Mitä tehdä, kun pelkään miestäni?

[Alkuper.]

[QUOTE="kumipuu";22133450]Eikö olisi mukavampaa elää sinkkuna noiden kokemustesi takia? Tai sitten etsit miehen joka ei käy ravintoloissa ryyppäämässä ja on raitis. Ja terapiaa tarvitset tottakai. Hyvää jatkoa [/QUOTE]

En haluaisi elää sinkkuna sen takia, että joku on minulle tälläistä aiheuttanut. Kyllä minäkin kaipaan rakkautta ja haluan sitä antaa. Ja olen myös raskaana, joten miestä en lähde vaihtamaan. Hän ei kuitenkaan ole mikään alkoholin suurkuluttaja.

 

["viima"]

Kerro miehellesi, miten asiat ovat, ettei hän luule, että säpsähtelysi johtuu syyllisyydestä tms.

kannattaa todellakin kertoa miehelle miksi säpsähtelet. meillä isä oli väkivaltainen ja pelkäsin pitkään miehiä jotka huusivat, olivat humalassa, vihaisia yms. ja minulla oli noita samoja säpsähdyksiä jos jossain sivulla vilkahti käsi yhtäkkiä vaikkei mitään syytä pelkoon olisikaan ollut. ja vieläkin pelkään miehiä jotka suuttuvat ja huutavat.

onneksi tiedän ettei mieheni koskaan minua löisi mutta välillä hän on hermostunut jostain, eikä siis välttämättä todellakaan minulle, ja purkanut kiukkuaan huutamalla tai esim potkimalla autoa joka temppuilee. tiedän ettei hän minua satuta mutta välillä olen alkanut itkemään vain vanhoista muistoista johtuen.

mies tietää perheeni taustan ja on aina todella järkyttynyt jos saa minut itkemään. en siis ole koskaan joutunut itkemään siksi että miesolisi uhannut minua vaan nuo kyyneleet tulee kaukaisista muistoista jotka jotkin tilanteet laukaisee. onneksi kuitenkin hyvin hyvin harvoin.

eli kerro taustastasi. se helpottaa omaa olemistasi sekä auttaa miestäsi ymmärtämään sinua.
ammattiauttajastakin voi olla apua. itse en ole koskaan osannut apua hakea mutta pakko myöntää että se olisi voinut nopeuttaa toipumista.

 

[hyytikyppynen]

Meitä on näköjään enemmänkin täällä! On sinulla ollut kans kestämistä, tätä ei kelleen toivoisi.

Varmasti on monia, niitäki jotka elää semmosta elämää parhaillaan. Ne vaan harvoin saa suutansa auki. Ei olis mullakkaan käyny ikinä ees mielessä puhua missään kellekkään siitä mitä kotona tapahtu sillon ko exän kans olin vielä naimisissa. Sen lisäksi että peittelin sen tekemisiä ja suojelin sitä ja uskoin ansainneeni jokasen iskun ja potkun, sen henkisen väkivallan ja väkisinmaakamiset ym.
Mie toivon myös ettei kenenkään tarvis sellasesta kärsiä... : /

 

[alkuper.]

Sä saisit ihan oikean psykoterapeutinkin. Kysy vielä lääkäriltä sitä. Kela korvaa suurimman osan, muttei ihan kaikkea yleensä.

Kiitos neuvosta, tunnen itseni ihan avuttomaksi.

 

[kalamama]

Kannattaa varata aika ihan terveyskeskuslääkärille, sitä kautta kun saa lähetteen niin pääsee helpommin saamaan keskusteluapua.

 

["ninnuska"]

Jo tehtiin ap:n miehestä alkoholisti,ilman et ap edes kertoi ,et kuin usein mies käy baareissa.
On se ihme jos aikuinen ihminen ei voi käydä baarissa,ilman et leimataan juopoksi.

Ap:n kannataa tosiaan hakea itselleen keskusteluapua. Itsellä ollut samanlainen lapsuus ja tosiaan on auttanut kun olen saanut puhua.

 

[alkuper.]

Varmasti on monia, niitäki jotka elää semmosta elämää parhaillaan. Ne vaan harvoin saa suutansa auki. Ei olis mullakkaan käyny ikinä ees mielessä puhua missään kellekkään siitä mitä kotona tapahtu sillon ko exän kans olin vielä naimisissa. Sen lisäksi että peittelin sen tekemisiä ja suojelin sitä ja uskoin ansainneeni jokasen iskun ja potkun, sen henkisen väkivallan ja väkisinmaakamiset ym.
Mie toivon myös ettei kenenkään tarvis sellasesta kärsiä... : /

Meillä jo äiti pienenä sen takoi kallooni, että kotiasioita ei puhuta ulkopuolisille. Enkä myöskään kertonut ex-mieheni pahoinpitelyistä kelleen, kyllähän sen moni varmasti tajusi, kun silmät oli mustat, verisuonet katkeilleet ja pää paketissa. Onneksi se on mennyttä elämää.

 

["Lila"]

:hug:

 

["viima"]

Töissäkäynti ei estä alkoholiongelmaa. Itsestäni olisi outoa, että pitäisi käydä (säännöllisesti?) erikseen juomassa kapakassa. No, mutta se ei liene pointti.

menikö multa jokinohi vai missä näin sanottiin. et mies ryyppää säännöllisesti??? kyllä meilläkin mies on välillä humalassa, eli noin kerran kuussa. onko hänellä nyt ongelma??? ja joo saattaa tulla kotiin kun minä olen jo nukkumassa. ja kyllä herään siihen kun olenniin herkkäuninen.

tosta alotuksesta kerätään taas kaikki epäolelliset kohdat.ja sellainen ihminen joka ei ole tuollaistakoskaan koekenut ei sitä helposti pysty ymmärtämään. esim itse isäni alkoholismin takia olen hyvin tarkka mieheni juomisesta. ja sanonutkin hänelle että jos se alkaa minua vaivaamaan niin siitä ei puheella pääse yli vaan tapojen muutoksella. onneksi ei ole viel tarvinnut. mutta sitä tulee helvetin herkäksi toisen jumiselle vaikka itsekin ottais välil. ja saattaa painottaa puheissaan liikaakin toisen juomista vaikka se olisi kaikissa normirajoissa. esim siskoni ensimmäinen kysymys uudesta poikaystävästä oli aina et mites sejuominen. millään muulla ei ollut väliä kuhan ei ryyppää liikaa.

mut ap, aika ja puhuminen parantaa. kannattaa kuitenkin tehdä töitä ettei menetä läheistä ihmistä vanhojenmörköjen takia. silloin ne paskiaiset jotka sua on kohdelleet huonosti voittavat taas.

 

[LisaMarie]

Meillä jo äiti pienenä sen takoi kallooni, että kotiasioita ei puhuta ulkopuolisille.

Päihdeperheen kultaiset säännöt (päihteenä voi toimia myös esim. uskonto tai työ)
1. Älä puhu
2. Älä tunne
3. Älä luota
Kun mistään ei saa puhua, on pakko lakata tuntemasta ja koska on itse epäluotettava, elää elämänvalheessa ja kuvittelee itselleen maailman missä pystyy elämään, kun se missä elää on liian tuskallinen tunnustettavaksi edes itselle, on ihan luonnollista ettei voi luottaa kehenkään. Miten voi luottaa johonkuhun muuhun, kun ei voi luottaa edes vanhempiinsa, joihin pitäisi voida luottaa aukottomasti? Miten niillä eväillä voisi oppia luottamaan itseensä?
kaiken lisäksi nuo säännöt on sellaisia, että lapset oppii ne, vaikka äiti ei niitä edes opettais! Ne on osa itsesuojelumekanismia.

 

[Alkuper.]

Päihdeperheen kultaiset säännöt (päihteenä voi toimia myös esim. uskonto tai työ)
1. Älä puhu
2. Älä tunne
3. Älä luota
Kun mistään ei saa puhua, on pakko lakata tuntemasta ja koska on itse epäluotettava, elää elämänvalheessa ja kuvittelee itselleen maailman missä pystyy elämään, kun se missä elää on liian tuskallinen tunnustettavaksi edes itselle, on ihan luonnollista ettei voi luottaa kehenkään. Miten voi luottaa johonkuhun muuhun, kun ei voi luottaa edes vanhempiinsa, joihin pitäisi voida luottaa aukottomasti? Miten niillä eväillä voisi oppia luottamaan itseensä?
kaiken lisäksi nuo säännöt on sellaisia, että lapset oppii ne, vaikka äiti ei niitä edes opettais! Ne on osa itsesuojelumekanismia.

Niin typerältä kuin tämä ikinä kuullostaakin, muistan jo esikoulu ikäisenä toivoneeni omaa kuolemaani äidin riehuessa leipäveitsen kanssa kotona.

 

[LisaMarie]

Niin typerältä kuin tämä ikinä kuullostaakin, muistan jo esikoulu ikäisenä toivoneeni omaa kuolemaani äidin riehuessa leipäveitsen kanssa kotona.

Kyllä tuo on minusta paremminkin luonnollista kuin typerää:hug:
Lapsi kehittää jonkun selviytymiskeinon ja sitten kun ollaan siinä pisteessä, ettei kieltämään pysty, tai voi kuvitella itselleen toisenlaista ympäristöä, alkaa toivoa kuolemaa. Kun lapsi on kiltti, se ei voi toivoa vanhemman kuolemaa, silloin oma kuolema muuttuu vapauttavaksi syliksi, joka ottaa vastaan sen lapsen tuskan ja tunteet, joita kukaan ei auta pientä kantamaan eikä edes tunnistamaan.
Viha kääntyy helposti itseä kohti, koska vanhemman vihaaminen on luonnonvastaista.
Vielä tuli mieleen yksi kirja, joka voisi auttaa sinua ymmärtämään iteäsi: Martti Paloheimo: Suomalaisen lapsuuden haavat. Miten sinua kohdeltiin?
Paloheimo puhuu kotivammaisuudesta, joka minusta on läheisriippuvuuta paremmin tuota tilannetta kuvaava sana. (Kristeri ja Helsteen käyttää sana läheisriippuvuus) Siinähän on koti ollut sellainen, että on syntynyt vamma tune-elämään.

 

[Ooo]

"viima" hyvä, jos luit kommentin alkoholismista, niin siinä ei viitattu ap:n mieheen alkoholistina, vaan todettiin edelliselle, ettei alkoholismi tee ihmisestä automaattisesti työkyvytöntä. Ja se oli lyhyt kommentti, ei itse asia. Mielestäni asiallisesti jätin sen omaan rauhaan ja keskityin itse asiaan sen jälkeen.