Mitä tehdä? ystävällä ihan eri tyyli kasvattaa, ja mulla pinna katkeaa kohta...

[kirppunennn]

huh huh. taas on visiitti tehty ja ystävä lapsineen lähtenyt.
meidän koti on kun hävityksen jäljiltä ja pikku hiljaa saa laittaa tavarat paikalleen, siis muutkin kun lelut. kukat voi asetella takaisin pöydille, hedelmäkorit ja piparilaatikon keittiönpöydälle. kaukosäätimen sohvalle ja saippuat vessassa takaisin lavuaarinreunalle.
mulla 2,5 ja 4,5v vuotiaat ja ystävällä 4,5 ja 6 vuotiaat.
mikään ei mene perille. käyvät meillä leikkimässä kerran viikossa, joskus useamminkin.
tottakai munkin lapset sekottavat paikkoja, mutta kyllä perustavarat pysyy paikoillaan.
ei kukaan omista lotraa vessassa tai koko ajan hakemassa pipareita, banaania taikka jäätelöä ihan omin luvin.
toinen olis koko ajan syömässä jotain, paitsi kunnon ruokaa. telkkarin pitäis saada olla juniorilla koko vierailun ajan ja niin kovalla kun ei kuulemma kuule mitään kun aikuiset juttelee.
kaikki lelut revitään laatikoista, mutta millää ei leikitä taikka laiteta takaisin.
isompi lapsista saa tehdä ja olla miten haluaa.
tuijottaa telkkaria ja sössii muiden juttuja välillä.
ja mitä tekee ystäväni, EI MITÄÄN.
istuu sohvalla ja sanoo, ei saa tehdä noin...ei saa tehdä näin.
mutta mitään ei sitten kuitenkaan tapahdu KUN kuitenkaan eivät usko.
monesti joudun sanomaan että ei voi syödä koko ajan jotain. mutta ystävä vaan sanoo, että saat sitten kotona piparia ja sipsiä. ja sitten lapsi sanoo mulle, että meillä ihan tyhmää...lähdetään kotiin.
saa kiusata ja millää ei saa kukaan muu leikkiä vaikka meillä sääntönä on, että kaikki lelut on yhteisiä ja kaikki saa kaikilla leikkiä.
esim. jos ovat leikkineet nukeilla ja sitten kaverin lapsi jo siirtyny leikkimään barbeilla niin ei sais kukaan muukaan mennä leikkimään nukkejen kanssa kun ne oli hänen...
ketuttaa kaverin asenne kaikkeen, mistään ei kielletä loppuun asti vaan jää vaikutelmaks et mä oon vaan nipo muija.
isoin lapsista levitti kaikki legot, mutta lähti sit kattomaan telkkaria ja sit kun sanoin et pitäs siivota niin kaveri meni ite ja laitto palikat laatikkoon.
ärsyttää. ja alan olla ihan loppu näihin kyläilyihin.
siellä kun olemme niin heidän omat lapset saavat hakea jäätelöä pakastimesta, ja mun lapsille ei välttämättä edes tarjota tai sitten ei ole kaikille joten mun muksut jää viereen kattomaan kun muut syö.
noh, sainpahan taas purnata. helpotti.

 

["Sonja"]

kokemusta löytyy tuttava perheen lapsista.Lapset kasvaneet kirjaimellisesti pellossa! Minulla on itselläni miltei uusi matkapuhelin hajonnut ,kun perheen poika otti minun laukun luvatta ja täräytti laukun lattiaan ja hyppäsi vielä lopuksi laukun päälle =( Vanhemmat istuivat pöydässä ja katsoivat pahasti,kun komensin poikaa, mutta poika piti komentelua lähinnä leikkinä! Ei tullut pahoitteluja vanhemmilta.Ihan täysin kasvatuksessa on vika.tiedän yhden yh:n jolla on 3 lasta ja lapset eivät ikinä riehuisi samalla tavalla

 

[hg]

menkää välillä niille. Älä kutsu niitä enää kylään.

