Mitä tehdä tällaisessa tilanteessa?!

[fuulio]

Tein juuri raskaustestin, joka oli positiivinen. Kuukautiseni ovat aina olleet hyvin niukat ja lyhyet kestoltaan. Päätin kuitenkin tehdä raskaustestin, sillä olen viime päivät ollut kovin itkuinen.
Lapsi on saanut alkunsa ilmeisesti juhannuksen tienoilla ja kesä kun on ollut, olen saattanut olla kaksikin kertaa viikossa ulkona ja alkoholia on kulunut suhteellisen reippaasti. Soitan maanantaina lääkäriin. Haluaisin pitää lapsen ja en tiedä onko raskaus jo niin pitkällä, että aborttia ei voi edes enää tehdä. Mllä todennäköisyydellä lapseni tulee sairastumaan fas-syndroomaan ja voiko sitä todeta ennen syntymää millään tavalla? En missään nimessä haluaisi synnyttää tähän maailmaan vammaista lasta, jonka elämä tulisi olemaan helvettiä. Olen aivan hukassa. Mitä nyt?! Toivoisin kohtalotovereilta pikaisia vastauksia ja muutenkin asiallisia, kiitos. On tarpeeksi kammottava hätä ilman vttuilujakin.

 

[-]

eikös ne sano että siitä ei ole haittaa jos on käyttänyt alkoholia ennen ku plussaa.

Tuskin sulle ton takia vammaista lasta tulee Moni elää täysin normaalia elämää plussaan asti.

Ole huoleti.

 

[Anatolia]

Mitä tehdä...no, toivoa parasta. Ja olla liikaa syyllistämättä itseään. Eipä siinä oikein muuta voi.

Lääkärin kanssa kannattaa ehdottomasti keskustella. Äitiyspolin lääkärin vaikkapa, tai jonkun muun jolla on oikeasti tietoa & kokemusta asiasta.

Jaksuja sulle :hug:. Jos olisit tiennyt olevasi raskaana, niin jaksaisin ehkä vähän kiukutella sulle. Mutta kun et ole tiennyt, niin en näe syytä sellaiseen. Olisihan tuo kamala tilanne :|

 

[Anatolia]

eikös ne sano että siitä ei ole haittaa jos on käyttänyt alkoholia ennen ku plussaa.

Tuskin sulle ton takia vammaista lasta tulee Moni elää täysin normaalia elämää plussaan asti.

Ole huoleti.

Se tottakai riippuu siitä, millä viikoilla raskaus on ennen kun plussaa...onko rv 5 vai rv 13-14 (jos raskaus on saanut alkunsa juhannuksen tienoilla, niin silloin ollaan jo suunnilleen noilla viikoilla).

 

["viiraska"]

Työssäni olen fassejakin nähnyt. Suloisia lapsia, erityisiä toki, usein tavallista vaativampiakin, ja sydäntä riipii ajatella miksi. Mutta hekin elävät omaa elämäänsä, tuskin sen onnettomampina kuin moni muu ihminen. Eniten riipii nähdä biologisia äitejä, joiden on vaikea tulla toimeen sen tosiasian kanssa, että ovat vahingoittaneet lastaan - oi miksi ihmisten on ylipäätään käytettävä alkoholia?

Fassia voi epäillä taustatietojen lisäksi lapsen kasvukäyrän ja erityisesti päämittojen perusteella jo kohdussa, mutta en tiedä missä vaiheessa.
Sittenhän on olemassa myös FAE, jossa kasvu ei vahingoitu, mutta lapsella on lieviä neurologisia oireita, ärtyvyyttä, tarkkaavaisuusongelmia, kielenkehityksen hitautta. Se on alidiagnosoitu, FAE-lapsia ei tunnisteta vaikka heitä on paljon. Enkä tiedä, mitä erityistä hyötyäkään diagnoosista on, kun ei asialle voi mitään enää tehdä.

Prosenteista ei varmaan kukaan pysty sanomaan, millaiset mahdollisuudet on synnyttää vahingoittumaton lapsi, kyllähän sekin iso mahdollisuus on. Mutta sinun lapsesi kohdalla prosenteilla ei ole merkitystä, yksilötasolla ongelmaa on tai ei ole.