Mikä avuksi kun lapsi alkaa kiukuttelemaan isä-viikonlopun jälkeen?

[avuton]

Kolmevuotias alkaa nykyään joka kerta kiukuttelemaan minulle kun tulee isältään. Vaihtotilanteissa alkaa minulle huutamaan, itkemään ja käskee menemään pois. Haluaisi jäädä isälleen.
Minä olen lähivanhempi. Hoidin lasta kotona 2-vuotiaaksi asti. Lapsen isää on vasta eromme jälkeen alkanut lapsen hoito kiinnostamaan ja uskonkin että hän lapsen kanssa touhuaa paljon kaikkea, hemmottelee ja ostaa kalliita leluja. Kun taas minä elän lapsen kanssa normaalia arkea, olen päivät töissä ja lapsi on tuolloin hoidossa. Illat kuluvat kotitöiden ja löhöilyn merkeissä ja vapaapäivinä tietysti teemme jotain mukavaa yhdessä. Isällään lapsi on joka toinen viikonloppu.
Mietinkin nyt että mistä tämmöinen kiukuttelu saattaisi johtua? Kiukku kuitenkin lakkaa heti kun tulemme kotiin. Lapsi tulee halailemaan ja suukottelemaan ja on kun ei mikään olisi ollut äsken huonosti. Minusta tämä tuntuu todella pahalta. Onko lapsella vain niin hauskaa isänsä kanssa ettei malttaisi lähteä vai onko minussa vika? En ole ankara äiti, lapsi saa paljon hellyyttä ja rakkautta. Mieleeni on myös juolahtanut että puhuuko lapsen isä minusta pahaa lapselle. Exällä ja minulla on todella huonot välit, joten en tätäkään pidä mahdottomana ajatuksena. Emme pysty mistään asiasta keskustelemaan. Exä tietysti on vahingoniloinen kun näkee miten lapsi minulle kiukuttelee eikä haluaisi mukaani lähteä.
Kokeeko lapsi asian kenties niin että minä olen hänet hylännyt? Vai onko tämä jokin vaihe mikä menee ajan kanssa ohi?
Tiedän ettei tämä tilanne ole lapsellekaan mikään helppo kun joutuu kahden kodin väliä kulkemaan.

 

[vicy]

Olisikohan sama kuin monilla on päiväkodin kanssa eli aletaan kiukuttelemaan hakijalle ettei haluaisi lähteä.. Tämä johtuu siitä että omaan äitiin(/isään) on helppoa ja turvallista purkaa päiväaikana tullutta stressiä ja paineita, joita lapsi ei voi purkaa vieraaseen aikuiseen..

 

["Piika-äiti"]

No niinhän hän alkaa mummola yms. vierailuidenkin jälkeen kotiin tullessa.

Kotona on turvallisin kiukuta. Muualla ei uskalla ilman hylkäämisen pelkoa.

 

["vieras"]

Tuohan on hyvä merkki. Lapsi purkaa tunteensa sinulle. Uskaltaa kiukutella kotona. Meillä on AINA lapsilla mökiltäpaluupäivä, joka on ihan hirveä. Sitten taas elämä tasoittuu. Sellasta se on.

 

[Sokea Reetta]

Et ole koskaan kuullu paska-, helvetin- tai perkeleenpäivistä? Noilla sanoilla monet yh:t kuvaavat sitä päivää, kun lapsi/lapset tulee etävanhemman luota takasin kotiin. Ja monilla on todella hyvät välit etään ja tapaamiset sujuu moitteettomasti ja lapsi nauttii siellä olostaan. Se on varmaan sitä ikävää molempia vanhempia kohtaan ja mitä kaikkia tunteita erolapset käykään läpi. Mutta se kotiintulopäivä tai seuraava päivä on usein sitä, että lapsi huutaa, rissaa ja kiukuttelee. Siihen auttaa läsnäolo, syli, hali, rauhallisuus nyt ainakin.

 

["HEI"]

Lapsella on ollut sinua kova ikävä ja näyttää sen kiukuttelemalla. Ihan normaalia ja yleistä. Kertoo äidin ja lapsen hyvästä suhteesta. Lapsi kokee olevansa turvassa ja KOTONA, mihin on kaivannut, vaikka isän luona olisikin ollut kivaa.

 

[avuton]

mutta kun lapsi käskee minua pois ja hokee isiä. ei suostu alkuun tulemaan syliini ollenkaan. Itkun kanssa lähtee..mutta tosiaan kotona on sitten jälleen oma itsensä. Olen vaan niin herkkä tämän asian suhteen, koska tiedän miten exä osaa kaikki tämmöiset tilanteet kääntää omaksi edukseen.