 

[noksu]

Tiedän tunteen.
Niin kihisin kun aina piparit vedettiin naamaan, mehua juotiin litratolkulla, sängyissä hypittiin kengät jalassa, leluja rikottiin yms. kaikkea ihan *elvetin älytöntä tehtiin eräiden muksujen toimesta.
Sitten aloin kattaa lapsille erikseen ja määrittelin että tässä on jokaiselle oma annos ja enempää ei tule. Julmaa mutta oikeasti, 2 lasta ei minusta tarvitse 3pakettia keksejä yhdellä vierailulla.
Ja aloin mainitsemaan että nyt sitten alkaa siivousaika kun äitinsä puuhasi lähtöä. Ihan pokkana siis vaan. Ja seisoin paikalla ja katsoin että tavarat kanssa laitettiin paikoilleen. Kyllä, ihan natsitouhua mutta jälleen, 8v ei voi olla enää niin tyhmä että ei erota legolaatikkoa barbeista kun on kerta osannut ne kaikki repiäkin.

 

["minä"]

Kuin omasta näppiksesta parin kolmen vuoden takaa! Kyllä ne lapsetkin rauhottuu, luulisin. Olen nähnyt vierestä, kun kaverin lapset "kasvoi", tosin isänsä oli johdonmukainen kasvattaja, mitä äiti taas ei ollut.

Mua hävetti aina, kun mulla naksahti ja otin "natsivaihteen" päälle. , se tehosi yleensä kuten noksullakin

 

[kirppunennn]

eikö joo töki ihan perrrrkeleesti tommonen.
olen elänyt hyvin lähellä tätä perhettä ja nähnyt kummankin vanhemman kasvatustyylin. ja ihan yhtä tolkutonta on. kauheesti kieltoja koko ajan, mutta mitään ei katota et uskosivat.
leikkikentälläkin koko ajan, älä sitä..älä tätä..ole varovainen. mutta et olis ikinä raaskinu kumpikaan tuottaa pettymystä siitä jos ei kerran kiellot mee perille.
nytkin annoin jokaiselle muutamia pipareita ja sanoin, että thats it.
niin eiköhän ollu niitten pennut vikisemäss lisää heti. ja sit olis pitäny saada banaania seuraavaks. yleensä jossain vaiheessa jompi kumpi käyny raapasemas banskun tai mandriineja ja sit niitä löytyy millon mistäkin.
siis kyllä meillä saa herkkuja, mutta kohtuudella ja ei todellakaan ilman lupaa.
omassa kodissaan heillä on vaatekaapit lukolla kiinni kun ei kaveri jaksa koko ajan olla pinoamassa vaatteita takasin. ja jumppakoulussakin oli tullut jo sanomista, että voisko kaveri olla sen tunnin ajan paikalla kun ovat aika villejä eivätkä usko mitään.
kaveri vaan ihmettelee miksi vetäjät niin nuoria tyttösiä jos eivät saa kuria aikaan.
kaupassa eivät voi vanhimman kanssa käydä jos eivät varaudu tyhjentämään sitä kaikesta lelusta.
missään yleisellä paikalla ei voi olla kun eivät pysy paikallaan.
mä surffaan sirkukset ja junallakin päästään mummolaan, niin kuin käsittääkseni normiperheen kuuluukin.
yökylässä ollessaan vanhin tuli aamulla vetäsee valot päälle meijän huoneeseen kun oli heränny jo 6 ja me sitten 7 aikaan vielä nukuttiin.
ja kaveri vaan sano, että miten hän muka saa sen olemaan hiljaa ja tulematta.
kotona herättää koko perheen vkloppu aamuisinkin huudollaan.
sanoin, että jos ei puhe niin suora toiminta kenties..sen verran hermostuin.
sinne ei oikein tee mieli mennä koska mun lapset ei saa mihinkään koskea vaan omat ottaa aina parhaat päältä.
mun ruokia ei lapset halua syödä, ovat niin mausteisia kuulemma.
kummasti omat ja muiden muksut vaan syövät. ja ei todellakaan nyt mitään chilihässäköitä ole.
sinne ei enää kohta vuoteen ole kutsuttu yökylään vaikka joskus ennen oltiin 3-4 yötäkin putkeen niillä, mä kun olen aina oikeestaan ollut yh niin voinut mennä ja tulla lasten kanssa.
en vaan jaksa tota asennetta, vaikka lapsia vielä ehkä jaksaski.
ja monta kertaa sit kurja kun yrittää jotain siltä väliltä niin omat tulee sanomaan, että miksi nyt sitten sai tehdä näin vaikka yleensä ei saa.
selitäppä se nyt sitten jotenki hienosti.
alkaa vaan olemaan ihan täynnä tätä kaverisuhdetta, harmi vaan et on se ainoa niin ei viitsis oikein lopettaakaan tätä.
monesti olen yrittänyt sanoa, että meillä nyt tämmöset uudet sovitut säännöt kotona.mutta paskat.

