Mitä tehdä kohta 10kk nukkumisen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"väsynyt äiti"

Vieras
Toivottavasti täältä löytyis apua kun en enää tiedä mitä tehdä..

Eli minun vajaa 10kk on koko pienen ikänsä ollut huono nukkuja (tai varmaan oikeammin minä olen ollut huono nukuttaja). Ongelmia on sekä yö- että päiväunilla, selitän vaikka aluksi yöongelmat.

Poika nukahti syliin/rinnalle pienenä, ja puoli vuotiaana olimme ajautuneet siihen, että häntä piti kantaa imettäessä n. kaksi tuntia ennen kuin nukahti. Siihen väsyneenä opetin hänelle ikää ollessa tuo 6kk ja risat "pick up, put down" menetelmällä nukahtamaan omaan sänkyyn. Opettelu meni aika kivuttomasti ja jo parin ensimmäisen päivän jälkeen hänet pystyi lähestulkoot vain jättää sänkyyn nukkumaan. Tätä onnea kesti noin kuukauden verran, kunnes muutimme uuteen kotiin. Ilmeisesti siitä stressaantuneena nukuttaminen tuli vaikeammaksi päivä päivältä. Ei enää jäänytkään nukkumaan vaan alkoi aina itkemään ja siihen koitettiin käyttää siskon neuvomaa "pistäytymis-menetelmää", eli käydään rauhoittelemassa ja aina vähän pidennetään sitä aikaa ennen kuin mennään. En pidä huudattamisesta, joten pisin aika ennen rauhoittelua oli ehkä 5min ja nukuttamisessa kesti siis yhteensä reilu tunti. Teimme tätä n.3kk kunnes luovutimme ja tajusin, että nyt täytyy keksiä joku toinen tapa. Lueskelin netistä ohjeita ja ajattelin, että poikani kaipaa enemmän läheisyyttä ja kokeilin joidenkin esittämää tapaa, jossa vanhempi jää samaan huoneeseen odottamaan unta. Laitoin pojan nukkumaan kuten ennenkin ja jäin omaan sänkyyni pojan viereen(pinnis samassa huoneessa). Tsadaa, johan rupesi uni maistumaan. Noin viikon verran nukuttamiseen tällä keinolla meni max 15 minuuttia, ilman yhtään itkua. Noh, tätä onnea ei kestänyt kauaa. Jo viikon jälkeen alkoi uusi rumba, ja hän alkoi nousemaan pinniksessä seisomaan ja kurottautumaan minua kohti itkien (siis tajusi että olen siinä ihan vieressä) Minä sitten lasken hänet makaamaan ja menen sivuun uudelleen, jolloin hän pomppaa ylös, itkee jne.. Eli lähestulkoon sama ongelma palasi ja nukuttamisessa menee taas vähintäänkin se tunti.

Yritin kirjoittaa lyhyesti, mutta ei näköjään onnistunut. En selitäkkään ongelmia päikkärien kanssa koska tuota tekstiä jo on, mutta näin lyhykäisyydessään uskon, että päikkäriongelmat liittyvät tuohon iltarumbaan. Poika siis ei osaa nukahtaa itsekseen vaan vaatii myös päivisin puolen tunnin vaunujen heilutteluoperaation..
Tässä vaan mietin kun jossain vaiheessa pitäisi siirtyä sisälle päikkäreidenkin aikaan, että mitäs sitten?! Niin ja osasi aiemmin myös nukahtaa vaunuihin lähestulkoon itsekseen mutta eipä tee sitä enää...

Mitä teen?
 
Riippuu varmaan ihan siitä kuinka väsynyt olet. Minä olin niin väsynyt kuopuksen kanssa, että vedin lopulta ihan 'raaka peli raksalla' vedon ja jätin itekseen nukahtamaan. Ekan illan huusi ja kävin vaan kaatamassa sänkyyn takaisin ja peittelemässä aina uudestaan. Muutaman ekan kerran sanoin että nyt on ilta ja aika ruveta nukkumaan, hyvää yötä jne.. Seuraavilla kerroilla en sanonut enää mitään, kellistin ukkelin vaan sinne sänkyyn ja vedin peiton päälle. Muutama ilta siinä meni, koko ajan kyllä harveni nuo kerrat kun siellä joutui uudestaan käymään. Oven jätin aina auki että kuuli sinne puuhastelun ja puheen äänet, valo paloi käytävässä niin ettei ollut ihan pimeässä. Soittorasia soitti tuttua unilaulua. Tais ollakin juuri jotain tuota ikää siinä kohtaa, yöheräilyt jatkuivat hänen kanssaan vielä melkein 2v ikään asti, jolloin oli sitten parin yön huuto&ramppausharjoitukset kun jätettiin tutti ja kaikki muukin unta häiritsevä toiminta yöltä pois.

Nyt on puolisen vuotta nukuttu niin, että minäkin saan sen 7-8h katkeamatonta unta (ellei joku ole kipeänä) ja kyllä on kuin eri ihminen! Niin lapsi kuin äitikin. Päiväunet jäi aika pian pois tuossa 2v jälkeen kun alkoi tosiaan nukkua yöt 11-12h heräilemättä.
 
