Mitä tehdä..??

["neuvoton"]

Elikkäs tilanteeni on semmoin, et oon ollu kohta 3 vuotta suhteessa aivan ihana miehen kanssa jonka kanssa myös häitä suunnittellaan ja muutoinkin yhteistä tulevaisuutta..
MUTTA ongelmana on se et mies ei missään nimessä halua lapsia ikinä.. siis ei todellakaan ikinä.. ja mä en tiedä haluanko joskus lapsia.. tällä hetkellä en ole valmis tekemään sitä päätöstä vielä etten ikinä halua lapsia.. toisina päivinä ajattelen et kun tulee 30 vuotta täyteen parin vuoden päästä niin hakisin sterilisaation mutta sitten taas toisena päivänä en halua tehdä sitä vaan haluaisin lapsen..

mä en enää tiiä mitä tehdä.. miehestä en halua erota koska vihdoin olen oikeesti löytänyt hyvän miehen vierelleni joka ei halua mua muuttaa millään tavalla ja rakastaa mua just tämmösenä kuin olen..

 

["antti"]

Lapset ovat sata kertaa tärkeämpiä kuin yksi mies.

 

[isoäiti mölykylästä]

no en menis naimisiin tossa tilanteessa. hankkiutuisin ehkä eroon tuosta miehestä kokonaan. ja etsisin sellaisen miehen, jolle lapsetkin olis ok. vaikka niitä ei silti välttämättä tehtäiskään

 

[---]

En tiedä olisinko tuollaisessa suhteessa. Siinä pitäisi päättää pysyvästi, kumpi on itselle tärkeämpää, saada lapsi vai olla juuri kyseisen miehen kanssa. Mutta kumpikaan ei ole varmaa, mies voi jättää sut kun olet viisikymppinen ja hedelmälliset vuodet takana, tai sitten vaihdat miestä etkä kuitenkaan saa biolapsia vaikka kuinka haluaisit eikä adoptiokaan onnistu.

 

["aloittaja"]

tottahan toi on joka sana..
mutta en todellakaan ole varma olenko ihminen joka haluaa sittenkään niitä lapsia..
edellisissä suhteissa en todellakaan ole lapsia halunnut vaikka miehet niitä ovat halunneet.. olen ollut ahdistunut niissä suhteissa kun mies on alkanu puhuu "perheen perustamisesta".. mut nykyisessä suhteessa kun mies sanoi suoraan alussa ettei halua lapsia niin aloin miettiin asiaa eri kannalta..

mies on hyvä josta en todellakaan halua erota.. on mahdollista et hän mut jättää.. mut sitä en halua edes ajatella sen takia et jos niin alan ajattelemaan niin eihän sitä kannata sit koskaan olla suhteessa jos heti alkaa ajattelee et "ei tää tuu kestää eroon tää päätyy" miksi sitten vaivautua suhteeseen? mä en ajattele asiaa niin et me erotaan vaan mä naiivina ajattelen niin että olemme todellakin yhdessä hamaan hautaan asti..

ehkä ajatukseni ovat vain sekaisin monestakin syystä mutta olen myös miettinyt sitä onko mun elämäni täyttymys lapset sittenkään? ei välttämättä.. koska ikinä ennen en ole edes ajatellut lapsia elämääni mutta nyt kun vierelläni on mahtava mies niin sitten käykin näin et alan ajattelee lapsia.. mut vieläkään en ole varma haluanko niitä.. jotenki must tuntuu et ajattelen jotenkin "yleisesti" et kun olen vihdoin löytänyt aidosti hyvän miehen vierelleni ja häitäkin suunnitellaan niin sitten pitäisi niitä lapsiakin tehdä.. mut miksi? en tiedä..

 

[Anatolia]

Jos en olisi tuhatprosenttisen varma asiasta, niin en teettäisi sterilisaatiota (miksi NAISEN pitää se edes tehdä, eikö MIES voi jos ei lapsia kerran halua?). Ja pidättäisin oikeuden muuttaa mieltäni ja vaihtaa miestä sellaiseen, joka lapsia haluaa, jos itse lapsia jossain vaiheessa tahdon.

 

[halipupu harmaana]

Ihmettelen miten voi suunnitella yhteistä tulevaisuutta, jos toinen on jyrkästi sitä mieltä ettei halua lapsia ja itse et ole varma asiasta ap? Kannattaa ehkä vielä harkita naimisiin menoa ja jutella asiasta/asioista miehen kanssa.

