Mitä tehdä kun oma lapsi alkaa ärsyttää...

[tuisku77]

Kyse siis tänään täyttävästä 8v pojasta.. Rakas, mutta raivostuttava. Koko ajan marisee, kitisee, kiukkuaa, huutaa, kiusaa/härnää 1v9kk pikkuveljeään, kuitenkin on itkuinen kun komentaa ja aina (mukamas?) hyvin järkyttynyt kun komennetaan. Huutaa, ettei saa tarpeeksi huomiota. Yritetty useasti selittää miksi 1v ja vauvaa tänään 4kk kohdellaan eri tavalla kuin häntä. Kaikkia kuitenkin tavallaan tasapuolisesti. Pojan isä asuu Ruotsissa, käytännössä "häntä ei ole"..

 

[Vanilja]

Jau se ihan luonnollista on. Ja kai tuo hänen käytös jotenkin kertoo siitä, millaista on kun ei enää ole ihan pieni, mutta ei ole vielä isokaan. Koittaisin tuossa tilanteessa vaan vahvistaa hänen "ison" rooliaan, kehua sellaisesta mitä jo osaa ja pyytää auttamaan (sellaisia kunnon haasteita, antaa vaikka jokin ruoka tai siivousjuttu hänelle tehtäväksi tms.) Ja silloin tällöin ottaisin hetkeksi kainaloon (sittenhän näet, kauanko siinä viihtyy).

 

[tytönjapojanmamma]

Varmaan tosiaan kaipaa huomioita sitten. Jos koetat viettää hänen kanssaan enemmän aikaa. Tai jos se ei ole mahdollista, niin ainakin niin, että keskityt nyt häneen enemmän, muuthan teillä vielä niin pieniä. tiedän kyllä, ettei muitkaan voi toki unohtaa, mutta jos nyt isolla pojalla tuollainen vaihe.

 

[vieras]

On se jännä, en muista että olisin kertaakaan saanut mitään omaa aikaa tai huomiota sen jälkeen kun tuli sisaria. Eikä se ollut mikään syy mihinkään, eikä sellaisesta puhuttu omassa lapsuudessa.

Nykyään ei mikään riitä, kun tulee lisää lapsia, on lapsilla jatkuvat ongelmat ja tarvittaisiin vanhemmilta omaa aikaa kaikille.Entä kotityöt ja vanhempien jaksaminen?

 

[vieras]

Katso peiliin ja mieti onko isoin jäänyt 'yksin' kun on jo iso. Äidin aika menee pienten kanssa ja hänkin on vielä pieni.
Surullista kuultavaa tuollainen kun toinen onneton ja tuo sen esillekin.
Vuoronperään pienemmät isälle ja teet sinä/isä jotain yksin ison pojan kanssa että saa tuntea itsensä isommaksi, pieniltä kiellettyjä asioita.

 

[tuisku77]

Me ollaan tehtykin, mutta tuntuu ettei mikään riitä. Koko ajan hän pitäisi olla joka asiassa "pääroolissa". En ole äiti joka touhuaisi lastensa kanssa, vaan perushoidon hoidan hyvin, muutoin leikkivät kukin itekseen pienestä asti. ja tuo isäpuolikin huomaa poikaani TOSI hyvin, kuten omiaan. Koko ajan pitäisi olla tekemistä, hetken leikkii/on yksin ja sitten taas vonkuu jotakin vaikkapa pelaamaan ja vaikka näkee että mulla esim. vauva rinnalla. Ja kun kyläillään jossain huutelee koko ajan kaikille että "kato kato". Kai hänellä on nyt vaan jokin vaihe? Muutamia kertoja itkenyt kun oma isä ei paikalla ja sille mä en voi kyllä mitään...

