Toggle sidebar

Mitä tehdä kun ystävä ei reagoi mihinkään yhteydenottoihin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mimosa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"mimosa"

Vieras
Olemme 3-kymppiset ystävykset. Yhteistä historiaa yli 10 vuotta, välillä enemmän yhteyksissä, välillä vähemmän, säännöllisesti kuitenkin. En ole tavoittanut häntä lähes ½ vuoteen - täysin epätyypillistä. Asutaan 150km säteellä toisistamme ja olen yrittänyt soittaa, lähettänyt txt, s-postia. Näen, että hän kuitenkin kommunikoi Facebookin välityksellä muiden ystäviensä kanssa.

2 viikkoa sitten lähetin s-postin jossa kysyin suoraan miksei hän vastaa yhteydenottoihini. Valtava yllätys oli, kun hän ei vastannut tähänkään viestiin mitään! En voi kysyä edes puolisolta, koska hän on sinkku. Olen täysin ymmälläni ja keinoton! Lisäksi olen viimeisilläni raskaana ja ikävöin ystävääni, tuntuu että tämä on pahin hetki tällaiselle. Mutta mitä voin enää tehdä...?
 
Voisko sille kaverillesi olla sun raskaus jotenkin ongelma? Esim. ei halua muuten vaan kuunnella vauvajuttuja tai haikailee omaa lasta ja harmittaa? Eikai tuossa oikein voi kun antaa olla, ei liikaa kannata ruveta "ahdistelemaan".
 
Se ei halua enää olla sun kanssa tekemisissä.Mulla on ja muutama tuollainen kaveri, päätin lakata tuhlaamasta aikaani ja keskittyä niihin joita mun seura kiinnostaa.
 
[QUOTE="sondersson";26357583]Voisko sille kaverillesi olla sun raskaus jotenkin ongelma? Esim. ei halua muuten vaan kuunnella vauvajuttuja tai haikailee omaa lasta ja harmittaa? Eikai tuossa oikein voi kun antaa olla, ei liikaa kannata ruveta "ahdistelemaan".[/QUOTE]

Näitä vaihtoehtoja miettiessä (joita ei hirveästi ole) on tuokin käynyt mielessä. Tosin olisi hyvin outoa jos raskauteni olisi syynä hänen "häviämiselleen", koska kyllähän hänen on täytynyt arvata / ymmärtää, että se on seuraavana 3-kymppisellä naisella jonka opiskelut on opiskeltu, vakityö löytyy ja joka on mennyt juuri naimisiin.. Ei voinut tulla yllätyksenä moinen.

Olen samaa mieltä ettei kannata "ahdistella" enempää, mutta tuntuu hirveän kohtuuttomalta tämmöinen kun ei edes syytä kerrota :(
 
No se on vaan halunnut feidata syystä tai toisesta, ja nyt sitä varmaan veetuttaa jo tosissaan jos olet puoli vuotta pommittanut sitä eri tavoin. Anna olla.

Itse poistaisin moisen saman tien myös facesta.
 
Olen kokenut saman! :(

Ystäväni luuli, ettei mahdu enää elämääni ku elämäntilanteeni muuttui niin paljon kertaheitolla. Tulin uskoon, menin kihloihin ja häätkin olivat edessä..

Yhden yhteisen ystävän kautta tämä ystäväni ymmärsi kuinka paljo ikävöin häntä ja haluaisin tavata. Nyt olemme taas parhaat ystävät! Olemme tunteneet 4vuotiaista saakka ja olemme nyt jo yli 20-kymppisiä! :)

Hän on jopa lapsemme kummi :)

Sympat sulle ja sitkeyttä! Koita kertoa hänelle, että ikävöit häntä etkä haluaisi menettää häntä lopullisesti. ja jos mahdollista, niin ota yhteyttä hänen vanhemiinsa tai johonkin läheiseen ystävään, jonka kautta ystäväsi saisi tiedon ja tajuaisi että olet tosissasi!! :)
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
[QUOTE="noh";26357595]Se ei halua enää olla sun kanssa tekemisissä.Mulla on ja muutama tuollainen kaveri, päätin lakata tuhlaamasta aikaani ja keskittyä niihin joita mun seura kiinnostaa.[/QUOTE]

Eikö sua sitten ollenkaan jäänyt vaivaamaan, että miksi näin kävi? Miksi eivät halunneet enää olla kanssasi tekemisissä? Mua tuo vaivaa aivan hirvittävästi. Ajattelen ihan joka päivä asiaa ja mietin pääni puhki mitä olen tehnyt / jättänyt tekemättä..

