Mitä tehdä, kun omakuva on todella negatiivinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaana.

Vieras

Tunnen olevani todella ruma, vastenmielinen, ihan fyysisesti oksettava. Näen itsessäni vain huonoa. Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä muut sanovat minusta, ajattelen että he vain säälistä kehuvat minua.

Edes puolisoni ei tiedä, kuinka voimakkaasti inhoan itseäni :( Hän luulee, että vitsailen, tai että minulla on hieman huono itsetunto. Mutta minä oikeasti näen itseni niin vastenmielisena ja inhottavana, jotenkin poikkeuksellisen luotaantyöntävänä ihmisena. Mitä tälle voi tehdä? :(
 
ihan sama juttu. Nyt olen aloittanut laihdutuskuurin, en nyt mikään kamalan lihava ole mutta vähän on ylipainoa. Yksi kilo on lähtenyt ja kummasti piristää jo sekin mieltä!:) Kesään mennessä toivottavasti olen jo saanut monta kiloa pois!
 
mulla aivan sama juttu ja se on vaikuttanut elämääni valtavasti. mä jopa pyrin olee koskematta kassaneitiä käteen kun ojennan rahaa, ajattelen ettei sen kassaneidin tarvitse koskea näin iljettävää ihmistä... sama on tuttavien halaamisessa ym. menen aivan helvetin lukkoon jos mua tullan halaa ja olen pahoillani että se toinen ihminen _joutui_ koskemaan minuun.
 
"harmailija", jos olet sama ihminen nimimerkin takaa, kuin nyt kuukauden?! aikana tolla nimim. kirjoittanut, ongelmia on useammalla osa-alueella.. :( kunnon itsetutkiskelu, pysähtyminen ja iloisempien tulevaisuudensuunnitelmien aika!
 
Mulla on aikalailla sama juttu. Oikeasti tiedän kyllä, että ulkonäköni on ok, mutta jatkuvasti mielessä on laihduttaminen, vaatteiden rumuus ja ulkonäön viat.

Meille on tulossa ero ja minua on sattunut ihan hirveästi myös miehen sanomat asiat minusta. Koen olevani paitsi ulkoisesti niin myös sisäisesti ihan surkea. Kaikki ajatukseni, periaatteeni on haukuttu ja kritisoitu, enkä tällä hetkellä näe itsessäni mitään hyvää. Ja tätä kritisointia on jatkunut jo pari vuotta ja tunnen, että itsetuntoni on valunut ihan nollaan. Lisäksi minulla taisi olla jonkinlainen synnytyksen jälkeinen masennus, äitinäoloaikana on tapahtunut viimeinenkin romahdus tuolla itsetuntopuolella.

Olemme menossa vielä pariterapeutille puimaan tätä eroasiaa ja luulen, että minun on hankittava sitä kautta vielä itselleni apua. En tiedä auttaako ja kuinka pystyn siihen, mutta en usko että kukaan saa minua muuten arvostamaan itseäni kylliksi.

Toivoisin, että voisin olla taas oma itseni, joka olin muutamia vuosia sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja irma:
"harmailija", jos olet sama ihminen nimimerkin takaa, kuin nyt kuukauden?! aikana tolla nimim. kirjoittanut, ongelmia on useammalla osa-alueella.. :( kunnon itsetutkiskelu, pysähtyminen ja iloisempien tulevaisuudensuunnitelmien aika!

en ole.
 
Enpä tiedä, töitä itsensä kanssa? Mulla on ristiriitaisia ajatuksia omasta ulkonäöstä. Usein mua kehutaan kauniiksi ja ajattelen samoin kuin ap että kehutaan säälistä, toisinaan ajattelen että ehkä muut näkee mut ihan nättinä kunnes ne tajuaa kaikki mun epäkohdat. Esim. en kestä jos mies näkee mut peilistä kun sitten se tajuaa miten epäsymmetriset kasvot mulla on jne..

Mulla on kaks vaihtoehtoa; joko mulla on BDD tai sit mä oon oikeesti ruma ja vastenmielinen.
 

Yhteistyössä