 

[tytönjapojanmamma]

Me ollaan tehtykin, mutta tuntuu ettei mikään riitä. Koko ajan hän pitäisi olla joka asiassa "pääroolissa". En ole äiti joka touhuaisi lastensa kanssa, vaan perushoidon hoidan hyvin, muutoin leikkivät kukin itekseen pienestä asti. ja tuo isäpuolikin huomaa poikaani TOSI hyvin, kuten omiaan. Koko ajan pitäisi olla tekemistä, hetken leikkii/on yksin ja sitten taas vonkuu jotakin vaikkapa pelaamaan ja vaikka näkee että mulla esim. vauva rinnalla. Ja kun kyläillään jossain huutelee koko ajan kaikille että "kato kato". Kai hänellä on nyt vaan jokin vaihe? Muutamia kertoja itkenyt kun oma isä ei paikalla ja sille mä en voi kyllä mitään...

Niin. Tuo on kyllä totta, joskus ei lapsille tunnu riittävän mikään. Olisko tuo joku vaihe? Jos vaan juttelisitte asiasta, kertoisit, että sisarukset kun ovat pieniä tarttevat perushoitoa, mutta, että hänkin (iso poika siis) on tärkeä. ja, että pikkusisarukset ottaa hänestä mallia, että hän on hyvä esimerkki...jne

 

[tuisku77]

Me ollaan tehtykin, mutta tuntuu ettei mikään riitä. Koko ajan hän pitäisi olla joka asiassa "pääroolissa". En ole äiti joka touhuaisi lastensa kanssa, vaan perushoidon hoidan hyvin, muutoin leikkivät kukin itekseen pienestä asti. ja tuo isäpuolikin huomaa poikaani TOSI hyvin, kuten omiaan. Koko ajan pitäisi olla tekemistä, hetken leikkii/on yksin ja sitten taas vonkuu jotakin vaikkapa pelaamaan ja vaikka näkee että mulla esim. vauva rinnalla. Ja kun kyläillään jossain huutelee koko ajan kaikille että "kato kato". Kai hänellä on nyt vaan jokin vaihe? Muutamia kertoja itkenyt kun oma isä ei paikalla ja sille mä en voi kyllä mitään...

Niin. Tuo on kyllä totta, joskus ei lapsille tunnu riittävän mikään. Olisko tuo joku vaihe? Jos vaan juttelisitte asiasta, kertoisit, että sisarukset kun ovat pieniä tarttevat perushoitoa, mutta, että hänkin (iso poika siis) on tärkeä. ja, että pikkusisarukset ottaa hänestä mallia, että hän on hyvä esimerkki...jne

Ollaan me puhuttu ja aina naurahtaa niin että ahaa nyt se ymmärsi mutta sitten taas räjähtää.. hän jopa puhunut että tappaa sitten itsensä.. :'( Onneksi meille perheneuvolan tuli juuri aika parin viikon päähän. Taustalla myös koulukiusaamista. Niin ja sellaista ärsyttävää mahtailua tullut joka asiassa... Se raivo alkaa ennenkuin ehtii huomenta sanomaan. Jos huomio kiinnittyy kokonaan häneen, niin on todella suloinen poika

 

[vieras]

Me ollaan tehtykin, mutta tuntuu ettei mikään riitä. Koko ajan hän pitäisi olla joka asiassa "pääroolissa". En ole äiti joka touhuaisi lastensa kanssa, vaan perushoidon hoidan hyvin, muutoin leikkivät kukin itekseen pienestä asti. ja tuo isäpuolikin huomaa poikaani TOSI hyvin, kuten omiaan. Koko ajan pitäisi olla tekemistä, hetken leikkii/on yksin ja sitten taas vonkuu jotakin vaikkapa pelaamaan ja vaikka näkee että mulla esim. vauva rinnalla. Ja kun kyläillään jossain huutelee koko ajan kaikille että "kato kato". Kai hänellä on nyt vaan jokin vaihe? Muutamia kertoja itkenyt kun oma isä ei paikalla ja sille mä en voi kyllä mitään...

Uusi tilanne, uusi isäpuoli ja kaksi noin pientä, tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Äidin aika menee pienempien kanssa ja vielä tuo vieras mies jolla omat lapset.
Voin kuvitella hänen pahan olon.