Ja niin, varmaan on tuttua kauraa, mutta vielä niistä iltarutiineista ja riittävästä läheisyydestä päiväaikaan. Eli ne iltapuuhat säänöllisiksi, meillä kaikkia on rauhoittanut lämmin kylpy, jonka jälkeen iltapalaa, hampaiden pesu yms. ja sitten vielä sitä iltasatua/sylissä köllöttelyä ennen sänkyyn menoa.
 
Itse väsyin samanlaiseen nukuttamisrumbaan esikoisen kohdalla juuri noin 10-11kk kohdalla ja siirsin vauvan perhepetiin. Siinä se mylttäsi jonkun aikaa ja nukahti vanhemman viereen. Päiväunet samalla tyylillä, mutta kun vauva nukahti, rakensin "barrikadin" tyynyistä ja peitoista omalle paikalle, jotta ei tipu. Itkut loppui perhepetiin, jossa nukkuin noin vuoden ja siirtyi omaan sänkyyn, joka oli meidän makkarissa.
 
[QUOTE="lapsia kolme";28608036]Riippuu varmaan ihan siitä kuinka väsynyt olet. Minä olin niin väsynyt kuopuksen kanssa, että vedin lopulta ihan 'raaka peli raksalla' vedon ja jätin itekseen nukahtamaan. Ekan illan huusi ja kävin vaan kaatamassa sänkyyn takaisin ja peittelemässä aina uudestaan. Muutaman ekan kerran sanoin että nyt on ilta ja aika ruveta nukkumaan, hyvää yötä jne.. Seuraavilla kerroilla en sanonut enää mitään, kellistin ukkelin vaan sinne sänkyyn ja vedin peiton päälle. Muutama ilta siinä meni, koko ajan kyllä harveni nuo kerrat kun siellä joutui uudestaan käymään. Oven jätin aina auki että kuuli sinne puuhastelun ja puheen äänet, valo paloi käytävässä niin ettei ollut ihan pimeässä. Soittorasia soitti tuttua unilaulua. Tais ollakin juuri jotain tuota ikää siinä kohtaa, yöheräilyt jatkuivat hänen kanssaan vielä melkein 2v ikään asti, jolloin oli sitten parin yön huuto&ramppausharjoitukset kun jätettiin tutti ja kaikki muukin unta häiritsevä toiminta yöltä pois.

Nyt on puolisen vuotta nukuttu niin, että minäkin saan sen 7-8h katkeamatonta unta (ellei joku ole kipeänä) ja kyllä on kuin eri ihminen! Niin lapsi kuin äitikin. Päiväunet jäi aika pian pois tuossa 2v jälkeen kun alkoi tosiaan nukkua yöt 11-12h heräilemättä.[/QUOTE]


Kuinka kauan odotit ennen kuin kävin peittelemässä uudelleen? Kun periaatteessa tätä tyyliä on tässä nyt tehty eikä minkäänlaista kehitystä ole kyllä näkyvissä. Päinvastoin, tuntuu että innostuu vaan siitä kun käy kellistämässä..
 
[QUOTE="lapsia kolme";28608062]Ja niin, varmaan on tuttua kauraa, mutta vielä niistä iltarutiineista ja riittävästä läheisyydestä päiväaikaan. Eli ne iltapuuhat säänöllisiksi, meillä kaikkia on rauhoittanut lämmin kylpy, jonka jälkeen iltapalaa, hampaiden pesu yms. ja sitten vielä sitä iltasatua/sylissä köllöttelyä ennen sänkyyn menoa.[/QUOTE]

Joo ollaan ihan pienestä pitäen tehty samat rutiinit, iltapesut yms ja sylittelyä yms.. ei vaikutusta.
 
Kuinka kauan odotit ennen kuin kävin peittelemässä uudelleen? Kun periaatteessa tätä tyyliä on tässä nyt tehty eikä minkäänlaista kehitystä ole kyllä näkyvissä. Päinvastoin, tuntuu että innostuu vaan siitä kun käy kellistämässä..

No odottelin kyllä ja huutelin sinne huoneeseen että äiti on täällä, ei hätää, nuku vaan aina ensin aina ennenkuin sinne menin, meillä lapsi ei pitänyt varsinaista hätäitkua, vaan semmosta harmituskiljuntaa enemmänkin. Hän myös kuunteli selvästi huuteluani, koskapa hiljeni aina kun jotain hänelle sanoin. Pitäiskö teidän kokeilla sitten että et menekään kellistämään, itkeekö siis ihan hysteeristä hätäitkua siellä kun jää yksin? Joku neuvo oli muistaakseni myös, että istuis hetken siinä oven takana, lähellä huonetta ja siitä juttelisi, siirtyisi sitten pikkuhiljaa ilta illalta aina vähän kauemmaksi ja kauemmaksi. Mutta kuulostaa vähän kikkailulta ehkä, varsinkin jos lapsi tuntuu tosiaan vaan provosoituvan siitä aikuisen läsnäolosta.
 

Yhteistyössä