 

["aloittaja"]

asioista on juteltu jo lähes tulkoon sen kolme vuotta..
kun tilanteesta tekee juurikin hankalan se etten todellakaan tiiä haluanko lapsia.. enemmän olen sitä mieltä etten niitä halua.. mutta kun se ei oo niin musta-valkosta siltikään..

naimisiin haluan mieheni kanssa.. rakastan häntä todella paljon.. ja mieheni minua.. suhteemme on kaikilta muilta osilta lähes täydellinen.. ainakin mun mielestäni..
nyt vaan olen alkanu ajattelee asiaa eri tavalla et mites JOS haluankin lapsia.. toki se on mahdolista etten niitä koskaan halua ja jos eroan miehestäni tämän takia niin tiedän että katuisin sitä päätöstä ikuisesti.. se etten välttämättä hanki lapsia niin sitä en usko ainakaan katuvani.. mut en tiedä..

halusin mielipiteitä kummaltakin puolelta.. mutta jotenkin karua huomata että mun pitäis jättää mies joka on elämäni mies..
noh.. en tiiä.. toki otan edelleen mielipiteitä vastaan ja koitan asiaa pohtia lisää ja saaha ajatuksiini selkoa..
koska eksäni halusi väen vängällä lapsia ja raiskasi mut muutaman kerran sen takia et "nyt huora hankitaan niitä lapsia" eipä vaan idiootti tajunnu et syön pillereitä et vaikka miten kumi jätettäisiin pois niin mahdollisuus on pieni toisaalta tulla raskaaksi..

ja se miksi suunnittelen häitä nykyiseni kanssa.. noh.. hän nyt vaan sattuu olemaan mies joka on todellakin tärkein ja rakkain ihminen elämässäni.. hän on mies josta en halua luopua "pikku" asioiden takia.. sitä on ehkä vaikeaa käsittää.. mut en mä halua tän miehen kanssa luovuttaa helpolla..

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Olisi helppo vastata, jos tilanteesi olisi se, että sinä haluat lapsia ja mies ei.. silloin olisi se ero oikea ratkaisu. Mutta jos et itsekään vielä tiedä niin vähän hankalaa.. Ehkä tärkeintä olisi keskustella miehen kanssa ennen häitä niistä omista tuntemuksista. Että et edelleenkään ole tässä vaiheessa lapsia haluamassa, mutta sataprosenttisen varma et ole ettetkö joskus ehkä lapsia kuitenkin haluaisi. Jos sitten se keskustelu toisi jotain uusia ajatuksia siitä onko naimisiinmeno tässä vaiheessa järkevää vai ei.

Ja voihan se olla, että päädyt nyt siihen, ettet halua lasta, mutta mistäs sitä tietää miten se mieli muuttuu vuosien varrella? Tai vaikka miehellä mieli muuttuu?

 

["vierailija"]

Musta sun kannattaa jatkaa miehen kanssa ja mennä naimisiin.
Se on sitten sen ajan murhe, jos joskus huomaatkin haluavas lapsia. Voihan se olla ettei sellasta päivää kumminkaan tule. Turha hankkia miestä vaan lapsien takia, koska saatat itse aiheuttaa mielipahaa kieltäytymyllä lapsien hankinnasta.
Enkä usko, että sinusta tulee miehellesi katkera. Olethan alusta asti tienyt faktat.

 

["mä"]

Ensinnäkin olet nuori ja lapseton, sterilisaatiota ei sinulle ei tehdä.
Mieti nyt kannattaako sun hukata useita vuosia siihen että jossain vaiheessa huomaat kaipaavasi suuresti jälkikasvua ja miehesi ei edelleenkään halua? Silloin on vielä heikompaa löytää ketään sopivaa ja toisaalta vaikka teillä on lähes täydellinen liitto ja parisuhde, niin lapsettomuus tulee vielä jossain vaiheessa teidän parisuhteessa aiheuttamaan kriisin!!!

 

["aloittaja"]

en mä jaksa toisaalta uskoa mihinkään "kriisiin" lapsettomuudesta suhteessamme.. toki kaikkihan on mahdollista mutta se on toisaalta mun mielestä epätodennäköistä..
ja kun täytän 30 niin enkö muka silloin lapsettomana saisi sterilisaatiota jos pyydän? se miksi mä sen olisin toisaalta valmis ehkä jopa ottaan sen siks että mä satu olemaan miestäni pikkuisen vanhempi niin saan se aikasemmin.. mutta se on kuitenkin lopullinen vaikkei täydellinen ehkäisy.. mutta kun en tiiä..