä aika ja muista, että myös lapset kärsivät vanhemman juopottelusta. :hug:

 

[petetty]

Ehkä lapset ei vielä vaistoa....olen jaksanut tsempata ne hetket, kun lapset on olleet paikalla! Sairaslomalla olen ollut viikon verran, univaikeuksien kanssa en voi opetella uutta työtä, jonka aloitin 2kk sitten! Maanantaina olen menossa työterveyshuollon kautta psykologille, jotta saan purkaa omia tuntojani, enkä vain yritä pitää kulissia yllä=(

Ja siis miehen paluun yksi tärkeä ja ehdoton asia on, että hänen täytyy kyetä lopettamaan viinen kanssa läträäminen! Muuten tiedän, että mitään muutosta ei tapahdu...

 

[sibirica]

toi viinahomma on veemäinen juttu. tsemppiä todellakin sulle tuon asian kanssa. :flower:

oletko miettinyt laittaa "ehdoksi" myös sitä, että mies hakeutuisi hoitoon? Sanoit, että hän on masentunut ja paniikkihäiriöinen. Mielestäni hänen kannattaisi ehdottomasti hakeutua psykoterapiaan tms. (psykoterapiaakin saa ilmaiseksi/tuettuna jos hätä on todellinen).

 

[petetty]

Niin, ei hän sitä viinan juontia lopeta/pysty lopettamaan yksin!! Siihen tarvitaan apua ja tukea, vaan kun ei siitä ole hyötyä jos sinne väkisin raijaa!! Kyllähän se pitää hänestä itsestään se halu lähteä! Toivoin, että olisi vähän havahtunut, kun laitoin nyt ainakin vähäksi aikaa pois kotoa...Että mitä menettää, jos ei tule järkiinsä!! Vaikka kymmenestä vuodesta kaksi on mennyt huonommin, niin kyllähän tähän mahtuu mielettömästi hyvääkin...

Masennukseen ja paniikkihäiriöihin syö lääkkeitä ja käy sairaanhoitajan kanssa keskustelemassa...ei selvästikään ole riittävän vahvasti tukea ja apua ja sen kyllä myöntää jo itsekin! Ja lisäksi jättänyt nyt käymättä sen sh:n luonakin, työkiireisiin vedoten!!

Minusta on kammottava ajatus, että toinen on valmis heittämään tämän kaiken hukkaan juopottelemalla ja rellestämällä pitkin kyliä kuin mikäkin sinkkumies!=(

 

[vieras]

Mukavia noi tollaset ihmiset, jotka ensin sopan keittää ja kehtaavat vielä valittaa, vaatia ja vihotella perään |O Viittasin tällä siis mieheesi. Ja jos hän on vasta juoppoutumassa niin vielä saattaa olla hyvässä lykyssä mahdollisuuksia palata terveiden kirjoihin. Harvat vaan haluaa tuossa vaiheessa lopettaa ryyppäämisen. Kun riippuvuus alkaa jo syntyä on se kuitekin vielä ihan kivaa, ryyppääminen siis. Juoppoihin ei tehoa kuin rappio. Koita jaksaa :hug:

 

[chef]

Kun kerran jo olet hänet mäjelle viskonut, niin jatkaisin samaa linjaa. Nythän miehellä on mahdollisuus näyttää teoillaan, eikä vain sanoilla että haluaako panostaa sinuun, suhteeseen ja lapsiinne. Eli en päästäisi takaisin ennen kuin mies osoittaisi aidosti merkkejä siitä että hänen kanssaan elämästään vielä tulee jotakin.

 

[ap]

no sitä tässä juuri puntaroinkin....meillä on mukavasti vain iso, yhteinen, asuntolaina. Pelkään eniten sitä, että mies heittäytyy aivan tolkuttomaksi ja kaikki p....a jää minun vastuulleni!! Pankkiin pitäisi varata aikaa ja mahdollisesti perheneuvolaan olla yhteydessä jo valmiiksi...nyt vain tuntuu siltä, että voimat eivät riitä mihinkään ylimääräiseen!! Ja kaiken lisäksi olen aivan epätoivoinen jo sen suhteen, että missä lie tuo on taas yönsä viettänyt!!

 

[adora]

Taitaa olla niin että pallo on nyt miehelläsi. Sinä et pysty häneen tällä hetkellä vaikuttamaan, mies tekee ratkaisunsa, mitä haluaa. Viina läträilyt kuulosti siltä että sen puolesta sinunkin täytyy miettiä, onko miehen turvallista olla lasten läsnä. Jos menee illat alkon kanssa seurustellessa en hetkeekään antais olla saman katon alla lasten kanssa!