Entä kun olet törmännyt näihin entisiin ystäviisi? Ovatko kohdelleet sua kuin ilmaa vai jutelleet kuin ei mitään olisi tapahtunut? Mietin tuotakin, että mites sitten kun törmätään jossain, eikö se vasta ole kiusallista...?
 
Vaikea juttu kyllä.. Minä tekisin ehkä niin, että laittaisin vielä yhden viestin, jossa sanoisin, että mielestäni olen kaikkien näiden vuosin jälkeen ansainnut edes selityksen, miksi on katkaissut välit. Ja varmistaa, ettei ainakaan ole kyse mistään väärinkäsityksestä. Toteaisin kuitenkin lisäksi, että en aio enää ottaa yhteyttä, jos hän niin toivoo, mutta että harmittaa, että pitkäaikainen ystävyys on tällälailla päättynyt.
 
Mulla oli samanlainen tilanne joku aika sitten. Oltiin yhden tyypin kanssa hyviä ystäviä monta vuotta. Vierailtiin toistemme luona ainakin kerran kahdessa viikossa (välimatkaa vajaa 100km). Soittelimme pari kertaa viikossa. Pikkuhiljaa se alkoi menemään siihen, että kun soiteltiin niin tämä kaveri ei enää kerennyt puhua ja aina oli kiire jonnekkin. Puhelut kesti max. 30 sekuntia. Yhtäkkiä tämä kaverini ei enää vastannut puhelimeen, ei ottanut mitään yhteyttä facebookissa, vaikka sielläkin yritin ottaa häneen yhteyttä. Kyselin kuulumisia tesktiviestillä, soittelin yms. Ei mitään. Aivan kuin kaverini olisi kuollut, niin hiljaiseloa piti. Olin toki silloin raskaana, mutta tämä hänen käyttyätymisensä alkoi jo ennen minun raskauttani. Hänelläkin oli jo lapsia tuossa vaiheessa, että en usko, minkään vauva-kateuden olleen syynä.

Mitään väärää en mielestäni ollut hänelle tehnyt, en milloinkaan moittinut enkä haukkunut, en mitään. Myöhemmin kuulin, että tämä kaveri oli käyttäytyny yhtä toista tyyppiä kohtaan samalla tavalla. En sitten tiedä missä meni vikaan, mitä on tapahtunut tai ollut tapahtumatta kun noin käyttäytyi mutta lopetin minäkin sitten ne yhteydenottoyritykset. Nykyään hän juuri ja juuri moikkaa jos jossain törmätään. Outoa! Mutta pärjään kyllä mainiosti ilman tuota kaveriakin. Tuskin hän oli ystävyyteni arvoinen, kun noin alkoi käyttäytyä.

Ehkä sinunkin pitäisi vain antaa olla ja unohtaa. Niin inhottavalta ja surulliseslta kuin se kuulostaakin.
 
