Mitä tehdä kun lapselle kelpaa vain äiti, vaikka isä hoitaa lasta melkein yhtä paljon?

[ap äiti]

Meillä minä lähden yleensä aikaisin töihin, mies herää lapsen kanssa, hoitaa hänen aamutoimensa ja vie hänet pph:lle. Mies hoitaa myös lapsen iltaisin jos minulla on iltavuoro (tulen silloin kotiin vasta lapsen mentyä nukkumaan), kuten myös viikonlopputöiden osuessa kohdalle. Miehellä ja lapsella on siis päivittäin kahdenkeskistä aikaa ja heillä menee kuulemma ihan mukavasti kahdestaan. Nyt poika on kuitenkin ruvennut kiukuttelemaan, että isä ei saa antaa syömistä/juomista, ei saa tulla paikalle jos minä olen pojan kanssa vaikka syömässä aamupalaa, suihkussa tms. Poikaa selvästi harmittaa, jos isä keskeyttää äidin ja pojan kahdenkeskisen ajan, alkaa huitoa, rupeaa työntämään isää ovesta ulos ja suuttuu jos isä ei tottele. Minua harmittaa aivan erityisesti, jos minä olen kotona ja teen jotakin omaa hommaa, eikä valmiiksi keittiössä oleva isä saa antaa lapselle syömistä tai juomista kun hän sitä pyytää, vaan tulee kauheat "Äitti! Äitti!" -huudot ja raivarit. En ymmärrä mitä syytä pojalla on tuohon, kun saa olla kahden kesken kummankin vanhemman kanssa joka päivä, eikä ole aikaisemmin tehnyt tuollaista. Onko tähä mitään keinoa olemassa? Pitääkö vaan kuunnella sitä huutoa päivittäin? Mieheni on sitä mieltä, että ei pitäisi huudattaa vaan minun pitäisi kävellä keittiöön antamaan syömistä tai juomista ja se ei varmaan ainakaan edistä tuon käytöksen loppumista. Noista tilanteista joissa isä ei saisi esim. tulla aamupalalle, selvitään sentään aika useasti neuvottelemalla.

 

[ap äiti]

Poika on tasan 2-vuotias.

 

["vieras"]

Meillä alkoi isä kelpaamaan vasta reilu 3 vuotiaana. Väliin mentiin lapsen mukaan, mitä hän halusikin. Mutta tuohon, ettei isä olisi saanut tulla johonkin tilaan tai juttuun, siihen ei koskaan suostuttu, siinä musta lapsi olisi alkanut pyörittää perhettä. Mutta jos lapsi halusi, että äiti antaa maitoa eikä isä, siihen aina väliin taivuttiin. Ja jos isä oli alkanut tekemään jotain lapsen kanssa, en siihen väliin mennyt, vaikka lapsi olisi huutanut äitiä.

 

[ilma]

Lapsi pyrkii perheen pomoksi.
Siihen ei pidä tietenkään suostua. Jos isä on antamassa iltapaa niin sitten antaa tai lapsi on ilman, jos ei kelpaa. Ei päkäpäisinkään lapsi kuukausitolkulla yritä. Jos annatte periksi nyt olette suossa vuosia.

 

["vieras"]

Tuossa iässä ne voi kokeilla tuollaistakin pomottamista. En ole itse antanut periksi, joskus tietenkin jossain pikkujutuissa mutta kohta ootte ihmettelemässä pikku tyrannin kanssa jos annatte pompotella miten haluaa.

 

[nooh]

meillä on ihmeen vähän näkynyt tuota, pikkuisen vanhempi poika. Joskus vähän tuuppaa vanhempaa kauemmas, mutta aika tasaisesti molempia vuoron perään, eikä se aina edes liity tuohon peluuttamiseen.

ja siihen tuupittavana olemiseen muutenkaan en ole juuri suostunut muuten kuin leikkinä.

 

[ap äiti]

Kiitos vastauksista

Joo, kyllä se varmaan on niin, että ei pitäisi koskaan suostua pompotteluun. Se on vaan hankalaa, kun mies ei usko että se huutaminen lakkaa joskus jos ei anna periksi. Täytyy puhua hänen kanssaan tuosta silloin kun tilanne ei ole päällä. Mies saa yleensä lopulta tulla keittiöön tai kylpyhuoneeseen kun hän selittää että iskän pitää nyt keittää kahvia tai pestä kädet ja höpöttää jotain muuta siihen perään. Tuntuu tosi epäreilulta tuollainen isän syrjiminen, kun hän hoitaa kuitenkin poikaa tosi paljon, onneksi mies ei ota sitä henk.koht. En oikein tiedä tuosta pomottamisesta, eikö se voi olla ihan vaan pojan sen hetkinen tarve saada olla kahdestaan äidin kanssa (mikä ei tietysti oikeuta toisen pois ajamista)? Ehkä minulla on vähän syyllinen olo, kun arkisin yhteistä aikaa ei ole kovin paljoa, vaikka pojan hoitopäivät eivät kyllä ole pitkiä kun toinen vanhemmista menee myöhään ja toinen pääsee aikaisin.