Apua miehes tarttee ja minusta sinäkin. Molemmat erikseen noin alkuun.

Tällä hetkellä voi olla mahdotonta ajatella suhteen tulevaisuutta kun mies on selvästi sairas, en usko että kykeneen ajattelemaan täysjärkisesti asioita. Mutta miehestä itsestään se avun hakeminenkin on lähdettävä.

Jos olisin sinä, katsoisin varmaan monia asioita "läpi sormien", ottaen huomioon että mies on sairas ja jos rakastat häntä yhä, en siis tuomitsisi aivan mustavalkoisin perustein. Tsemppiä :hug:

 

[Rebecca80]

Kuulostaa tosi surulliselta teidän tilanne...

Sen verran miehesi lääkityksestä että taitaa olla nyt niin että ne paniikit johtuu nimenomaan lisääntyneestä juopottelusta. En usko että lääkityksellä korjaantuu vaan tilanne voi pahentua koska esim. bentsodiatsepiinit joita paljon käytetään paniikkihäiriöön ei poista tietenkään sitä syytä MIKSI on paniikkia, ainoastaan oireita pitää kurissa.
Paniikit loppuis varmasti muutamien kuukausien kuluessa raitistumisesta. Se on kierre valmis jos miehesi hakee helpotusta paniikkioireisiin alkoholista joka taas pahentaa paniikkioireita.... muutenkin itse olen sitä mieltä että tollaset kemialliset lääkitykset vaan sotkee lisää. (Toki joskus ne on paikallaan, vaikeat psykoosit jne.)

Olisko mitään mahdollisuuksia että yrittäisit puhua miehellesi selvänä hetkenä että koittais siihen paniikkiin sitä että olis vaikka puoli vuotta ihan kokonaan ilman alkoa. Absolutistilinjalla... voi olla että alkuun oireet pahenee mutta kun pahimmasta pääsee yli sit olis jo voiton puolella.

Ja mitä tulee pettämiseen... se on varmasti kauheeta :'(
Mutta yritä ajatella että miehesi siitä enemmän kärsii kuin sinä. Se omantunon taakka pettäjällä on niin raskas (olettaen että on omatuntoa vielä tallella.) Sinähän et ole se joka on pettänyt vaan hän, ja vaikka sinulla on tosi paha olla olet kumminkin se osapuoli joka saa olla puhtaalla omallatunnolla.

Voi että kun kaikki selviäisi teillä, ei mies useinkaan vaihtamalla parane. Sitä vasten vaikeiden ja kipeiden ongelmien voittaminen ja yhdessä eteenpäin jatkaminen lujittaa suhdetta uudella tavalla ja voi olla alku paljon paremmalle tulevaisuudelle.

 

[kärsijä]

Ensinnäkin iso halaus sinulle ja jaksamista kaikkien kysymysten keskellä.
Onko miehesi pahoinpidellyt sinua tai lapsia humalassa?
Viina ja paniikkihäiriö ei ole hyvä yhdistelmä, sikälimikäli tuo viina on hyvä yhdistelmä minkään kanssa...
Samoilla linjoilla olen kuin adora, miehesi on sairas (paniikkihäiriö ja masennus) eikä siis ole nyt oma itsensä, se johon joskus rakastuit ja jota yhä rakastat! Perheneuvolaan aika, kriisiapua saa nopeaakin ja jos miehesi ei heti suostu sinne mukaan on sinulle helpompaa käsitellä asioita vaikka yksinkin. Toivon todella, sinun, miehesi ja lastenne takia, että kaikki selviää -ja olette rukouksissani.

 

[petetty]

ensinnäkin:kiitoksia kaikille asiallisista vastauksista! Nuo ovat kaikki niitä asioita, joita tällä hetkellä puntaroin ja pohdin!! Tiedän, että mies ei ole se sama, johon olen rakastunut ja jonka kanssa olen kaksi ihanaa lasta saanut...Silti tämä on aika hajottavaa ja riipivää!

Sen päätöksen olen tehnyt, että mikäli alko ei jää nyt kuvioista, niin emme taida saman katon alle palata!! Olen katsonut lapsena oman isäni juomista(oli ns. tuurijuoppo), enkä todellakaan halua samaa kohtaloa lapsilleni!