[QUOTE="Minä";26357609]Onko teillä ketään yhteistä tuttua, kenelle voisit jutella asiasta?[/QUOTE]

On meillä yksi yhteinen ystävä. Hänelle jo jokunen aika sitten soitin ja kummastelin asiaa. Huomasin, että hän ehkä tietää jotain, muttei halunnut sanoa. Kyselin kyllä useaan otteeseen, että olis kiva tietää jos olen tehnyt jotain tai mistä tällainen voi johtua, mutta hän ainakin väitti ettei tiedä. En sitten viitsinyt enempää ahdistella ja ajattelin, että hän lienee puolensa valinnut sitten..
 
mä laittaisin viestin. jossa kertoisin, että jos ei vastaa siihewn tulkitsen asian niin, että jostain syystä hän ei halua olla enää ystäväni. ja että et ota häneen enää yhteyttä. vaan nyt pallo on tällä ystävällä. ja jos hän haluaa yhteyttä pitää tulee hänmen ottaa yhteyttä
 
Alkuperäinen kirjoittaja nooh:
No se on vaan halunnut feidata syystä tai toisesta, ja nyt sitä varmaan veetuttaa jo tosissaan jos olet puoli vuotta pommittanut sitä eri tavoin. Anna olla.

Itse poistaisin moisen saman tien myös facesta.
Click to expand...

En ole pommittanut, muutaman viestin olen laittanut entiseen tapaan ja aluksi ihan vilpittömästi kuvittelin ettei hän vain ole ehtinyt / muistanut vastata. Oikeastaan vielä kaksi viikkoa sitten ajattelin, että se kyselyviestini on varmaan aivan aiheeton ja syynä on kiireet tms. Mutta nyt kun siihenkään ei vastattu niin alkaa kai olla selvää että jotain tässä on takana..

Mietin vain sitä kun seuraavan kerran törmäämme jossain, tulee olemaan aika kiusallinen tilanne?
 
[QUOTE="Minä";26357639]Vaikea juttu kyllä.. Minä tekisin ehkä niin, että laittaisin vielä yhden viestin, jossa sanoisin, että mielestäni olen kaikkien näiden vuosin jälkeen ansainnut edes selityksen, miksi on katkaissut välit. Ja varmistaa, ettei ainakaan ole kyse mistään väärinkäsityksestä. Toteaisin kuitenkin lisäksi, että en aio enää ottaa yhteyttä, jos hän niin toivoo, mutta että harmittaa, että pitkäaikainen ystävyys on tällälailla päättynyt.[/QUOTE]

Tämä kuulostaa järkevältä. Odottelen nyt vielä hetken ja kirjoitan sitten mahdollisesti vielä tällaisen ehdottamasi kaltaisen viestin..

Tosiaan tuo tuntuu pahalta ettei edes mitään selitystä tule.. En ole mitenkään voinut tehdä hänelle mitään niin pahaa, että ansaitsisin moisen kohtelun.
 
[QUOTE="mimosa";26357619]Näitä vaihtoehtoja miettiessä (joita ei hirveästi ole) on tuokin käynyt mielessä. Tosin olisi hyvin outoa jos raskauteni olisi syynä hänen "häviämiselleen", koska kyllähän hänen on täytynyt arvata / ymmärtää, että se on seuraavana 3-kymppisellä naisella jonka opiskelut on opiskeltu, vakityö löytyy ja joka on mennyt juuri naimisiin.. Ei voinut tulla yllätyksenä moinen.

Olen samaa mieltä ettei kannata "ahdistella" enempää, mutta tuntuu hirveän kohtuuttomalta tämmöinen kun ei edes syytä kerrota :([/QUOTE]

Multa on kans yks kaveri hävinnyt mitään selittämättä, kyllä se mieltä korpee edelleen vaikka tuosta on aikaa jo n. 7 vuotta. Olisko niin vaikeeta kertoa syy ja sanoa vaikka hyvästit :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuttua:
Mulla oli samanlainen tilanne joku aika sitten. Oltiin yhden tyypin kanssa hyviä ystäviä monta vuotta. Vierailtiin toistemme luona ainakin kerran kahdessa viikossa (välimatkaa vajaa 100km). Soittelimme pari kertaa viikossa. Pikkuhiljaa se alkoi menemään siihen, että kun soiteltiin niin tämä kaveri ei enää kerennyt puhua ja aina oli kiire jonnekkin. Puhelut kesti max. 30 sekuntia. Yhtäkkiä tämä kaverini ei enää vastannut puhelimeen, ei ottanut mitään yhteyttä facebookissa, vaikka sielläkin yritin ottaa häneen yhteyttä. Kyselin kuulumisia tesktiviestillä, soittelin yms. Ei mitään. Aivan kuin kaverini olisi kuollut, niin hiljaiseloa piti. Olin toki silloin raskaana, mutta tämä hänen käyttyätymisensä alkoi jo ennen minun raskauttani. Hänelläkin oli jo lapsia tuossa vaiheessa, että en usko, minkään vauva-kateuden olleen syynä.