 

[Anatolia]

Osoitin ovea tuonkaltaiselle ystävälle vuonna 2006, kun lukuisista pyynnöistäni (sekä kauniisti esitetyistä että tiukkaan sävyyn esitetyistä) huolimatta ystävän lapset eivät totelleet minua. Lapset kävivät kaikki kaapit ja laatikot läpi, levittivät tytön vaatekaapin sisällön lattialle, kaikki lelut oli levällään, repivät jopa lakanat ja patjat alas sängyistä ja siirsivät huonekaluja....eivät totelleet minua, ystäväni ei edes kieltänyt lapsiaan vaikka pyysin häntä tekemään jotain, joten karjaisin että nyt lähdette, ovi on tuossa, heippa.

Olemme yhä ystäviä, mutta he eivät käy meillä lastensa kanssa vaan tapaamme aikuisten kesken esim. keskustassa. Eikä ole ollut ikävä heidän vierailujaan.

 

[kirppunennn]

musta tuntuu, että alotan tän jutun niin et kun sinne mennään niin niin aina ennen lähtöä menen todellakin omieni kanssa siivoamaan lelut pois.
vaikka tähän asti niillä ollessa kaverini on aina halunnut itse järjestellä kaikki kun en tiedä mihin mikäkin kuuluu ja saa sitten tehdä kahdesti työn. ja voin ihan käsi sydämellä sanoa, että meidän käynnin jälkeen ja mun lasten toimesta ei niitten koti todellakaan ole samaa luokkaa.
tuli muuten mieleen tosta lakanoitten repimisestä, että ihan joka ikinen kerta saan sanoa senkin, että sängyistä ei oteta peittoja, lakanoita ja patjoja pois. ei, ei ja ei.
taas tänään heidän nuorempi repi mun peiton lattialle, sanoin laita takaisin kun peitot eivät kuulu lattialle.
otti lastensängystä toisen peiton, sanoin taas, että laita takaisin. tuli itkien äidilleen, että hän ei saa ottaa peittoa ja ei voi leikkiä mitään sitten.
kaveri siinä vaan lohdutteli ja piteli sylissään.
sitten mä luovutin ja hain viltin jolla saa leikkiä lattialla, nyt siis tämän kerran...
mut joo.
ja ei meilläkään tartte nuolla lähtiessä lattioita, mutta sellanen tolkuton sekamelska kyllä pitää siivota.
ja itsekin, vaihtelevalla menestyksellä yritän saada lasteni nuppiin, että kun joku leikki loppuu niin sitten se siivotaan pois.
tottakai, joku hyvä maja voi jäädä pystyyn päikkäreitten ajaks tai barbien koti. mutta ei voi olla kaikki legot kaadettuna lattialle.
taidanpa kokeilla sellasta todellakin, että nuollaan heillä lattiat toden teolla ja sittenhän voin vaatia samaa munkin kotona(jos sitten saisin edes pienen järjestyksen aikaan).
mut enitenhän se on toi kaverin asenne mikä ärsyttää.

 

["kummi"]

Mulla on 4.5 v kummipoika jolla kaksosveli ja voi pojat kun tulevat käymään. Sohvamme toimii trampolinina ja jouluna vetäisivät koko seurueelle tarkoitetutu 600 g belgialaisia käsin tehtyjä konvehteja kahvipöydässä ilman että ehdittiin tehdä mitään ja vanhemmat vaan toljottaa. Kerran yrittivät että eikohän toi jo riitää. Kertaakaan eivät edes yrittäneet kieltää kun pojat juoksivata taloa ympäri ja sohvapöytäkin kaatui rytäkässä ja yksi lamppu hakosi. Arvatkaa uskalletaanko enää päästää meille? Surku sinänsä. Ja isi on ope. Muitten kakarat on kauheita mutta omat pikku enkelit saa tehdä mitä vaan.