 

[vieras]

Meillä joskus oli tuota katokato ja minua ärsyttää se ainakin jo kahden lapsen kanssa tosi paljon. On kotitöitä ja joskus haluaisi katsoa vaikka omaa kirjaakin, ja siihen kaksi huutamaan kato. En ole äitimateriaalia ollenkaan, sanon ihan heti,e ttä enpä katokaan, nyt, ensi vuonna, tai jotain yhtä inhottavaa. En vaan jaksa että lapsille ei mikään riitä.

 

[tuisku77]

Me ollaan tehtykin, mutta tuntuu ettei mikään riitä. Koko ajan hän pitäisi olla joka asiassa "pääroolissa". En ole äiti joka touhuaisi lastensa kanssa, vaan perushoidon hoidan hyvin, muutoin leikkivät kukin itekseen pienestä asti. ja tuo isäpuolikin huomaa poikaani TOSI hyvin, kuten omiaan. Koko ajan pitäisi olla tekemistä, hetken leikkii/on yksin ja sitten taas vonkuu jotakin vaikkapa pelaamaan ja vaikka näkee että mulla esim. vauva rinnalla. Ja kun kyläillään jossain huutelee koko ajan kaikille että "kato kato". Kai hänellä on nyt vaan jokin vaihe? Muutamia kertoja itkenyt kun oma isä ei paikalla ja sille mä en voi kyllä mitään...

Uusi tilanne, uusi isäpuoli ja kaksi noin pientä, tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Äidin aika menee pienempien kanssa ja vielä tuo vieras mies jolla omat lapset.
Voin kuvitella hänen pahan olon.

Poika ei siis muista aikaa jolloin oma isä on ollut läsnä (erosimme kun poika 1v ja ex muutti Ruotsiin jossa vieläkin) eikä aikaa jolloin nykyistä miestä ei olisi ollut...

 

[topsehiini]

Meillä tehdään niin että annetaan viimeinen varoitus(kun tilanne päällä) jos ei auta niin jokin etuus pois. Milloin kännykkä,tamagotshi,tietokonekielto ym...

Nyt alkaa jo uskomaan kun varoitus annetaan

 

[vieras]

Kyllä ärsyttäisi taatusti. toinen on 6 vuotta ollut keskipiste, jotain rajaa, paljonko äidinkään tarvitsee jaksaa. Kyllä tuon ikäisen pitää ymmärtää, että ei aina voi olla huomionkohde.

 

[tuisku77]

Meillä tehdään niin että annetaan viimeinen varoitus(kun tilanne päällä) jos ei auta niin jokin etuus pois. Milloin kännykkä,tamagotshi,tietokonekielto ym...

Nyt alkaa jo uskomaan kun varoitus annetaan

ei auta, nyt viikon verran kaikki pois johon liittyy jonkin ruudun tuijotus...

 

[vieras]

Me ollaan tehtykin, mutta tuntuu ettei mikään riitä. Koko ajan hän pitäisi olla joka asiassa "pääroolissa". En ole äiti joka touhuaisi lastensa kanssa, vaan perushoidon hoidan hyvin, muutoin leikkivät kukin itekseen pienestä asti. ja tuo isäpuolikin huomaa poikaani TOSI hyvin, kuten omiaan. Koko ajan pitäisi olla tekemistä, hetken leikkii/on yksin ja sitten taas vonkuu jotakin vaikkapa pelaamaan ja vaikka näkee että mulla esim. vauva rinnalla. Ja kun kyläillään jossain huutelee koko ajan kaikille että "kato kato". Kai hänellä on nyt vaan jokin vaihe? Muutamia kertoja itkenyt kun oma isä ei paikalla ja sille mä en voi kyllä mitään...

Uusi tilanne, uusi isäpuoli ja kaksi noin pientä, tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Äidin aika menee pienempien kanssa ja vielä tuo vieras mies jolla omat lapset.
Voin kuvitella hänen pahan olon.