Vaihtamalla ei mies parane, sen tiedän! Ja sen vuoksi haluaisinkin olla mieheni tukena, auttamassa tästäkin mäestä ylös ja luottaa siihen, että yhteinen tulevaisuus voisi vielä olla mahdollinen!

Aika taitaa olla ainut lääke tähän tällä hetkellä. Ja todellakin, se on mies, jonka täytyy nyt havahtua tähän tilanteeseen!

 

[kokenut]

Aivan kuin minun entisestä elämästäni.
Annoin miehelleni sen sata kertaa anteeksi ja silti petti lupauksia olla juomatta,nimittelemättä,tuhlaamatta rahaa peleihin ,vieraissa käymisitä ym.
Viimeinen niittti oli se ,että alkoi humalassa olla tosi ilkeä,pahinpitelikin jo lopuksi.
Otin ensin asumuseron ...mutta tahti vain jatkui.Lopuksi halusin avioeron ja päätöksestä olen todella ylpeä.
Nyt on elämä hyvin.Lapsilla tasapainoinen koti ym.
Lapset tapaavat silti isäänsä ,mutta emme joudu enää saman katon alla kärsimään kun mies pilaaa elämänsä.

 

[Samassa liemessä keitetty]

Miehen logiikalla hän ei ole tehnyt mitään väärin, hänet on heitetty ulos yhteisestä kodista. Mies on siellä uuden naisen luona jo. -Sinähän hänet sinne sysäsit.. (näin se ajattelee...)

 

[petetty]

ainut...että se toinen nainen on varattu myöskin!! Ja asuu ainakin toistaiseksi yhdessä miehen ja kahden pienen lapsen kanssa.....

Ja tosiaan, voi olla että ei ymmärrä virhettään, mutta en haluaisi luovuttaa, ennenkuin tiedän, että kaikki mahdollinen on yritetty ja tehty!

 

[Rebecca80]

ainut...että se toinen nainen on varattu myöskin!! Ja asuu ainakin toistaiseksi yhdessä miehen ja kahden pienen lapsen kanssa.....

Ja tosiaan, voi olla että ei ymmärrä virhettään, mutta en haluaisi luovuttaa, ennenkuin tiedän, että kaikki mahdollinen on yritetty ja tehty!

Sulla on ainakin terve asenne!

Jotenkin tuntuu et nykyään ihmiset luovuttaa niin helposti... siitä johtunee et niin moni päätyy eroon

 

[surullista]

luettavaa.
Itse en luottaisi tuollaiseen mieheen ja laittaisin pihalle. Lapset vaistoaa nyt tilanteen kyllä aikanaan ja kaikki kärsivät.
En jäisi muutenkaan yksipuoliseen suhteeseen, siinä menee oma itsetunto ja kunnioitus.
Jos pidät miehesi kaikesta huolimatta siinä, niin mikä estää häntä lopettamasta? Tilanne on kuin jojo.
Miehellä katto pään päällä, puhtaat vaatteet, lapset lähellä ja ruoka. Samalla voi humputella muualla kuin porsas ja palata aina pahnoille. Ei tarvi huolta kantaa mistään, kun sinä hoidat muut.

Mieti mitä itse haluat ja ajattele tulevaisuutta.
Lastesi ja sinun elämä on sinun käsissäsi.

 

[petetty]

Noh....sitähän tässä juurikin puntaroin, että voinko luottaa vai en! Ja jos mies on valmis muuttumaan, niin yritämmekö vielä vai ei! Mielestäni 10 vuoden yhdessäoloa ei deletoida yhdellä syrjähypyllä...Ehkä olen tyhmä, mutta tiedän myös sen, että saan olla seuraavan miehen kanssa sen 10-vuotta ennen kuin pääsen tähän samaan...Siis tarkoitan, että tunnemme toisemme paremmin, kuin kukaan muu jne...

Ja olen vain yksinkertaisesti sitä mieltä, että vaihtamalla ei välttämättä parane! Ja haluan tietää omat tunteeni varmoiksi, sen, että tiedän, että kaikkemme on tehty. Jos homma ei siitä huolimatta toimi, niin sitten kamat eri osoitteisiin. Itse ajattelen niin, että tämä oli mieheltä helpoin tapa yrittää irti suhteesta, joka ei enää toimi niinkuin pitäisi. Ja sitä tässä odottelenkin, että mikä on miehen panostus tähän perheeseen ja meidän parisuhteeseen!!