Mitä tehdä toisin?

[MyyMuikkunen]

Mua harmittaa joka ilta, kun aina on semmoinen itseensä pettynyt olo. Aina on semmoinen ajatus että "näin tää ilta taas meni"...
Vähän meidän perheestä:
Lapset on meillä tyttö 3v4kk ja poika 2v. Me vanhemmat käydään molemmat töissä ja isä tekee reissutyötä ja on joka viikko ainakin pari yötä poissa kotoa ja lisäksi piiitkiä päiviä. Minä reissaan ainakin muutaman kerran kuukaudessa pitkän päivän. Lapset on hoidossa mummulassa.
Meillä on illat aina jotenkin levottomia, tympeitäkin. Lapset ei oikein osaa alkaa millekkään ja kaikki vaan lösyää. Yleensä aina lapset levittävät kaikki lelut eivätkä oikein leiki mitään järkevää. Me vanhemmat ollaan ihan poikki työpäivän jälkeen ja lapset hieman tylsistyneen oloisia kun hoitopäivät ei sisällä mitenkään mahdottoman paljon virikkeitä...
Yleensä viimeistään iltatoimien aikaan lapset villiintyy ja vanhemmat hemostuu, varsinkin isä. Minä, luojan kiitos, olen jostain saanut pitemmän pinnan ja ihan tietoisesti pyrin pysymään rauhallisena vaikka uhmikset kuinka koettelee.
Tiedän kyllä, että ollaan arkisin hieman lasikoja esim. l'htemään ulos, mutta kun tuntuu, ettei millään ehdi! Muuten kaikki kotityötkin kasaantuvat viikonloppuun ja sitä en halua. Tuntuu, että meidän perhe elää vain viikonloppuisin...
Mitä tehdä toisin, että elo olisi tyydyttävämpää?

 

[MyyMuikkunen]

Putosipa nopeasti...
Lisään vielä, että meistä on jostain syystä tullut sellaisia materialisteja, ostamme hyvää mieltä itsellemme ja varsinkin lapsillemme...
Kyllä nyt pitää asioiden muuttua...

 

[tuttua]

toi on varmasti tuttua monessa perheessä. Meilläkin on jouduttu opettelemaan uusia ruutiineja joihin sisällytetään leikkiä lasten kanssa. Joskus heille riittää että laitan piirustuspaperin esille tai automaton lattialle ja istun pojan kanssa lattialla auto kädessä (hih). Joskus ei riitä mikään. Aina ei pysty jaksamaan, mutta joskus kannattaa yrittää tsempata ja siitä tulee tosi hyvä mieli, itselle varsinkin. Meillä toi isukki on myös turhankin kiivas hermostumaan ja joudunkin sitä ojentamaan nykyään aika usein. Siitä kannattaa puhua ihan vakavasti. Meillä 6v sanoi mulle, ettei jaksa kun isi aina huutaa!!! Arvaa tuliko paha mieli. Toivon sinulle jaksamista ja apua kannattaa ottaa vastaan jos on tarjolla...eiks vaan. Hyvää syksyä teille koko perheelle.

 

[tuttua]

Jatko edelliseen... Tehkää tietoinen päätös että asiat muuttuu. Si lasten kanssa tarvitse kokoajan olla, mutta hekin ovat varmasti rauhallisempia kun vanhemmat osallistuu edes vähän johonkin heidän juttuihinsa. Väsyneenä se on rankkaa, mutta hoitakaa itseänne ja tehkää vaikka niitä kotitöitä yhdessä. Joskus nekin voi odottaa. Jaksaako teillä lapset kuunnella kirjoja? Se on yksi hyvä keino hetkeksi rauhoittaa. Tosi vaikee on toisen puolesta yrittää, mutta pointtini on, että pienillä arjen muutoksilla saa jo paljon aikaiseksi. On vaan tehtävä yhteinen sopimus ni eiköhän se siitä.

 

[LisaMarie]

Putosipa nopeasti...
Lisään vielä, että meistä on jostain syystä tullut sellaisia materialisteja, ostamme hyvää mieltä itsellemme ja varsinkin lapsillemme...
Kyllä nyt pitää asioiden muuttua...

Oisko tuo jotenkin avain? Tiedät selkeästi jo, ettei se hyvä mieli tule ostamalla, joten lakatkaa yrittämästä.
Muutenkin, ei sen arjen tarvi olla mitään laatuaikaa, läsnäolo riittää. Nauttikaa siitä lösyämisestä, miksi pitäisi jaksaa jotain työpäivän jälkeen. Työpäivä se hoitopäiväkin lapsille on. Makaatte sohvalla ja katotte yhdessä lasten elokuvia, luette kirjoja -jokainen voi lukea omaa, lapset matkii mielellään, teette niitä kotitöitä yhdessä, toinen lapsista hoitaa toisen kanssa pyykit ja toinen toisen kanssa tiskit jne...

 

[MyyMuikkunen]

Kiitos, tuttua, ihana kuulla, ettei olla ainoita.
Mulla on koko ajan huono mieli siitäkin, ettei lasten kanssa ehdi olla tarpeeksi. Kun sitä aikaa on noin vähän, niin ei jaksa sitäkään... On semmoinen pettynyt olo, että "tätäkö tää nyt on?", töissäkäynti, lapset hoidossa ja viikko toisensa jälkeen hurahtaa... Töissä kun on pakko käydä. Ihastelen sellaisia perheitä, joilla on mahdollisuus pitää elämää rauhallisempana sillä, että äiti on lasten kanssa kotona.
Nostan, jospa saisin vielä muita kommentteja.