Mitään väärää en mielestäni ollut hänelle tehnyt, en milloinkaan moittinut enkä haukkunut, en mitään. Myöhemmin kuulin, että tämä kaveri oli käyttäytyny yhtä toista tyyppiä kohtaan samalla tavalla. En sitten tiedä missä meni vikaan, mitä on tapahtunut tai ollut tapahtumatta kun noin käyttäytyi mutta lopetin minäkin sitten ne yhteydenottoyritykset. Nykyään hän juuri ja juuri moikkaa jos jossain törmätään. Outoa! Mutta pärjään kyllä mainiosti ilman tuota kaveriakin. Tuskin hän oli ystävyyteni arvoinen, kun noin alkoi käyttäytyä.

Ehkä sinunkin pitäisi vain antaa olla ja unohtaa. Niin inhottavalta ja surulliseslta kuin se kuulostaakin.
Click to expand...

Kysyitkö koskaan suoraan, että mistä tämä hänen käytös johtuu? Tai saitko mitään selitystä moiselle?

Kyllähän minä olen sitäkin vaihtoehtoa joutunut miettimään, että mitäs jos tämä ei tästä muuksi muutu. Sitten täytyy vaan unohtaa koko ihminen ja yrittää löytää uusia ystäviä. Jotenkin tuntuu vaan tosi surulliselle jos 10 vuoden yhteinen historia päättyy tällä tavalla.
 
Mulle kävi just noin ku ap:lle on käynyt.
Kysyin syytä niin vastaus oli että ei meil oo mitään yhteistä, eikä mitään yhteisiä puheenaiheitakaan enää hänen mielestään.
32 v vanhapiika tämä ystäväni tällähetkellä. Katkera kaikille, kaikesta, myös omista valinnoistaan...
Ei olla törmätty vaikka asutaan alle 5 km päässä toisistamme...
 
[QUOTE="Vieras";26357757]Mulle kävi just noin ku ap:lle on käynyt.
Kysyin syytä niin vastaus oli että ei meil oo mitään yhteistä, eikä mitään yhteisiä puheenaiheitakaan enää hänen mielestään.
32 v vanhapiika tämä ystäväni tällähetkellä. Katkera kaikille, kaikesta, myös omista valinnoistaan...
Ei olla törmätty vaikka asutaan alle 5 km päässä toisistamme...[/QUOTE]

Mietin kyllä, että voisiko olla tällaisesta kyse. Ystäväni on nyt 34-vuotias ja sinkku. Hänellä on nousujohteinen ura ja elämä kyllä mallillaan. Ei hän ainakaan ennen ole mistään muiden tekemisistä ollut kateellinen tai moksiskaan. Kyllähän hän joskus on ilmaissut toivovansa sopivaa miestä ja perhettä itselleen, mutta ei ole tullut mieleenkään että minun avioliitto tai tuleva lapsi olisi häneltä jotenkin pois...
 
Minullakin tuollaisia kokemuksia. Joidenkin ystävien kanssa olen jaksanut yrittää, vaikka vastakaikua ei kummemmin ole tullut. Viesteihin vastaamattomuus on kuitenkin ollut jossain vaiheessa niin loukkaavan tuntuista, etten ole sittemmin enää ollut yhteyksissä ja kohdatessakin olen nihkeästi jutellut. Jos seurani ei kelpaa, en kyllä ala sitä tyrkyttämään. Jos on jotain hampaankolossa minua vastaan, saavat sanoa kyllä suoraan siitä itse.
 