 

["Mary"]

Kuulostaa niin tutulta.. meilläkin tuttu perhe joka on kuin tornaado meillä käydessään!
Niin uuvuttavaa..
Meilläkin 3 lasta,mutta homma hanskassa ja varsinkin kylässä osataan käyttäytyä koko porukka.

 

[hei!!!]

Miksi IHMEESSÄ kutsut heitä kylään? Mä en kestäisi tuollaista sekuntiakaan.
Kyllä hyvälle kaverille voi sanoa että komenna nyt lapsiasi hyvä ihminen!
Ja jos ei voi sanoa niin mitä ystävyyttä se sitten on? Teeskentelyä pelkästään?

Mä en jaksaisi tuollaista välinpitämätöntä ystävää. Miksi haluat olla hänen kanssaan tekemisissä?
Mitä saat siitä? Mitä omat lapsesi saavat? Kannattaa miettiä...

 

["vieras"]

kokemusta löytyy täältäkin. niinpä meillä tehdään nykyään visiitit joko heille tai jonnekin kolmanteen paikkaan esim. puistoon tms. jolloin ylimääräinen ketutus ja vaiva jää pois.
esimerkiksi nyt meidän lapsen 3-vee synttäreillä kyseisen perheen 7-vuotias rikkoi juuri lahjaksi saadun lelun, mitä teki perhe...lähtivät kiireisesti kotiin mutta ei puhettakaan että olisi korvattu lapsemme lahjalelu, ja meidän päivänsankari meinasi pakahtua itkuun, ei ollut itse edes kerennyt vielä leikkiä sillä!!!

 

[juuh]

Tuttuakin tutumpaa :/ Meillä vierailee onneksi harvoin eräs 3-lapsinen perhe, jossa lapset ovat jo nyt kouluiässä, mutta edelleenkään ei mitään tapoja. Kaikki mitä pöydässä on nyysitään heti alkuunsa, joten pöytää ei kannata kattaa ollenkaan ennen heidän saapumistaan. Kiipeillään seinillä, hyllyillä jne. Sotketaan, katsottaisiin vain telkkaria tai pelattaisiin koneella. Mä en yksinkertaisesti jaksa heidän vierailujaan. Ja monesti lastenhuoneesta vieläpä "katoaa" jotain heidän vierailunsa jäljiltä. Vanhemmat ovat mukavia, mutta eivät saa mitään otetta lapsiinsa tai sitten eivät jaksa. Yksi heidän lapsistaan on selvästi ylivilkas ja myös ilkeä muille. Viimeksi oli puristanut meidän pienintä 4v. käsivarresta niin, että iho oli ihan punainen

 

[:) !]

On näitä tällaisia kavereita siis muillakin ... huh... Meillä myös, yksi perhe kun tulee, niin joka kerta hajoaa joku lelu! Arvokkaimmat viedään vaatehuoneeseen piiloon vierailun ajaksi, mutta viimeksi 3v kävi hakeen sitten sieltä leluja. En tajua, miten se ees tajus ja ehti sinne niitä hakemaan. Sit se äiti vaan ihmetteli, et miks teillä tuolla leluja säilytetään. Saa kai niillä leikkiä. Vastasin , et ei saa. Sen ilme oli jokseenkin pölähtänyt ja näin että närkäsrtyi. Mua silti nyppii, kun aina joku tavara menee rikki ja mitään ei korvata. Pianon koskettimien rämppäämiseen sanoin kyllä tiukan stopin. Mutta kyllä ärsyttää olla koko vierailun ajan poliisina. Peleistä on aina ainakin pahvilaatikot hajallaan, kiva sitten säilyttää niitä risaisissa laatikoissa. Vierailut harvenevat koko ajan... ei haittaa yhtään!

 

[Halin]

Tällein vähä asian vierestä...
Muistuu hyvin ku ite oli pienempi ja mun kummitäti oli just tollanen "natsiäiti", et pisti meiät siivoo jos sotkettii eikä päästäny lähtee kotiin vierailun jälkeen. Ei siinä mitään, ku me oltiin mun pikkusystan kanssa ehkä vähä villejä
Mut parastahan oli se et tädin omat kaks poikaa oli viel pahempia ja ku meillä kävi vierailemassa, nii tavaraa lens ja tytöt suljettii komeroon ja vanhemmat vaan istuksi olkkaris sohvalla sanomatta sanaakaan

 

[meilläkin]

Emme olekaan ainoita, jotka karsastavat kutsua tiettyjä tuttuja kylään lapsineen! Kämppä on kuin hävityksen kauhistus erään perheen lähdettyä. Lapset pomppivat sohvilla ja repivät kaiken pöydästä ja sitten likasilla käsillä pitkin asuntoa... Omat muksut jää jalkoihin kun nuo tornadot pääsevät vauhtiin. Korvat tinnittäen saa sitten siivota kämppää loppu illan

 

["vieras"]

Ihanaa, että on kohtalotovereita. Joku tossa kysyi, että miksi kutsut kylään.. No meidän kohdalla se menee niin, että he kutsuvat itse itsensä ja koska tällä äidillä ei juurikaan ole ystäviä niin en vaan aina kehtaa sanoa, etten halua heitä meille/tai me mennä sinne. Joo, ihan turha siis valittaa.. Mutta ei kyllä mene kauaa kunnes teen kuten anatolia..

 

["Vieras"]

Se suu pitää avata ja itse luot säännöt mitä teillä saa tehdä ja kerrot kaverilles et ei toi meno voi jatkua.Mitä sä tänne tulet vikisemään,vikise kaverillesi. Mä ainakin osaan sanoa ystävälleni ja tämän pojalle ihan itse.Meillekkin kun tuo poika tulee ja on omaa lastani isompi ja räväkempi,niin sanon että lasten huoneessa leikitään ja leikit siivotaan. Jo on alkanut mennä oppi perille!

 

[Kerpele]

Hitto mä aloin miettimään että meidän lapsethan on just tuollaisia (no kärjistettynä.. eivät kuitenkaan vierasilla pengo kaappeja tai koske sänkyihin ym. ja jos mua ei totella niin sitten lähdetään kotiin) mut sit aloin miettimään että nää on kyllä reilut 1- ja 2-vuotiaat....

Totta, en mäkään sulattaisi enää yli 4-vuotiaalta, saati sitten joku puhui jopa 8-vuotiaasta, tuollaista käytöstä.

En pyytäisi tuollaisia ihmisiä enää kylään :/ Onhan se inhottavaa jos kyläilyreissut vaan ahdistavat.. Mieluummin sitten vaikka jonnekin sisätouhupaikkaan tms. tuollaisten tuttavien kanssa.. Tai heille kylään.

 

["vieras"]

Hitto mä aloin miettimään että meidän lapsethan on just tuollaisia (no kärjistettynä.. eivät kuitenkaan vierasilla pengo kaappeja tai koske sänkyihin ym. ja jos mua ei totella niin sitten lähdetään kotiin) mut sit aloin miettimään että nää on kyllä reilut 1- ja 2-vuotiaat....

Totta, en mäkään sulattaisi enää yli 4-vuotiaalta, saati sitten joku puhui jopa 8-vuotiaasta, tuollaista käytöstä.

En pyytäisi tuollaisia ihmisiä enää kylään :/ Onhan se inhottavaa jos kyläilyreissut vaan ahdistavat.. Mieluummin sitten vaikka jonnekin sisätouhupaikkaan tms. tuollaisten tuttavien kanssa.. Tai heille kylään.

Missäs vaiheessa ajattelit alkaa asettamaan niitä rajoja lapsillesi...? Eivät he vanhemapanakaan itse opi käyttäytymään, joten nyt olisi jo hyvä aloittaa ei sanan käyttöä...

 

[kirppunennn]

kiitos kaikille vastauksista. aika rasittavaa, eikö??
mulla ongelmana se et mulla ei niitä kavereita pahemmin ole ja ollaan oltu sieltä vauva-ajasta jo paljon yhessä ja ei se sillon niin häirinny kun todellakin noi 1-2 veet ei tajua kaikkee ja ei niiltä odotan ihan niin älykästä käyttäytymistä kuin vaikka 4veeltä.
mua vituttaa eniten se, että musta tulee ns"natsi" sen takia kun joku muu ei saa/halua/viitsi otetta omistaan.
ja siis joo saa lapset sotkea ja olla, mutta just toi kun revitään kaikki ja kaadetaan laatikot, hypitään sängyllä ja juostaan alakertaan.
meil alhaalla vaan pesutilat ja säilytystilaa, mutta omat leikkineet ihan nätisti siellä.
annoin kerran mennä niitten lasten niin olivat repineet eristysvillaa eräästä peitetystä ikkunasta ja tunkeneet sähköpatterin johdon seinään. repineet puhtaat pyykit narulta ja levittäneet pitkin lattiaa.
ja todellakin kaverini kutsuu aika pitkälti itse itsensä vieraaksi meille.
en vaan viitsi sanoo ettei käy kun omat aikuiskontaktit on niin vähissä.
en usko, että tekee hyvää lapsille toi niitten seura.
ja just toi et haluttas aina viedä jotain tavaraa kotiin ja monesti ovat lähteneet kiukutellen kotiin kun en ole antanut jotain lelua minkä oma lapseni on luvannut antaa........
ja sit sekin, että hirveen monesti kaverini on luvannut jonkun yllätyksen ihan tavallisen päiväkoti päivän jälkeen. kerranki kun olivat tulossa meille niin kaveri pyys kauppaan ja 10min sitten mietti millasta karkkipussia ostais lapsille.
meijän lapset taas ihan ihmeissään moisista yllläreistä ja kinusivat sen jälkeen monta kertaa itsekin jotain.
ei kuulemma saa aamulla lapsia lä'htemään jos ei lupaa jotain ylläriä. uskomatonta.
nooh, tää loppuu aikanaa tää kaveruus. siellä on perheessä sen verran eri käsitys isän puolelta isompien lasten kasvatuksesta ja tulemisista ja menemisistä......
ei tule koskaan lapset menemään kavereille yökylään eikä leireille ym...
eikä kaverinikaan pääse mihinkään ilman lapsia, meille ei voi tulla muuten kuin lasten kanssa vierailemaan. ei oikein mies päästä ja hoida lapsiaan.
no, se onkin jo toinen tarina.

 

["viima"]

tulipa tässä eräs perhemieleen. onneksi poika on vieraassa paikassa nin ujo ettei uskaltaudu isänsä sylisä metriä kauemmas mut voi pyhä sylvi kun käytiin siellä kylässä!!

meillä on tosiaan tuo kuukauden ikänen nyytti ja olin oikeasti huolissani hänen kuulostaan.lapsi mekasti koko neljä tuntia niin kovaa ettei aikuiset voineet puhua. huusi, höpötti, kilju yms. paukutti leluja ja kilisytti jotain perkeleen kelloa! potki isäänsä selkään sohvalla, yritti potkia vauvaa joka oli lattialla vaipanvaihdosaa yms.

vanhemmat laittoivat hänet jäähylle joka oli omassa huoneessa kaikkien lelujen seassa. Hän sai ottaa pöydästä kaikkia herkkuja ja jättää jokaisen syömättä. ja vanhemmat ns komensivat mutta tapa oli niin löysä ettei kukaan sellaista usko.

ahdistavia!! ovat muuten ihan mukavia ja voisin olla enempikin tekemisissä mut en jaksa sitä lasta. omassa kodissani olen se joka määrää millä säännöillä pelataan, sen tietävät kaikki lapset jotka meillä käy. enkä arastele komennella. sanon että tää on munkoti ja mä sanon miten meillä ollaan. pienen mutinan jälkeen homma sujuu. koskaan en ole arastellut komentaa vieraiden muksuja, en sit tiiä mitä vanhemmat ajattelee. ihan sama. mun koti, mun säännöt.