Koulukiusaamissen on heti puututtava.
Omaani uhkattiin hakata, reksi suositteli ilmoitusta poliisille uhkailusta.
Lapseni vähän vanhempi ja nämä uhkailijat häiriköitä. siirretty jo aiemmin eri kouluihin.
Lapsella on oltava tunne että vanhemmat suojelee, meillä tilanne auki, sos.työntekijä jutellut näiden uhkaajien vanhempien kanssa. Toistaiseksi haen lapseni koulusta koska toinen kavereista norkoilee koulun lähettyvillä. Pian varmaankin oltava uudelleen yhteydessä sos.työntekijään, antoi minulle suoran numeron

 

[Vanilja]

Ja yksi hyvä juttu voisi olla muistella hänen vauva- ja taaperoaikaansa hänelle ääneen samalla kuin hoidat pienempiä. Jotta hän tajuaa, että häntä on ihan samalla lailla hoivattu ja hellitty. Hänelle olisi varmaan tärkeää tietää, millaisia ihania muistoja sinulla on ajasta kun hän oli ihan pikkuinen.

 

[tytönjapojanmamma]

Me ollaan tehtykin, mutta tuntuu ettei mikään riitä. Koko ajan hän pitäisi olla joka asiassa "pääroolissa". En ole äiti joka touhuaisi lastensa kanssa, vaan perushoidon hoidan hyvin, muutoin leikkivät kukin itekseen pienestä asti. ja tuo isäpuolikin huomaa poikaani TOSI hyvin, kuten omiaan. Koko ajan pitäisi olla tekemistä, hetken leikkii/on yksin ja sitten taas vonkuu jotakin vaikkapa pelaamaan ja vaikka näkee että mulla esim. vauva rinnalla. Ja kun kyläillään jossain huutelee koko ajan kaikille että "kato kato". Kai hänellä on nyt vaan jokin vaihe? Muutamia kertoja itkenyt kun oma isä ei paikalla ja sille mä en voi kyllä mitään...

Niin. Tuo on kyllä totta, joskus ei lapsille tunnu riittävän mikään. Olisko tuo joku vaihe? Jos vaan juttelisitte asiasta, kertoisit, että sisarukset kun ovat pieniä tarttevat perushoitoa, mutta, että hänkin (iso poika siis) on tärkeä. ja, että pikkusisarukset ottaa hänestä mallia, että hän on hyvä


esimerkki...jne


No hyvä kun pääsette perheneuvolaan. Tuo, että sanoi, että tappaa on syy kyllä nyt tosiaan tehdä jotain. Että ottavat asian vakavasti siellä perheneuvolassa. Jostain on pojalla paha olo. Toivon, että asia selviää. Älä luovuta enen kun selviää. Voimia.

Ollaan me puhuttu ja aina naurahtaa niin että ahaa nyt se ymmärsi mutta sitten taas räjähtää.. hän jopa puhunut että tappaa sitten itsensä.. :'( Onneksi meille perheneuvolan tuli juuri aika parin viikon päähän. Taustalla myös koulukiusaamista. Niin ja sellaista ärsyttävää mahtailua tullut joka asiassa... Se raivo alkaa ennenkuin ehtii huomenta sanomaan. Jos huomio kiinnittyy kokonaan häneen, niin on todella suloinen poika

 

[tytönjapojanmamma]

No miinä en näköjään osaa lainata noita tekstejä, sorgen.

 

[tuisku77]

Me ollaan tehtykin, mutta tuntuu ettei mikään riitä. Koko ajan hän pitäisi olla joka asiassa "pääroolissa". En ole äiti joka touhuaisi lastensa kanssa, vaan perushoidon hoidan hyvin, muutoin leikkivät kukin itekseen pienestä asti. ja tuo isäpuolikin huomaa poikaani TOSI hyvin, kuten omiaan. Koko ajan pitäisi olla tekemistä, hetken leikkii/on yksin ja sitten taas vonkuu jotakin vaikkapa pelaamaan ja vaikka näkee että mulla esim. vauva rinnalla. Ja kun kyläillään jossain huutelee koko ajan kaikille että "kato kato". Kai hänellä on nyt vaan jokin vaihe? Muutamia kertoja itkenyt kun oma isä ei paikalla ja sille mä en voi kyllä mitään...

Uusi tilanne, uusi isäpuoli ja kaksi noin pientä, tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Äidin aika menee pienempien kanssa ja vielä tuo vieras mies jolla omat lapset.
Voin kuvitella hänen pahan olon.

Koulukiusaamissen on heti puututtava.
Omaani uhkattiin hakata, reksi suositteli ilmoitusta poliisille uhkailusta.
Lapseni vähän vanhempi ja nämä uhkailijat häiriköitä. siirretty jo aiemmin eri kouluihin.
Lapsella on oltava tunne että vanhemmat suojelee, meillä tilanne auki, sos.työntekijä jutellut näiden uhkaajien vanhempien kanssa. Toistaiseksi haen lapseni koulusta koska toinen kavereista norkoilee koulun lähettyvillä. Pian varmaankin oltava uudelleen yhteydessä sos.työntekijään, antoi minulle suoran numeron

Olen puuttunut tilanteeseen painokkaasti ja hyvin. Lähes joka tahoon otettu yhteyttä paitsi poliisiin. Itsekin marssein kouluun poikia jututtamaan ja vanhemmat olen tavannut! Tänään oli pojan 8v synttärit Raxissa, jonne kutsui kaikki luokkansa pojat + kaksi muuta. Tilanne tuntui olevan siellä hyvä, poikani oli hyvin puhelias ehkä hiukan määräileväkin josta sanoinkin hänelle..

 

[tuisku77]

Ja yksi hyvä juttu voisi olla muistella hänen vauva- ja taaperoaikaansa hänelle ääneen samalla kuin hoidat pienempiä. Jotta hän tajuaa, että häntä on ihan samalla lailla hoivattu ja hellitty. Hänelle olisi varmaan tärkeää tietää, millaisia ihania muistoja sinulla on ajasta kun hän oli ihan pikkuinen.

joo, tästä hän tykkää hirmuisesti

 

[topsehiini]

Meillä tehdään niin että annetaan viimeinen varoitus(kun tilanne päällä) jos ei auta niin jokin etuus pois. Milloin kännykkä,tamagotshi,tietokonekielto ym...

Nyt alkaa jo uskomaan kun varoitus annetaan

ei auta, nyt viikon verran kaikki pois johon liittyy jonkin ruudun tuijotus...

Ei vielä viikko auta ainakaan meillä... sitkeyttä :hug:

 

[tytönjapojanmamma]

Ja yksi hyvä juttu voisi olla muistella hänen vauva- ja taaperoaikaansa hänelle ääneen samalla kuin hoidat pienempiä. Jotta hän tajuaa, että häntä on ihan samalla lailla hoivattu ja hellitty. Hänelle olisi varmaan tärkeää tietää, millaisia ihania muistoja sinulla on ajasta kun hän oli ihan pikkuinen.

Tämä hyvä, meidän tytöstä on ihanaa jutella siitä mimmonen oli vauvana. Jakatella kuvia. Mutta ei tämäkään mikään ratkaisu siis ole, jos joku isompi ongelma.

 

[tuisku77]

Meillä tehdään niin että annetaan viimeinen varoitus(kun tilanne päällä) jos ei auta niin jokin etuus pois. Milloin kännykkä,tamagotshi,tietokonekielto ym...

Nyt alkaa jo uskomaan kun varoitus annetaan

ei auta, nyt viikon verran kaikki pois johon liittyy jonkin ruudun tuijotus...

Ei vielä viikko auta ainakaan meillä... sitkeyttä :hug:

Eli siis pidempi aika ilman pleikkaa ja lastenohjelmia/videoita?

 

[Elämänlähde]

nO meillä välillä samanlaista ton 7v kanssa, mutta onneksi tilanne raukee ihan pienelläkin huomioimisella, otan vaikka lenkille mukaan tms =)

 

[topsehiini]

Ei vaan tarkoitin että menee pidempään ennen kuin nämä pois otot auttaa. Itse en ole antanut kuin loppupäivän kieltoja koska nukkumaan kun mennään niin asiat sovitaan ja seuraava päivä on aina uusi ja uusilla kujeilla.