Mitä tehdä kun oma lapsi pistää TODELLA vihaksi?

[Turhautunut]

Meillä 3,5v. tyttö huutaa, karjuu ja raivoaa AINA!!!! Aamulla ennen tarhaan menoa, tarhasta hakiessa ja illalla nukkumaan mennessä! Lisäksi kaikki väli huudot! Ja huuto ei ole mitään pientä kiukuttelua vaan kurkkusuorana karjumista!!! Heti jos annan hiukankin häntä ärsyttävän vastauksen niin kuoron aloitus on taattu. Esim. "Saanko karkkia?" "Ei tänään ei ole namipäivä." En halua tehdä tytön kanssa mitään sillä kun tekeminen (vaikka vaan kaupassa käynti) loppuu niin huuto taas alkaa! Isosiskokin luonnollisesti kärsii tästä.. Taas huutanut viimeiset 30min kun en jaksanut temppuilla hampaita pestessä.. Usein käy niin pahasti hermoon että ihmettelen etten ole käynyt pahemmin käsiksi lapseen.. :'( Ja tietenkin tunnen huonoa omaatuntoa aina näiden kohtausien jälkeen. Mielestäni minulla on ihan ok pinna, tosin räjähdän pahasti kun räjähdän ja viime aikoina sitä on sattunut useita kertoja viikossa.. Koen myös oikeasti vihaavani lasta aina ajoittain, voisin jopa luopua hänestä, tämä on pelottavaa sillä lapset ovat aina olleet minulle kaikki kaikessa!

 

[hs]

yh nainen? Missä sen mukulan isä? anna sille se pariksi päivää hoitoon?

 

[huh]

Sama täällä!!! Olen vain päättänyt purra hammasta vielä 14 vuotta, sitten olen vapaa.

 

[ZäDäM]

Sää tarvihet omaa aikaa.

 

[ap]

En ole yh. Ja isä onkin oikeasti todella paljon ja hyvin kiinni yhteisessä perhe-elämässä!! Omaa aikaa saan aivan tarpeeksi, aina kun sitä haluan.. Tämä on toivotonta!!!

 

[Tallu -]

Aika yleensä auttaa. Olet itse vain sinnikäs, ja pysyt päätöksissäsi. Lapsen kehitysvaiheita on hankala mennä nopeuttamaan, mutta ajan kanssa ne menevät ohitse. Toivottavasti tämä linkki auttaisi ymmärtämään pientä uhmakimppuasi: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/3_4-vuotias/persoonallisuus_ja_tunne-elama/

 

[-]

Täältä löytyy kohtalotoveri. Kuuluu varmaankin 3.5v ikään.
Itse olen kokeillut olla hermostumatta vaikka kuinka ärsyttää. Annan karjua ja raivota ihan rauhassa niin kauan kun jaksaa. Selitän asiat rauhallisesti (esim. miksi ei saa nyt karkkia)ja sitten annan huutaa ja jatkan omia tekemisiäni niinkuin en kuulisi koko huutoa. Auttaa paljon paremmin kuin että alkaisin itsekin huutaa. Esikoisen kanssa tehdään kesälomareissu kahdestaan ja isä vahtii uhmaikäistä. Kaipa se joskus ohi menee...