Jospa hänelle on viime aikaina vasta tullut jonkinlainen kriisi, kun ikää alkaa olla sen verran, että lapsia pitäis viimeistään alkaa pikkuhiljaa tekemään. Jos se ura ei edennytkään, niinkuin oli toivonut. Voi olla, että sussa ei oo mitään vikaa, jos se vaan ei kestä sun vauvahehkua ja onnea. Mutta siltikin, luulisi, että edes laittaisi jotain viestiä, kummallinen ystävä kyllä.
 
[QUOTE="mimosa";26357638]Eikö sua sitten ollenkaan jäänyt vaivaamaan, että miksi näin kävi? Miksi eivät halunneet enää olla kanssasi tekemisissä? Mua tuo vaivaa aivan hirvittävästi. Ajattelen ihan joka päivä asiaa ja mietin pääni puhki mitä olen tehnyt / jättänyt tekemättä..

Entä kun olet törmännyt näihin entisiin ystäviisi? Ovatko kohdelleet sua kuin ilmaa vai jutelleet kuin ei mitään olisi tapahtunut? Mietin tuotakin, että mites sitten kun törmätään jossain, eikö se vasta ole kiusallista...?[/QUOTE]

Kyllä se alkuun vaivasi ja ihmetytti miksi näin kävi. Mutta kun en saanut siihen vastausta päätin jatkaa elämääni ja lakata miettimästä moisia. Ollaan pari kertaa törmätty ja olen normaalisti moikannut ja ehkä saattanut pari sanaa vaihtaa, mutta en ole alkanut tivaamaan miksi välit katkesivat.
 
[QUOTE="pop";26357849]Jos hänelle on sattunut jotain. Ehkä syyt ei ole sun elämässä vaan hänen elämässään.[/QUOTE]

Minäkin laittaisin vielä yhden viestin, sähköpostiin, kirjeenä, miten vain parhaiten hänet tavoittaisin. kertoisin, että ikävöin häntä, pyytäisin anteeksi jos olen loukannut jotenkin tietämättäni, kirjoittaisin myös että jos hän ei nyt jaksa/pysty ottamaan yhteyttä olen kuitenkin täällä ja hän voi ottaa yhteyttä myöhemmin.

Oma kokemus on, että kerran tavoittelin yhtä ystävää-ei vastausta. kysyin yhteiseltä ystävältä, joka tuntui tietävän muttei kertonut. myöhemmin paljastui vakava masennus ja ahdistus syyksi ystävän vetäytymiseen. tämä yhteinen ystävämme tiesi, mutta oli lojaali eikä halunnut kertoa ilman lupaa.
 
[QUOTE="mimosa";26357756]Kysyitkö koskaan suoraan, että mistä tämä hänen käytös johtuu? Tai saitko mitään selitystä moiselle?

Kyllähän minä olen sitäkin vaihtoehtoa joutunut miettimään, että mitäs jos tämä ei tästä muuksi muutu. Sitten täytyy vaan unohtaa koko ihminen ja yrittää löytää uusia ystäviä. Jotenkin tuntuu vaan tosi surulliselle jos 10 vuoden yhteinen historia päättyy tällä tavalla.[/QUOTE]

En ole kysynyt. Minua loukkasi jo tuo viesteihin/puheluihin vastaamattomuus niin paljon, etten enää viitsinyt vaivautua. Mekin olimme ystävinä lähemmäs 10 vuotta. Kai hän ei sitten pitänyt seurastani tai jotain muuta vastaavaa. Ihmetyttäähän tuo paljon ja väliin kyllä surettaakin, mutta minulla on kyllä monen monta aitoa, oikeaa ystävää, joiden kanssa ystävyys ei ole yksipuolista :)

Huomasimpa tuossa kuukausi takaperin myös sen, että tämä entinen kaveri oli poistanut mut hänen facebook-kavereistaan, että kyllä se kertoo jo aika paljon että mun elämä ei vaan häntä kiinnosta ja olen ilmeisesti ärsyttävä tyyppi jollain lailla :D
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa