Mitä tehdä?

[neuvoton]

Kävin ensimmäisen eron jälkeen terapiassa. Lapset reagoi aika rajusti eroon ja lähinnä heidän asioistaan keskusteltiin terapiassa. Kävin siellä kaksi vuotta mutta en saanut sieltä mitään apua ja monesti raivostuin tälle terapeutille. (en suoraan päin naamaa vaan itsekseni istunnon jälkeen kotona). Tämänhetkinen suhteeni on aika rikki. Ajattelin pariterapiaa mutta silloin joutuisimme samalle terapeutille jolla kävin silloin aikoinaan.
Eli mitä tehdä? En halua tälle samalle terapeutille enää koska en koe saavani sieltä mitään apua mutta toista terapeuttia ei näin pienellä paikkakunnalla ole. Yritämmekö ukon kanssa selvittää edelleen keskenämme asioita vai lähdemmekö terapiaan missä minulta vain menee hermot entistä pahemmin.

 

[ap]

Olisko kellään mielipiteitä asiasta?

 

[onni löytyy arjesta]

Asutko pienellä paikkakunnalla? Ajattelin vaan, että toki terapeutteja löytyy enemmän kuin yksi... Tosin voi joutua yksityiselle.

 

[ap]

Asun joo aika pienellä paikkakunnalla. Kävin just netistä katsomassa läheisen kaupungin tarjontaa. Siellä lueteltiin paikkakunnat minkä asukkaita palvelut koskevat mutta ei meidän paikkakuntaa ollut siellä mainittu. Enkä tiedä onko täällä edes yksityisiä. Ja tuohon läheiseen kaupunkiin on sen verran matkaa ettei huvita alkaa maksaa sekä bensoja että yksityisen kuluja.

 

[onni löytyy arjesta]

Ehkä raivostumisesi olikin osittain positiivinen juttu, jolloin prosessoit terapiassa esiintulleita asioita? terapiassa käyminen ei ole aina välttämättä kivaa, kun kipeitä asioita käsitellään. Ehkä jäi myös liian vähälle sinun omasta voinnistasi puhuminen? Jollei muuta vaihtoehtoa olisi, voisitko ajatella meneväsi kyseiselle terapeutille ja aloittavasi "puhtaalta pöydältä"? Tyhjää parempi ehkä sekin.. Jos keskityitte lähinnä lasten hyvinvointiin, on ymmärrettävää ettet henk.koht tasolla kokenut saavasi mitään. Nyt voi terapeuttikin olla erilainen, kun prosseoidaan eri asioita. tsemppiä, voimia ja avointa mieltä!